Suomen pinta-alasta 80 % on luontoalueita, joita yli 4 miljoonaa suomalaista käyttää vuosittain virkistäytymiseen: luonto tarjoaa meille terveyttä, onnellisuutta, kauniita maisemia ja kulttuuria.
Metsähallitus, joka hallinnoi kolmasosaa Suomen pinta-alasta, on yksi merkittävin virkistyskäytön edellytysten mahdollistajista. Se on parhaimmillaan pitänyt yllä yli 2 800 retkeilyyn liittyvää taukopaikkaa.
Korjausvelka on kasvanut samalla yli 40 miljoonaan euroon.
Retkeilyrakenteiden ylläpitoon osoitettu 19 miljoonaa euroa on pysynyt pitkään samalla tasolla, vaikka kohteiden määrä ja kävijämäärät ovat lisääntyneet. Korjausvelka on kasvanut samalla yli 40 miljoonaan euroon.
Metsähallitus on ryhtynyt toimiin. He ovat arvioineet valtakunnallisesti, mitä taukopaikkoja käytetään vähiten: 200 on jo purettu, ja suunnitelmissa on vielä luopua 200 taukopaikasta. Lisäksi osasta reiteistä halutaan luopua.
Metsähallituksen mukaan nykyiset resurssit eivät enää riitä laadukkaan palvelutason ylläpitoon, ja he keskittyvät kohteisiin, joissa kysyntää on riittävästi.
Ensimmäisten 200 vähiten käytetyn taukopaikan purku ei aiheuttanut suurta meteliä, sillä osa rapistuvista taukopaikoista ei ollut houkuttelevia tai ne ovat olleet sijainniltaan huonoja.
Sitä vastoin loput purettavat kohteet ja reitit aiheuttavat järjestö- ja kuntatoimijoissa paljon hämmennystä. Pienet paikkakunnat kärsivät eniten: suhteellinen käyttäjämäärä on valtakunnallisella tasolla pieni, vaikka paikallisella tasolla kohde on tärkeä ulkoilupaikka.
Metsähallitus on tarjonnut taukopaikkoja paikallisten kuntien ja järjestöjen ylläpidettäväksi, mutta ehdot ovat usein olleet liian vaativia.
Meidän ulkoilijoiden tehtävänä on pyrkiä löytämään ratkaisuja poistouhan alaisille, paikallisesti merkittäville retkeilyrakenteille. Tarvitsemme kaikille avointa tietoa poistettavista kohteista sekä toteuttamiskelpoisten yhteistyösopimuksien laatimista taukopaikkojen ylläpitämiseksi – ja lisärahoitusta valtion budjetista.
