Suomen luonnon monimuotoisuuden strategia ja toimintaohjelma 2006–2016
Jokamiehenoikeuksia käyttävän elinkeinotoiminnan ohjaamiseen tuli lainsäädännöllisen puuttumisen sijaan käyttää muita menetelmiä, kuten ohjaamista, tiedottamista, sopimista ja mahdollisesti esimekrikiksi jokamiehenoikeuksien sisällöstä kouluttamista.
LAUSUNTOPYYNTÖ: YM1/500/2011
VIITE: Suomen luonnon monimuotoisuuden strategia ja toimintaohjelma 2006–2016
ASIA: Luonnonsuojelulainsäädännön toimivuusarviointi
LAUSUNTO 20.4.2011 Helsinki
Kiitämme lausuntopyynnöstä ja lausumme luonnonsuojelulain toimivuusarvioinnista seuraavaa.
Julkaisussa todetaan johtopäätöksissä ja tiivistelmässä (luku 1) ja erämaalakia koskevassa luvussa (luku 7), että” lainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että jokamiehen oikeuksiin pohjautuvaa elinkeinotoimintaa voidaan säädellä”.
Luvussa 7 todetaan edelleen, että ”ryhmähaastatteluissa korostui etenkin uuden, jokamiehenoikeuksiin pohjautuvan elinkeinotoiminnan lisääntyminen ja tämän aiheuttamat ristiriidat porotalouden ja luonnonsuojelun kanssa.”
Erämaa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmista annetuissa lausunnoissa todetaan arvioinnin mukaan mm. että ”erämaalaissa ei määritellä riittävän selvästi erämaa-alueiden ja matkailun välistä suhdetta. On koettu, että alueiden määritteleminen matkailun käyttöön hoito- ja käyttösuunnitelmissa (Metsähallituksen käyttämä vyöhykejako) on erämaalain vastaista, koska lain tavoitteisiin ei kuulu matkailun edistäminen erämaa-alueilla.”
Suomen Latu esittää kantanaan seuraavaa:
Jokamiehenoikeuteen perustuvan elinkeinotoiminnan harjoittamiselle ei ole tällä hetkellä lainsäädännöllistä estettä. Jokamiehenoikeuksia ei tulisi rajoittaa elinkeinotoiminnan tai ylipäänsä toiminnan tarkoituksen perusteella. Jos toiminta ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa ja häiriötä, se kuuluu jokamiehenoikeuteen riippumatta siitä, onko toiminta maksullista vai ei. Jos taas toiminta aiheuttaa haittaa tai haitan riski nousee korkeaksi, toiminta ei enää kuulu jokamiehenoikeuden piiriin ja toimintaan tarvitaan maanomistajan suostumus. Se, missä tarkoituksessa toimintaa harjoitetaan, ei ole jokamiehenoikeuden ja sen vaikutusten kannalta oleellista.
Jokamiehenoikeuksiin pohjautuvan elinkeinotoiminnan ohjaamiseen tulisi käyttää ensisijaisesti muita keinoja kuin lainsäädäntöä. Mikäli erämaa-alueilla on ongelmia jokamiehenoikeuksien käytön johdosta, tulisi ne ratkaista paikallisesti elinkeinotoimintaa harjoittavia tiedottamalla, opastamalla, ohjaamalla, kouluttamalla ja yrittäjien kanssa asioista sopimalla. Myös retkeilyä palvelevien rakenteiden sijoittelulla tai niiden poistamisella voidaan ohjata alueiden käyttöä ja kulutusta sopiville alueille.
Lainsäädännöllinen puuttuminen asiaan joko pelkästään erämaa-alueilla tai jos säädäntö ulotetaan muillekin alueille, kuten arvioinnissa todetaan (s. 96) johtaisi helposti haittaa ja häiriötä aiheuttamattoman luonnossa liikkumisen tarpeettomaan rajoittamiseen tai vaikeuttamiseen.
Perustelut:
Jokamiehenoikeuden ydin on perustuslaillisissa perusoikeuksissa, erityisesti liikkumisvapaudessa. Toimijan henkilöllisyys, toiminnan syy tai maanomistussuhteet eivät vaikuta oikeuksien sisältöön.
Jos jokamiehenoikeuteen perustuvaa elinkeinotoimintaa säänneltäisiin esimerkiksi siten, että se olisi luvanvaraista, niin kyse ei enää olisi jokamiehenoikeuksista.
Jokamiehenoikeutta käyttävän elinkeinotoiminnan säätely saattaisi aiheuttaa ongelmia perustuslain elinkeinovapauden kanssa. Edelleen tulisi ylitsepääsemättömiä ongelmia valvonnan toteuttamismahdollisuuksien ja kokoontumisvapauden toteutumisen suhteen. Kuka saisi oikeuden kysyä millä asioilla liikutaan ja millä tavoin velvoitettaisiin vastaamaan? Kokoontumisoikeudesta on säädetty kokoontumislaissa.
