Haasteet perheliikunnassa

1. Resurssipula

  • Mistä saada uusia ohjaajia ja vapaaehtoisia?

Maailma ja elämäntavat ovat muuttuneet. Ihmiset haluavat osallistua, mutta omilla ehdoillaan ja silloin kun pystyvät. Yhdistysten on tarjottava vapaaehtoisille pieniä ja selkeitä tehtäviä lyhytaikaisesti tai silloin kuin heille sopii. Kokemattomia ja uusia jäseniä kannattaa innostaa myös apuohjaajaksi, jolloin he saattavat pikkuhiljaa rohkaistua vastuuohjaajiksi. Samalla kokeneemmat ohjaajat voivat hieman seurailla, kenen ominaisuudet sopivat ryhmän ohjaamiseen. Ohjaamisen lisäksi on liuta muita tehtäviä, joita perhetoiminnan parissa voi hoitaa: markkinointi, kuljetukset, varuste- ja välinehankinnat, "kipinämikko" jne.  

Tehkää yhdistyksessä suunnitelma, mihin toimintaan ja millaisia ohjaajia tarvitaan ja miettikää yhdessä toimenpiteitä, joita ohjaajien saaminen edellyttää. Aikatauluttakaa toimintakausi järkevästi sen mukaan. Laatikaa suunnitelmallinen ohjeistus yhdistyksessä, miten ohjaajia ja/tai vapaaehtoisia rekrytoidaan. Sitoutukaa suunnitelmaan ja sitouttakaa myös yhdistyksessä. 

Kartoittakaa, löytyykö yhdistyksen sisältä sopivia henkilöitä ja lähestykää heitä henkilökohtaisesti. Se, että jonkun osaaminen tai innokkuus on huomattu, on asianosaiselle aina miellyttävä asia. Voitte myös lähestyä suoralla kysymyksellä: ”Mitä sinä haluaisit tehdä / pystyisit tekemään, jotta…?”. Jos osaamista tarvitaan yhdistyksen ulkopuolelta, ottakaa selvää omalla paikkakunnallanne, mistä sitä voisi löytyä ja tarvitaanko uuden toiminnan käynnistämiseen myös taloudellisia resursseja. Joskus voi olla tarpeen hyödyntää alan ammattilaisia.

Rekrytointia suunniteltaessa on hyvä miettiä, kenelle viestit suunnataan ja suunnitella ulospäin lähtevä viestintä kohderyhmien mukaan. Yhdistystoiminnassa tärkeintä on innostus, mitä kannattaa korostaa viestinnässä. Muistakaa myös verkostoituminen. Uusia ohjaajia voi löytyä tuttujen kautta tai esimerkiksi sosiaalisen median avulla.

  • Miten ohjaajia sitoutetaan yhdistyksen toimintaan?

Uusien ohjaajien osaamista kannattaa vahvistaa kouluttamalla. Koulutuksista saa uusia ideoita, taitoja, puhtia ja intoa. Näiden lisäksi samalla kuulee muiden käytännöistä, saa vertaistukea ja voi jakaa kokemuksiaan. Esimerkiksi Suomen Ladun ohjaajakoulutukset on suunniteltu nimenomaan yhdistysten tarpeisiin. Jos yhdistys tarjoaa/järjestää ohjaajalle koulutuksen, voidaan koulutukseen osallistuvilta edellyttää vastineeksi vapaaehtoistyötä yhdistyksessä.

Kaikille ohjaajille ja talkoolaisille on tärkeää, että heidän työpanoksensa huomataan ja sitä arvostetaan. Huomionosoitusten ei tarvitse välttämättä olla raha-arvoltaan suuria eikä usein edes mikään konkreettinen esine tms.. Sitäkin tärkeämpää on olla kiinnostunut siitä, mitä on tehty, miten on mennyt, tarvitaanko jollakin osa-alueella apua ja antaa kiitosta tehdystä työstä.

Jakakaa vastuuta; ryhmän ohjaaminen kahdestaan/kolmestaan ei tunnu puurtamiselta ja yhdessä suunnitellessa voi syntyä aivan uudenlaisia ideoita. Kannustakaa kokeilemaan niitä ja antakaa lupa myös epäonnistumiseen. Epäonniset kokeilut voivat olla väylä johonkin muuhun ja joskus niistä voi tulla jopa paikallinen tai laajempikin menestystarina. Olkaa armollisia itsellenne ja toisille, arvostavassa ilmapiirissä yhdistystoimintakin puhkeaa kukkaan ja ohjaajat haluavat antaa parastaan.

