Huippu-urheilun liikuttajat
Ilman harrastajia – liikkujia – ei olisi olemassa huippu-urheilua, Eki Karlsson kirjoittaa.
Talviolympialaisten jälkipyykki on herättänyt keskustelua yleisesti liikunnan ja huippu-urheilun keskinäisestä suhteesta.
Huippu-urheilun syntyessä 1900-luvussa alussa suomalaisten huippu-urheilijoiden menestys vahvisti kansallista identiteettiä – heidän avullaan Suomi ”juostiin” käytännössä maailmankartalle. Huippu-urheilulla oli tuolloin selkeä rooli kansan liikuttajana: se toimi esikuvana terveelliselle elämäntavalle. Huippu-urheilun avulla suomalaiset saatiin liikkumaan entistä enemmän ja monipuolisemmin.
Nykyään huippu-urheilijan merkitys esikuvana ja kansan liikuttajana on vähentynyt. 2000-luvun puolivälissä menestynyt Suomen curling-joukkue tuskin aiheutti suurta massaliikuntaryntäystä curling-halleille – eikä niitä halleja vieläkään juuri ole.
Jos Suomen 2000 huippu-urheilijaa eivät olennaisesti lisää 4,2 miljoonan liikkujan ja heidän liikkumisensa määrää, niin mitä he antavat liikuntakulttuurille?
Ilman huippu-urheilua kansanliikuntakaan ei olisi niin paljon esillä kahvipöytäkeskustelussa ja medioissa.
Huippu-urheilumenestyksellä on myös suuri merkitys suomalaisten kansallistunteen ylläpitämisessä. Kansainväliset kilpailumittelöt suomalaisosallistujineen ovat jännittävää viihdettä, jota 75 prosenttia meistä suomalaista tutkitusti arvostaa.
Menestyvät huippu-urheilijat toimivat esikuvina osalle niitä lapsia ja nuoria, jotka jo harrastavat kyseistä lajia – ja innostavat näitä nuoria harjoittelemaan entistä enemmän. Vaikka huippu-urheilu ei nykypäivänä lisäisikään liikkujien määrää, niin ainakin sillä on erittäin suuri merkitys harrastajamäärien ylläpitäjänä.
Huippu-urheilu on kiinteä osa liikunnan palveluvalikoimaa, joka on tarjottava niille lahjakkaille urheilijoille, jotka pyrkivät tavoittelemaan mitaleita maailman huippuareenoilta.
Tämä palveluvalikoima voidaan kuvata pyramidina, jossa huippu-urheilu toimii pyramidin kärkenä. Kärjen ylempien tasojen koko on riippuvainen pyramidin alempien tasojen koosta ja laadusta, jotka rakentuvat muun muassa kansallisista kilpaurheilijoista, valmentajista, liikuntapaikoista, luottamushenkilöistä, vapaaehtoisista ja erityisesti pyramidin alimmaisesta tasosta – harrastajien määrästä.
Ilman harrastajia – liikkujia – ei olisi olemassa huippu-urheilua.
Eki Karlsson
toiminnanjohtaja