Ryhmät ja niiden opastus on lähtökohtaisesti hyvä asia luontoalueilla. Ryhmien vetäjillä on usein palvelun tuottajan vastuu. Tilaisuuden järjestäjä vastaa mm. roskaantumisesta. Rakenteiden ja palveluiden käyttäminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Toimivan ryhmän tarkoitusperät eivät vaikuta lainkaan luonnonsuojelun toteutumiseen. Jokamiehenoikeudella toimiminen ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Jokamiehenoikeuksien käyttämistä ei voida evätä erityisesti elinkeinotoiminnalta, jos se toimii jokamiehenoikeuden reunaehtojen mukaisesti. Se, että vie liiketoimintana 10 hengen ryhmän ohjatusti tunturiin ei vaikuta luonnon kulumiseen tai maankäyttöön sen enempää, kuin sekään että samat ihmiset menevät sinne joko kukin itsenäisesti tai jonkin aatteellisen ryhmän nimissä. Mahdollinen toiminnan ohjaamisen tarve kohdistuu kaikkiin alueen käyttäjiin.
Lainsäädännössä määritellään yleiset puitteet ja reunaehdot luonnon virkistyskäytölle ja jokamiehenoikeuksille. Käytännössä jokamiehenoikeuksien käytöstä koetaan aiheutuvan vain vähän haittaa tai ongelmia. Tämä ilmenee ympäristöministeriön teettämästä selvityksestä (Jokamiehenoikeuksien toimivuus, Ympäristöministeriö 2007).
Erämaa-alueet on perustettu erämaisen luonnon säilyttämiseksi. Mikäli erämaa-alueella on sellaisia kasvi- tai eläinlajeja tai luontotyyppejä, joita tulee suojella, ja jotka vaarantuvat jokamiehenoikeuden käytöstä, tulisi paikoille perustaa luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualueilla liikkumista voidaan rajoittaa luonnonsuojelulain nojalla siellä, missä kasvillisuuden tai eläimistön suojeleminen niin vaatii.
Elinkeinotoimintaa erämaa-alueilla voidaan ohjata kulutusta kestäville alueille tai alueille, joilla ristiriidat esimerkiksi poronhoidon kanssa ovat mahdollisimman vähäiset. Toimintaa pitäisi lähtökohtaisesti pyrkiä ohjaamaan tiedottamalla, opastamalla ja kouluttamalla ja ehkä myös sopimalla asioista eri osapuolten kesken ennemmin kuin puuttumalla erityisesti lainsäädännöllä juuri jokamiehenoikeuksiin pohjautuvaan elinkeinotoimintaan.
Erämaa-alueiden yleisin ongelma oli Luonnonsuojelulain toimivuusarvioinnin mukaan moottorikelkkailu. Se nousi erityisesti esille myös ympäristöministeriön selvityksessä (Jokamiehenoikeuden toimivuus, Ympäristöministeriö 2007). Moottorikelkkailu maastossa vaikuttaa alueen erämaiseen luonteeseen. Pohjoisten kuntien alueella paikallisasukkaille ja myös muille myönnetään talviaikaisia maastoliikennelupia, mutta se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Moottorikelkkailuun voidaan vaikuttaa maastoliikennelailla, maastoliikenneluvilla ja -reiteillä ja kaikkien näiden valvonnalla. Mikäli haitan koetaan erämaa-alueilla aiheutuvan maastoliikenteestä, siihen tulee puuttua muilla välineillä kuin säätämällä jokamiehenoikeuteen perustuvasta elinkeinotoiminnasta.
Tulevaisuudessa järjestäytymättömät sosiaalisessa mediassa koolle kutsutut tilaisuudet voivat olla ongelmallisia, koska niissä ei ole tilaisuuden järjestäjää. Näihin eivät elinkeinotoiminnan sääntelyajatukset kuitenkaan vaikuttaisi.
Jokamiehenoikeuksia käyttävän elinkeinotoiminnan ohjaamiseen tuli lainsäädännöllisen puuttumisen sijaan käyttää muita menetelmiä, kuten ohjaamista, tiedottamista, sopimista ja mahdollisesti esimekrikiksi jokamiehenoikeuksien sisällöstä kouluttamista.
Suomen Latu kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä luonnonsuojelulainsäädännön toimivuusarvioinnista sekä haluaa jatkossakin olla tiiviissä yhteistyössä työstämässä luonnon virkistyskäyttöön liittyviä asiakokonaisuuksia.
Kunnioittaen
Suomen Latu ry
Eki Karlsson
toiminnanjohtaja