2. Miten perheet saadaan mukaan?

  • Osallistumisen helppous

Monien perheiden arki on kiireistä ja aikataulutettua monenlaisten toimintojen välillä. Toisaalta on myös paljon perheitä, joita on muuten vain vaikea saada mukaan. Molempia ryhmiä palvelee toiminta, johon on mahdollisimman vaivatonta osallistua ilman, että joutuu erityisesti huomion keskipisteeksi. Niinpä etenkin toiminnan käynnistämisen alkuvaiheessa ohjaajien kannattaa jalkautua ja mennä sinne missä perheet ovat, eikä odottaa perheiden tulevan paikkaan, joka ei välttämättä ole entuudestaan tuttu. Useimmille perheille tuttuja paikkoja ovat esimerkiksi leikki- ja asukaspuistot, urheilukentät ja -puistot, asukas- ja nuorisotalot, koulut ja isompien taloyhtiöiden piha-alueet.

On mahdollista, että yhdistys menee paikalle perheet yllättäen (sopien tietenkin etukäteen ko. tahon yhteyshenkilön kanssa) ja hyödyntää yllätysmomenttia perheiden innostamisessa. Jos kyseessä on paikka, jonne perheet ovat tulleet muutenkin viettämään aikaa, tämä voi olla toimiva vaihtoehto. Tavallisempaa kuitenkin on, että toimintaa valmistellaan pidempään ja perheille tiedotetaan siitä mahdollisimman laajasti. Näin perheet voivat varata aikaa osallistumiseen.

  • Perheiden tavoittaminen

Aktiiviset ja liikunnalliset perheet on helppo saada innostumaan. Jos toiminta vaikuttaa kiinnostavalta, nämä löytävät paikalle, vaikka sen eteen joutuisi näkemään hieman vaivaakin. Haastavaa, mutta tavoittelemisen arvoista, on saada myös passiiviset ja vähän liikkuvat perheet mukaan. Perheitä on hyvin monenlaisia ja joillekin liikkumattomuus voi aiheuttaa jopa huonoa omatuntoa.

Ihmiset, joille liikunta ja ulkoilu eivät ole arkipäivää, pelkästään sana ’liikunta’ saattaa karkottaa. Perheliikunta uusille kohderyhmille kannattaa toteuttaa niin, että liikunta on ikään kuin sisäänrakennettu, ilman että sitä erikseen korostetaan. Esimerkiksi perhetapahtumassa voidaan markkinoida sisältöä, jossa hauskanpito on päällimmäisenä, mutta liikunta on koko ajan mukana ns. piilotavoitteena. Toiminnan aikana voi osallistujille voi vinkata, että kohoaa se kunto näinkin.

  • Yhteistyö muiden tahojen kanssa

Vanhempainyhdistykset

Monella päiväkodilla tai koululla on toimiva vanhempainyhdistys, joka rahan keräämisen ohella tukee koulun toimintaa esimerkiksi järjestämällä kouluille erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi monien alakoulujen liikuntapäiviin ovat usein myös perheet tervetulleita mukaan ja vanhempainyhdistykset mukana järjestelyissä. Näihin tapahtumiin yhdistys voi järjestää yhden toimintapisteen tuomaan lisäsisältöä tapahtumaan. 

Asukas- ja kyläyhdistykset

Arvokkaita yhteistyökumppaneita ovat asukas- ja kyläyhdistykset, joiden tavoitteena on lisätä alueen viihtyvyyttä, asukkaiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Näiden järjestämät paikalliset tapahtumat keräävät helposti alueen asukkaat yhteen perheittäin ja ovat luonteva paikka toteuttaa perheliikuntaa ainakin pienimuotoisesti esimerkiksi Pokémon Go –tapahtumana, valokuvasuunnistuksena tai muuna ulkoliikuntahetkenä.

Paikalliset urheiluseurat

Moni pieni urheiluseura painii samojen resurssiongelmien kanssa kuin latuyhdistykset. Kaikenlainen aktiivisuus omassa toimintaympäristössä vauhdittaa myös oman yhdistyksen toimintaa. Yhteistyön avulla voidaan rakentaa kaikkien tahojen toimintaa ja samalla luoda tärkeitä verkostoja. Matalan kynnyksen yhteistyö lähtee tapahtumien kautta liikkeelle ja niissä voimien yhdistäminen kannattaa, sillä lähes samalla työmäärällä saadaan suurempi näkyvyys ja laajempi kohderyhmä tavoitettua.

