Bikepacking on nopea ja kevyt tapa tehdä pitkiäkin vaelluksia

Bikepackingissä eli pyöräretkeilyssä yhdistyvät erävaelluksen vapaus ja luonnonläheisyys, pyöräilyn tehokkuus ja ajamisen nautinto.

Bikepacking on polkupyöräretkeilyä erilaisilla alustoilla, asfaltilta metsäteille ja metsäteiltä poluille. Bikepacking-harrastusta helpottavat varta vasten siihen tarkoitukseen suunnitellut pyörälaukut – jolloin pyörään saa melkoisen määrän säilytystilaa, vaikka pyörässä ei olisi kiinnityspisteitä tavaratelineille.

Bikepacking on eräänlaista kevytretkeilyä, sillä kaikki tarvittavat varusteet pitää mahduttaa pyörän laukkuihin, joten se rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää. Koko bikepackingin ydin on sinä, että retkelle on helppo lähteä pyörän kantaessa kaikki varusteesi. Voit itse päättää kuinka pitkälle retkelle lähdet ja kuinka pitkiä päivämatkoja haluat polkea.

Riippumatto on majoitteeksi paras vaihtoehto, sillä leiripaikka on helppo löytää: tarvitaan vain kaksi puuta sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Sopivilla varusteilla voi nukkua myös pakkasella riippumatossa.

Pyörän voi valita omien mieltymystensä mukaan. Fatbike kulkee mukavasti alustalla kuin alustalla, oli kyse sitten hiekkatiestä, kivisestä ja juurakkoisesta polusta tai lumeen tampatusta reitistä. Nykyään suosittu on myös gravel-pyörä.
 

Mitä pakata ja mihin laukkuun?

Suomi on pyöräretkeilijän paratiisi

Jokaisenoikeudet takaavat sen, että saat kulkea ja mennä pitkin polkuja ja hiekkateitä ja pystyttää leirisi lähes mihin vain. Puhdas ja turvallinen luonto ympäröi meitä joka puolella. Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä ja tuhannet järvet kalaa täynnä. Puhtaat ja kirkkaat vedet helpottavat ruokailuja ja nesteytystä. Pitkän retkipäivän päätteeksi voi pulahtaa pesemään pois päivän hiet ja pölyt.

Kansallispuistoissa on omat ohjeensa ja määräyksensä. Osassa kansallispuistoista pyörällä ajaminen on kielletty ja osassa reitit on tarkkaan määritelty. Sama koskee leiriytymistä, joten tutki tarkasti kansallispuiston järjestyssäännöt ennen retkeäsi.

Teksti ja kuvat: Jaska Halttunen/#Fillaripäiväkirja