Miten saavuttaa harrastajien ylistämä avantohurmio? Mitä pitää mielessä, jotta kylmä kylpy ei olisi karmiva karaisukeikka, vaan todellista ihmisen huoltoa?

Unen laatu ja verenkierto paranevat, stressi sekä flunssat vähenevät, verenpaine laskee. Talviuinnin terveysvaikutusten lista on pitkä ja monipuolinen. Tutkimustietoa vankemmin kohti viileyttä vetävät konkareiden kokemukset. Oululaisessa haastattelututkimuksessa uimarit käyttivät sanoja: ruhtinaallinen, auvoinen, ihana ja taivaallinen.

Suomen Akatemian tutkijatohtori Antti Lindfors toteutti yhdessä antropologian yliopistolehtorin Taina Kinnusen sekä Suomen Ladun kanssa kyselyn suomalaisille avantouimareille.

642 harrastajan vastauksista siirtyi viisautta juuri julkaistuun teokseen Avantoon! Talviuimarin käsikirja.

”Korostan, että olen kulttuurintutkija, en edusta lääketiedettä tai luonnontieteitä”, muistuttaa Antti luvattuaan jakaa viisi ajatusta alkavan talviuintikauden iloksi.

”Kirjoitan ihmisten kokemusten ja raporttien pohjalta.”

01 | Hallittua malttia

”Maltti on syytä muistaa avantokauden alkaessa. Itseään kannattaa totutella kylmään aina pienin askelin, vaikka pelkästään jalkoja kastelemalla. Kokemuksesta saa enemmän irti, kun se on hallittua. Kipeänä ei ole syytä mennä kylmään. Neopreenisukat ja -hansikkaat tekevät pulahduksesta miellyttävämmän”, opastaa Antti avantoon suuntaavaa.

Yleisillä talviuintipaikoilla on kohteliasta käyttää käsineiden ja tossujen lisäksi myös uimapukua. Lämpötasapainon kannalta tärkein varuste on päähine. Malttivaihde on viisasta valita jo matkalla kylmään kylpyyn, sillä talviuimaria tapaturmat vaanivat avannon sijaan paikoin liukkailla kulkureiteillä.

02 | Kuuntele kehoa

Avannon äärellä jalat lopettavat yhteistyön. Itsesuojeluvaisto toimii kuten pitääkin. Meidät on koodattu välttämään kylmettymistä. Miten saada jalat jatkamaan kohti kylmyyttä?

”Itseään ei kannata pakottaa kylmään, mutta omia reaktioitaan ja vastustustaan voi pysähtyä tutkimaan hyväksyvän uteliaasti.” opastaa Antti muistuttaen toisesta ääripäästä:

”Toisinaan mieli saattaa myös uskotella pysymään kylmässä pidempään kuin olisi tarpeen, ehkä ennätysten toivossa. Tällöin kannattaa kuunnella pikemminkin omaa kehoa ja sen tuntemuksia – ja nousta ajoissa ylös vedestä.”

Konkarit kertovat lajin olevan niin koukuttava, että ongelmaksi muodostuu ennemminkin avannosta poissa pysyttely kuin sinne meno.

03 | Kekseliäitä kylmäkylpyjä

Kaikilla ei ole avantoa lähistöllä. Voisiko vastaavia hyötyjä saavuttaa jollain muulla tavalla?

”Itseään voi kylmäaltistaa mitä kekseliäämmillä tavoilla. Joku seisoskelee talvipakkasilla alusvaatteillaan parvekkeella, toiset tuunaavat pakastinarkusta itselleen kylmäaltaan. Vanha kunnon kylmä suihku on sekin yhä pätevä (ja energiaa säästävä) tapa suorittaa kontrolloitu kylmäaltistus, vaikka se voikin tuntua epämiellyttävämmältä kuin veteen laskeutuminen”, ideoi Lindfors.

Ehkä ehta avanto tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Silloin voi tehdä kuin kirjan Hyinen hurmio tarinan tamperelainen, joka hölkkäsi kirves kädessä kilometrien matkan veden äärelle, hakkasi avannon, pulahti ja juoksi kirveineen kotiin.

Valitsipa minkä tahansa konstin altistaa itsensä kylmälle, olisi touhusta hyvä tehdä tapa. Jotta terveysvaikutukset säilyisivät tulisi kylmässä kylpeä säännöllisesti 2–3 kertaa viikossa.

04 | Sauna tuplaa nautinnon

Noin puolet suomalaisista talviuimareista kertoo uivansa saunasta käsin. Muuttuuko laji, jos mukana on kylmän lisäksi myös kuumaa kyytiä?

”Saunalla on omat terveysvaikutuksensa, joten yhdistämällä avannossa käynnin saunomiseen ovat vaikutukset monipuolisemmat. Monesti avannossa tulee saunasta käsin käytyä useamman kerran. Kuuman ja kylmän vuorottelu kuormittaa kehoa erityisen paljon, joten on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta ja vilvoitella kunnolla ennen hyppäämistä kuumasta löylystä kylmään veteen”, Antti pohtii.

Oikeaa tai väärää tapaa ei kuitenkaan ole. Saunomisen yhdistäminen avannossa käyntiin on puhdas makuasia.

05 | Hengitä

Avannosta nouseva paatunut avantosaukko hehkuu rauhallisuutta, jotain sanoin kuvaamatonta ja pyhää. Mekaaninen veteen pulahdus ja sieltä nousu ovat ymmärrettäviä fyysisiä suorituksia. Millaisten harjoitusten avulla voisi saavuttaa täyteläisen talviuintielämyksen – avantoeuforian?

Antti neuvoo:

”Omaa hengitystä voi opetella kontrolloimaan avannossa. Pitkät ja rauhalliset uloshengitykset auttavat alkujäykistymisen ylitse, jonka jälkeen kylmässä voi oppia jopa nauttimaan olostaan. Avanto tuo ihmisen kokemuksellisesti käsillä olevaan hetkeen, joten kylmässä voi harjoitella tietoista läsnäoloa. Monet ovat oppineet hallitsemaan stressiä arkielämässäänkin paremmin.”

Teksti: Terhi Ilosaari, kuvat: Terhi Ilosaari ja Tom Toivonen. Juttu on ilmestynyt alunperin Latu&Polku-lehdessä 4/2022.