Ehkä ongelma ei olekaan marraskuu – vaan meidän suhtautumisemme siihen

17.11.2025|Ajankohtaista Jäsenille

Kuinka aikaisin se tänä vuonna alkoikaan? Lokakuun alussa? Se tuttu voivottelu: “Voi ei, kohta se alkaa – pimeys, väsymys, kaamosmasennus.” Ja kun tarpeeksi monta kertaa kuulemme, että nyt kuuluu voida huonosti, me alamme voida juuri niin.

Kuva: Sampsa Sulonen

Totta kai pimeys vaikuttaa. Ihminen on päiväeläin. Kaamosoireet  ja pimeän pelko ovat todellisia ja niihin kuuluu suhtautua vakavasti. Mutta mietin joka vuosi samaa: kuinka paljon siitä pahasta olosta on itseaiheutettua? Me olemme luoneet pimeydestä vihollisen.

Luonto ei tee niin. Se ei panikoi marraskuussa.
Se hiljenee, vetäytyy ja lepää – juuri niin kuin kuuluukin.
Me sen sijaan käännämme kaikki valot päälle. Kadut, pihat, mainostaulut, työpisteet, ruudut. Pimeys ei enää suojaa eikä rauhoita, se on muuttunut keinovalon jälkeiseksi mustaksi tyhjyydeksi.

Ehkä siksi se tuntuu niin raskaalta.

Mutta pimeys ei ole vihollinen. Se on osa elämän rytmiä, jota kehomme kaipaa.
Me tarvitsemme myös pimeyttä – unta varten, palautumista varten, rauhoittumista varten.

Tutkimuksetkin tukevat tätä:

• Lyhytkin ulkoilu pimeässä alentaa stressiä ja parantaa unen laatua.
• Raitis ilma ja luonnonvalo – vaikka vähäinenkin – virkistävät mieltä ja lisäävät energiatasoja.
• Pimeys auttaa kehoa tuottamaan melatoniinia, joka on tärkeä unelle, palautumiselle ja vastustuskyvylle.

Silti moni vetäytyy sisälle juuri silloin, kun ulkona olisi eniten hyötyä meille.

Mitä jos kokeilisit tänä marraskuuna jotain uutta?

• Lähde ulos, vaikka olisi pimeää.
• Ota taskulamppu mukaan ja käytä sitä vain sen verran, kuin turvallisuutesi takia tarvitset.
• Sammuta taskulamppu sopivassa paikassa ja anna silmien seä kehon tottua pimeään. 
• Huomaat pian, että maailma ei katoa pimeään – se vain muuttuu hiljaisemmaksi.

Marraskuu ei ole rangaistus. Se on kutsu hidastaa. Pimeässä on vähemmän aistiärsykkeitä ja tuo mahdollisuuden palautua, hengittää - ja nähdä taas tähdet.
Ja kun sen hyväksyy, huomaa: Vasta kun on pimeää, voi nähdä miten kaunis valo on.

Annetaan pimeälle mahdollisuus.

Teksti: Susanne Blomqvist, ulkoilun erityisasiantuntija, Suomen Latu