3. Aikuisten ohjaajat jännittävät lapsia, lasten ohjaajat aikuisia. Mikä neuvoksi?

  • Lastenohjaaja perheryhmän ohjaajana

Perheryhmän ohjaaminen on usein helpompaa kuin lapsiryhmän ohjaaminen, sillä lapset ovat omien aikuistensa vastuulla. Näin esimerkiksi yksittäisten lasten huomiohakuisuus, kiukunpuuskat ja  ”vessatukset” eivät vie ohjaajan huomiota ja energiaa. Toki ohjaajan pitää olla tilanteissa mukana, huomioida myös yksilöt ja tukea perheitä toiminnassa.

Jos aikuisten ohjaaminen perheryhmässä tuntuu edelleen vaikealta, suuntaa aluksi tehtävänanto lapsille kuten lapsiryhmää ohjatessa, mutta selkeytä vielä aikuisille, mitä toivot tehtävän ja mikä heidän roolinsa on.

Ole rohkeasti aikuinen, kuitenkin eläydy, heittäydy ja näytä mallia muille aikuisille, että välillä on lupa hassutella.

  • Aikuisten ohjaaja perheryhmän ohjaajana

Aikuisille ohjatessa usein puhutaan ja selitetään paljon. Perheryhmässä kannattaa käyttää ohjeistuksessa selkeää kieltä ja mahdollisimman lyhyitä ohjeita. Toiminnan ohessa voi sitten selittää aikuisille enemmän, jos vaikuttaa siltä, että he kaipaavat yksityiskohtaisempaa tietoa jostakin asiasta.

Jos yrittää ”kaataa tietoa” puhumalla, etenkin pienemmät lapset pitkästyvät takuuvarmasti ja tämä aiheuttaa levottomuutta. Vähemmän puhetta, enemmän tekemistä.

Auta tekemään itse. Silloin, kun itsellä on homma hallussa, on suuri kiusaus auttaa ja tehdä toisen puolesta. Uuden asian äärellä on kuitenkin tärkeää, että jokaisella tulee kokemus itse tekemisestä ja onnistumisesta. Tätä kannattaa korostaa myös aikuisten suhteessa omiin lapsiinsa.

Kun lapset viihtyvät, useimmiten se tarkoittaa sitä, että myös aikuiset viihtyvät. Kun ilmapiiri säilyy positiivisena, on kaikilla iloinen tekemisen meininki.

Älä ota itseäsi ohjaajana liian vakavasti. Täydellistä ohjaajaa on vaikea lähestyä, joten pienet virheet tekevät hänestä inhimillisen. Itselle nauraminen on vaikea laji, mutta sen avulla moni asia tuntuu paljon helpommalta.

4. Toiminnan soveltaminen eri ikäryhmille

Aluksi kannattaa miettiä, minkä ikäisten lasten perheille toiminta/tapahtuma suunnataan. Jos tavoitteena on saada nimenomaan leikki-ikäisten lasten perheet mukaan, tarinoiden, satuhahmojen ja mielikuvitusmaailman käyttö innostaa, kunhan ohjauksessa muistetaan myös aikuiset. Kouluikäisille lapsille jo itse toiminta mielikuvien ohella innostaa. Jos tavoitteena on tapahtuma kaikenikäisille, on kohderyhmänä hyvä miettiä kouluikäisen maailmaa, sillä aikuiset voivat omalla toiminnallaan ja avustuksellaan helpottaa pienempien lasten osallistumista. Sen sijaan vain pienille suunniteltu toiminta ei välttämättä innosta isompia osallistumaan.

Etenkin kouluikäisten lasten kohdalla lajikokeilut yhdessä oman aikuisen kanssa ovat loistava keino tutustua uuden lajin saloihin. Monen lajin perustaitoja on palkitsevaa opetella yhdessä ja yhteiset oivalluksen hetket yhdistävät ja voivat antaa kipinän pidempiaikaisellekin uudelle harrastukselle. Myös uuteen lajiin tutustumisen ja porukkaan liittymisen kynnys on huomattavasti matalampi läheisen ihmisen kanssa kuin yksin. 

5. Miten saada aikuiset innostumaan?

Ei ole mitenkään tavatonta, että aikuiset jäävät sivuun seurailemaan, kun lapset touhuavat. Jo tapahtuman alussa kannattaa mainita sekä vastuukysymyksistä että siitä, että tarkoituksena on, että kaikki osallistuvat, aikuisia myöten. Tehtävien ohjeistuksessa käytetään käsitteitä ’koko perhe’, ’lapsi vanhemman kanssa’ tai että ’aikuinen tekee… samalla kun lapsi…’. Näin aikuisille ei ole epäselvää, mitä heiltä odotetaan. Tärkeää on myös, että ohjaaja itse tekee ja innostaa omalla esimerkillään. Toisinaan taas aikuisia täytyy patistella hieman enemmän, kuitenkin ystävällisesti ja huumorilla.