Näin teet upean lumiveistoksen

Lumenveisto on liikunnallista, luovaa ja aikaa vievää puuhaa. Näillä vinkeillä pääset lumenveistossa alkuun ja vinkit lumenveistoon.

Alkuun pääsee joka kodista löytyvillä työkaluilla

Lunta voi veistää monenlaisin työkaluin. Alkuun pääsee joka kodista löytyvillä tarvikkeilla, kuten vanhoilla keittiötyövälineillä, hiekkaleluilla ja työkaluilla. Veistotaidon kehittyessä uusia työkaluja voi suunnitella ja tehdä lisää itse. 

Suurien linjojen muotoiluun sopivat esimerkiksi erilaiset lapiot ja sahat. Yksityiskohdissa ja pintakuvioinnissa voi käyttää esimerkiksi veitsiä, haarukoita, lastoja, raspeja ja raastimia. Myös ämpäreitä, lumikolaa ja lumilapiota voidaan tarvita lumensiirtoon. 

Lumiaihion rakentaminen vaatii aikaa

Lumenveistoaihio valmistetaan tiivistämällä lunta kasaan tai erilliseen muottiin. Parasta lunta aihion tekemiseen on puhdas ja hienojakoinen pakkaslumi. Muotteina voivat alkuun toimia isot astiat tai lujarakenteiset laatikot. Jos lajista innostuu enemmänkin, voi rakentaa vanerista tms. kestävämmät valmiit aihiot. 

Tarkoituksena on saada aikaan puhdas ja kiinteä lumimassa. Tämä syntyy, kun lunta lisätään aihioon pienissä erissä, välillä lapioilla tasoittaen ja jaloin polkemalla. 

Täyden aihion annetaan tiivistyä jonkin aikaa. Mitä enemmän aikaa tiivistymiselle annetaan, sitä kiinteämpi ja kovempi aihiosta tulee. Jos aihio on hyvin tampattu, varttitunnin tiivistymisaika voi olla riittävä. 

Etenkin lasten on helpompi työstää lunta, joka ei ole liian kovaa. Jos veistämiseen halutaan paneutua ja veistoksesta halutaan kestävämpi, aihion annetaan tiivistyä jopa yön yli.

Löydä oma tekniikkasi

Lunta voi veistää monin erilaisin tekniikoin. Pääperiaate on kuitenkin, että veistos syntyy veistämällä lunta pois, ei lisäämällä sitä. 

Veistäminen aloitetaan hahmottelemalla ensin päälinjat ja siirtymällä sitten tarkempiin yksityiskohtiin. Jos lunta on veistetty pois liikaa tai jokin osa romahtaa, voi sitä yrittää korjata nuoskalumella tai pakkassäällä lumen ja veden sekoituksella. 

Isoissa veistoksissa työskentely kannattaa aloittaa yläosasta, jotta romahdusvaara olisi mahdollisimman pieni.