Koulut liikkumaan

03.06.2010|Lausunnot

Istuvaksi ja epäsosiaaliseksi muuttunut elämäntapamme edellyttää erityisesti liikuntatuntien, mutta myös muun liikunnallisen elämäntavan lisäämistä kouluissa, Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson kirjoittaa.

Koululaisten liikunta nousee kesällä otsikoihin, kun virkamiehet luovuttavat ministeri Virkkuselle koululaisten tuntikehykseen liittyvän esityksen. Valtioneuvosto tekee esityksen pohjalta keväällä 2011 lopullisen päätöksen peruskoululaisten tuntijaosta.

Kyseessä ei ole mikään pieni asia, sillä esimerkiksi vuonna 1993 hallitus päätti asetuksellaan vähentää peruskoululaisten liikuntatuntien määrää viidenneksellä. Eurooppalaisessa vertailussa koululaistemme vuosittainen liikuntatuntien määrä on nyt selkeästi keskitason alapuolella.

Liekö osin tilastosattumaa, että samanaikaisesti varusmiesten paino on lähtenyt tasaiseen nousuun ja on nyt seitsemisen kiloa enemmän kuin vuonna 1993 – myös 2-tyypin diabetes on lisääntynyt reilun neljän prosentin vuosivauhtia.

Vaikka koululaisemme ovat saaneet suitsutusta tiedollisesta tasostaan kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, niin samalla heidän kokemansa hyvinvointi on kansainvälisen vertailun pohjilla.

Koululaisten liikunta on toki paljon muutakin kuin liikuntatuntien määrä. Koulu toimii liikunnallisen elämäntavan peruspilarina.

Koulut pystyvät – niin halutessaan – edistämään omalla toiminnallaan opastettuja välituntileikkejä, kerhotoimintaa ja kannustamaan alakoululaisia yhdessä vanhempiensa kanssa omin lihasvoimin suoritettuihin koulumatkoihin. Koulujen pitäisi miettiä, miten voisimme kieltojen sijasta sallia esimerkiksi 1. ja 2. luokkalaisten pyöräilyä kouluun tai lisätä välituntileikkipaikkojen tilaa opettajien varaamille autopaikoille.

Liikuntaseuroista ja -yhdistyksistä on toivottu koululaisten liikuttamistarpeen täyttäjiä erityisesti kerhojen vetäjinä – ja tietysti mielellään mahdollisemman edullisesti.

Toimiva koulujen kerhotoiminta iltapäivisin olisi sinänsä suomalaisperheiden yhteiselon pelastaja, sillä sosiaalinen kanssakäyminen oman perheen kanssa jää iltaisin vähäiseksi, kun perheen toinen vanhempi kuskaa lastaan kodin ja harrastuspaikan välillä.Puolikkaan perheen saavuttua treeneistä kotiin onkin jo aika valmistautua nukkumaan ja todellinen aktiivinen yhdessäolo jää ”taksimatkojen” varaan.

Istuvaksi ja epäsosiaaliseksi muuttunut elämäntapamme edellyttää erityisesti liikuntatuntien, mutta myös muun liikunnallisen elämäntavan lisäämistä kouluissa.

Eki Karlsson
toiminnanjohta