Tunturiin voi lähteä ihan vain fiilistelemään – tai sitten valmistautua viikko tolkulla karttoja tutkimalla etsimään uusia luontokohteita.
Tunturipaljakalta löytyy monenlaisia luontotyyppejä. Yhteistä niille kaikille on lyhyt kasvukausi. Eroavaisuuksia olosuhteista löytyykin sitten paljon enemmän, kuten esimerkiksi maan kosteudessa, lumipeitteen kestossa ja määrässä, maaperän ravinteisuudessa ja auringon säteilyn määrässä. Näistä syistä kasvillisuus vaihtelee paljon tunturin eri osissa.
Uskokaa pois ja kokeilkaa.
Lakialueiden ohutlumisilta tuulenpieksemiltä löytyvät arktiset lajit, kun taas pohjoisrinteiden notkojen lumenviipymissä viihtyy aivan erilainen kasvillisuus.
Purojen, lähteiden ja lampien laidat tarjoavat ravinteikkaita ja pienilmastoltaan edullisia kasvupaikkoja, mutta samalla myös kovempaa kilpailua. Kallioiden seinämillä pärjäävät vain tietyt pahtalajit. Myös kivilajilla on merkitystä. Kalkkikallioilta löytyvät usein tuntureiden suurimmat kasviharvinaisuudet.
Suurin osa tunturista on aika lajiköyhää peruspaljakkaa. Erityiskohteiden etsiminen ja löytäminen vaatii harjaantumista.
Etukäteen tehty karttatyö tekee homman vielä mielenkiintoisemmaksi. Geologisista kartoista löytyvät emäksiset kivilajit ja normaaleista topografisista kartoista kurut, purot ja lammet, joskus jopa lähteet. Silti kaikki näyttää luonnossa vähintäänkin yllättävältä, vaikka olisi viikon istunut tuijottamassa internetin karttaohjelmia ja ilmakuvia.
Joku varmaan kysyy, eikö tuntureilla voi retkeillä normaalisti ilman mitään stressaavia muistiinpanoja ja karttoja, nauttia vain liikunnasta, suurmaisemista, vapaudesta? Myönnettäköön, että se on yksi hyvä tapa samoilla paljakalla, mutta kyllä etukäteen valmisteltu löytöretkeilykin on antoisaa. Uskokaa pois ja kokeilkaa.
Matti Mela
