Ohjaaja esiin -haastattelu, Kirsi Tuppurainen
Kirsi haluaa tarjota ohjattaville pieniä onnistumisia ja kannustaa kaikkia haastamaan välillä itseään. Lue Puijon Ladun Kirsi Tuppuriasen ajatuksia ja kokemuksia ohjaamisesta.
- Nimi ja yhdistys
Olen Kirsi Tuppurainen Puijon Ladusta. Yhdistyksen kotipaikka on Kuopio. Toimin yhdistyksen sihteerinä.
- Missä olet ohjaajana ja mitä ohjaat?
Olen meidän latuyhdistyksen perheliikuntatoiminnan vetäjä. Meillä järjestetään Metsämörrikouluja, jossa vedän vaihtelevasti joko Metsämörrien tai Metsämyttysten ryhmää. Mörrikouluja on keväisin ja syksyisin neljänä iltana. Talvisin ohjaan Muumien hiihtokouluja. Syksyllä ja kevättalvella järjestämme perheille ulkoilupäivän latumajan pihapiirissä, jossa ohjaan toimintaa niin lapsille kuin aikuisellekin. Näiden lisäksi olen ollut mukana ohjaamassa meidän eri tapahtumissa (mm. Angry Birds Go Snow, Ulkona kuin lumiukko) ja Suomen luonnonpäivien tapahtumissa. Olen myös Muumien lumikenkäilyohjaaja.
Aikuisliikunnan puolella olen ohjannut melontaa. Meillä on kesäkauden ajan yhteismelontaa keskiviikkoisin. Sen vetovastuu on jaettu useammalle melontaohjaajalle.
- Millainen olet ohjaajana?
Iloinen ja toivottavasti myös innostava! Houkuttelen ihmisiä kokeilemaan eri asioita ja innostan kaikkia tekemisen pariin. Ohjaajana haluan tarjota kaikille pieniä onnistumisen elämyksiä ja kannustan kaikkia haastamaankin itseään. Toivon, että osallistujat nauttivat niistä pienistä haasteista ja niissä onnistumisesta!
- Miten päädyit ohjaamaan Suomen Ladun yhdistykseen?
Olen toisen polven latulainen. Isäni oli aktiivinen yhdistystoimija ja kasvoin siten yhdistystoimintaan mukaan. Ammattia valitessa halusin valita työn, jossa työskennellään lasten parissa. Nämä ovat olleet tekijöitä, miksi lasten toiminta ja perheliikunta yhdistyksissä kiinnostavat. Puijon Latuun tulin mukaan muuttaessani Kuopioon. Tieto muutostani oli kiirinyt jo edellä yhdistykselle tiedoksi. Niinpä Puijon Latu pyysi minua mukaan metsämörriohjaajaksi heti paikkakunnalle asetuttuani.
- Mikä on parasta ohjaamisessa?
Lasten kanssa oleminen, lasten into ja ilo. Se lapsen riemu, kun hän oppii ja oivaltaa jotain uutta. Sen näkeminen motivoi! Kun lapsilla on kivaa, niin silloin ohjaajakin nauttii. Aikuisten ohjaamisessa on aivan sama juttu; se motivoi ohjaamaan, kun saa tarjota muille onnistumisen elämyksiä.
- Mikä on haastavaa ohjaamisessa tai missä haluat kehittyä ohjaajana?
Minä en ole ohjaajana mikään ideasampo. Se on mukavaa, kun yhdistyksille tarjotaan valmiita sapluunoita ja uusia ideoita toimintaan ja ohjaamiseen. Valmiit mallit nopeuttavat ja helpottavat todella paljon ohjaamista. Ne ovat kultaakin kalliimpia!
- Mikä on viimeisin oivalluksesi tai ideasi ohjaajana, jonka haluat jakaa muille ohjaajille?
Kannustan kaikkia uskaltautumaan mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilemaan jotain uutta. Esimerkkinä tästä voisin kertoa kokemukseni kehitysvammaisten hiihtokouluryhmän vetämisestä. Kaupungin erityisliikunnan ohjaaja pyysi yhdistystä ohjaamaan kehitysvammaisille suunnattua liikuntaryhmää. Vaikka minua jännitti lupautua ryhmää ohjaamaan, uskalsin ottaa haasteen vastaan. Minulla ei ollut aikaisemmin kokemusta kehitysvammaisten ohjaamisesta. Sain todella hyvän onnistumisen kokemuksen. Tämä pätee kaikkeen, kannattaa uskaltaa ottaa haasteita vastaan!
- Mikä nauratti viimeksi?
Monesti meidän kerhoissa ja retkillä syntyy hauskoja juttuja, jotka naurattavat. Viimeksi nauratti, kun hiihtokoulussa 4- vuotiaiden kanssa leikimme eräänlaista hippaa sukset jalassa. Ohjaajat olivat haisuleita, jotka kävivät herättämässä muumipehmoja talviuniltaan. Lapsia nauratti tosi paljon, kun me ohjaajat eläydyimme haisuleiden rooliin. Se nauratti myös meitä ohjaajia.
- Mitä terveisiä haluat lähettää muille ulkoilulajien ohjaajille?
Välillä varmasti oma työ ja oma arki tuntuu raskaalta ja puhti lähteä ohjaamaan on vähissä. Kun jaksaa tehdä päätöksen lähteä ohjaamaan, se antaa kyllä moninkertaisesti takaisin! Toisten ihmisten ohjaaminen ja heidän into voimaannuttaa ja ilo tarttuu. Kehotan myös kaikkia pyytämään kavereita avuksi. Harva kieltäytyy, jos soittaa ja pyytää avuksi. Kannattaa pyytää pieniä asioita tyyliin “Tulisitko ensi viikon lauantaina pitämän nuotiota meidän tapahtumaan”. Kun kynnys osallistua tapahtumiin on pieni, mukaan tuleminen on helppoa.
Toinen terveinen kaikille uusille ja aloitteleville ohjaajille: Ohjaamista ei opi kuin tekemällä. Rohkeutta vain ensimmäisiin kertoihin, tuskin kukaan tulee moittimaan. Rohkeasti vain mukaan!