Sienestäjän varusteet
Kumisaappaat, pitkähihainen pusero, päähine tai huivi
Vesipullo
Evästä, jos on ajateltu olla useampia tunteja
Sienikori
Sieniveitsi
Vieraassa maastossa kartta ja kompassi ovat hyvä lisävaruste
Kännykkä, jonka akku on täynnä
Sienestäjän poimintaohjeet
Kerää vain niitä sieniä, jotka varmuudella tunnistat hyviksi ruokasieniksi
Jos mahdollista, poimi kuivalla säällä – märät sienet ovat roskaisia ja pilaantuvat helpommin.
Poimi sienet maasta kokonaisina tarttumalla kiinni jalan tyvestä.
Vältä muovisankoa tai -kassia. Sienet säilyvät parhaiten ilmavassa poiminta-astiassa, kuten korissa.
Aloittelevan sienestäjän hyviä ruokasieniä
Mikä on sienestäjän tärkein varuste? Tunnistatko hyvät ruokasienet?
Sienestäjä tarvitsee maastoon sopivan vaatetuksen ja lisäksi keräämiseen liittyviä varusteita. Vaikka keruun kannalta olisi hyvä poimia sieniä vain kuivalla kelillä, kannattaa varusteissa varautua myös sateen mahdollisuuteen.
Sienet on parasta kerätä puhtaaseen ja ilmavaan koriin, vältä muoviastioita ja etenkin muovipusseja jos mahdollista. Näin sienet eivät limoitu ja muussannu toisiaan vasten. Paras astia on kori, jossa on erilliset lokerot eri sienilajeille. Näin voit kerätä suoraan pannulla paistettavat ja ryöpättävät sienet eri lokeroihin.
Sienet kannattaa perata ja puhdistaa jos maastossa niin kotona pääsee suoraa ruoanlaitto- tai säilömispuuhiin. Jos et omista sieniveistä missä on toisessa päässä harja irtoroskien puhdistamista varten niin myös normaali veitsi ja pullasuti toimivat.
Keltavahvero eli kantarelli
Millään muulla sienellä ei ole yhtä pitkää satokautta kuin kantarellilla. Näitä kauttaaltaan kauniin keltaisia sieniä voi löytää kesäkuun alusta syyskuun loppuun asti. Myös sienen paksu malto eli liha on keltaista tai kellanvalkoista. Lakki on suppilomainen ja sen reuna voi olla hyvinkin mutkainen. Kanttarellit sopivat monenlaisiin ruokiin keitoista risottoon ja ovat herkullisia vaikka ihan vain nopeasti sipulin kanssa paistettuina leivän päällä.
Suppilovahvero
Suppilovahverot kasvavat tiheinä ryhminä sammaleisissa metsissä ja piiloutuvat usein niin syvälle että niitä voi olla vaikea erottaa ruskeista lehdistä. Ne ovat yleisiä Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen pohjoista kohti. Suppilovahvero on hento sieni, jonka ohutmaltoinen lakki on reunoiltaan poimuttunut, päältä vaihtelevan kellanruskea-harmaanruskea.
Herkkutatti
Herkkutatti on aluksi kova pieni pallero, ja sientä kutsutaankin myös kivitatiksi. Sieni kasvaa nopeasti ja lakin halkaisija voi olla yli 30cm. Alapinnan pillikerros on nuorella sienellä harmaanvalkoinen ja muuttuu vanhemmiten kellertävän vihertäväksi. Jalka on aluksi tynnyrimäinen mutta hoikkenee sienen kasvaessa. Jalan vaalea verkkokuvio näkyy parhaiten jalan yläosassa. Malto on paksu ja pysyy valkoisena, pintakelmun alta se on ruskean punertavaa. Sieni tuoksuu miellyttävälle ja maku on mieto, pähkinäinen. Herkkutatti sopii loistavasti pannulla paistettavaksi ja vaikkapa risottoihin.
