HOLIDAY VILLAGE VALLE
Holiday Village Valle sijaitsee upealla paikalla Tenon äärellä kahden ja puolen kilometrin päässä Utsjoen kuntakeskuksesta Karigasniemen suuntaan.
Alueella on yhteensä 50–60 majoituspaikkaa luhtihotellissa sekä neljän ja kahdeksan hengen lomahuoneistoissa, joista kaikista avautuu hienot näkymät vieressä virtaavalle Tenojoelle.
Deatnu-ravintola seisoo komealla rantatörmällä aivan joen partaalla.
Suomen pohjoisimmat erämaat Kaldoaivi ja Paistunturi yhdessä villinä virtaavan Tenojoen ja Norjan puoleisten tuntureiden kanssa tarjoavat monipuolisen ja käytännössä ehtymättömän kattauksen hyviä vaihtoehtoja erilaisiin ulkoilma- ja luontoharrastuksiin.
Ohjattuja aktiviteetteja on tarjolla runsaasti veneretkien, poroajelujen ja revontulien katselun ohessa maastopyöräilystä hiihtoon, melontaan ja tunturikalastukseen. Varusteita voi vuokrata paikan päältä.
Saamelaiskulttuurin esille tuominen on tärkeä osa perhehenkisen lomakylän identiteettiä.
Utsjoelle voi matkustaa joko omalla autolla Suomen halki (Helsinki 1300 km) tai julkisilla kulkuneuvoilla (Rovaniemi 465 km ja Ivalo 165 km). Matka on kieltämättä pitkä, mutta luontomatkailun perussäännön mukaisesti varmasti vaivan arvoinen. Perille tultaessa saavutaan, lähes tulkoot toiseen maailmaan.
Utsjoen maisemissa kannattaa kernaasti viipyillä pitempäänkin.
Rásttigáisá on jylhä ja korkea tunturi Finnmarkissa Pohjois-Norjassa. Kerrotaan, että siellä asuu tunturien mahtava kuningas Hiisi. Juhannuksen etelänpalossa rohkenimme lähteä reissuun toteamaan, onko satu totta vai tarua.
Retkeilyssä ja luontomatkailussa pätee perusääntö, että mitä oudompaan paikkaan lähtee, sitä vähemmän on muuta porukkaa pilaamassa vapauden illuusiota. Sama seikka on voimassa maalla ja merellä kotikonnuilta maailman ääreen.
Tässä oli yksi hyvä syy valita juhannusreissun kohteeksi mieluummin Rásttigáisá kuin vaikka Kebnekaise, missä sekalaista väkeä notkuu kuin vappuna toreilla.
Oikeaan kohtaan osunut aika-aukko, sopivasti auennut sääikkuna ja melko varhainen alkukesän ajankohta antoivat ennakoida miellyttävää tunturiretkeä.
Valoa ja lämmintä oli odotettavasti optimaalisesti ja ötököitä tuskin vielä ainakaan haitaksi saakka.
Rásttigáisá on Finnmarkin läänin korkeimpia tuntureita (1 066 m). Lähialueen korkeimpana sen huippu hallitsee maisemaa kauas ilmanrantaan saakka. Korkeampia vuoria Pohjois-Norjassakin löytyy vasta paljon lännempää.
Utsjoen tunturiylängöltä katseltuna Rásttigáisá siintää suunnilleen 40 km etäisyydellä taivaanrannassa. Joskus oli tullut siihenkin suuntaan kiikaroitua ja todettua, että ainakin kaukaa katseltuna maankolkka vaikutti varsin mielenkiintoiselta.
Useimmat lienevät kuulleet ja tunnistavat 1800-luvulla vaikuttaneen kirjailija ja satusetä Sakari Topeliuksen, jonka Sampo Lappalainen -nimisessä tarinassa tapahtumat sijoittuvat jylhälle ja pelottavalle Rásttigáisán tunturille.
Satujen lukeminen ja karttojen tutkailut herättivät lisää uteliaisuutta. Enää oli jäljellä kysymys, koska matkaan päästäisiin?
Finnmarkin itäosissa tapahtuvaa retkeilyä suunniteltaessa Utsjoki on otollisessa sijainnissa. Erittäin hyvä tukikohta ja perusleiri löytyy Tenojoen partaalta parin kilometrin päästä maantiesillalta ylävirtaan.
Lomakylä Vallen viihtyisää miljöötä ja ystävällistä palvelua kehtaa vilpittömästi suositella kenelle tahansa Pohjois-Norjan tuntureille suuntaavalle.
Sapuska, sauna ja sänky ovat poikaa pitkän ajomatkan tai vaelluksen jälkeen molempiin suuntiin.
Enää oli jäljellä kysymys, koska matkaan päästäisiin?
Rásttigáisálle vievä vaellusreitti alkaa Tenojoen vastarannalta Norjan puolelta puolen tunnin autoilun päässä Utsjoelta.
E6-maantien sillankorvasta Leavvajohkan pohjoispuolelta poikkeaa pistotie pöpelikköön. Parin sadan metrin päässä olevalle hiekkamontulle auton voi jättää katseilta suojaan turvallisesti parkkiin.
Kolme-neljä kilometriä ja pari kolme sataa korkeuserometriä ylöspäin panssariurana jatkuva polku noudattelee painettuun karttaan merkitsemättömän poroaidan vierustaa Gottetvárrin suuntaan.
Jostain syystä myöskään Rásttigáisálle vievää polkua ei ole painettuun karttaan lainkaan merkitty, vaikka jotos ja reittimerkit maastosta hyvin löytyvätkin.
Luotilinjaa mitaten Tenojoen rannasta Rásttigáisán huipulle on täsmälleen viisi kilometriä. Maastoon linjattua polkua kulkien matkaa kertyy silti kuta kuinkin 15 km. Dárjohkan yli kahlataan pian alkumatkasta. Hyvällä tuurilla paikalla voi olla kävelysilta, elleivät tulvavedet ole sitä taas pois paikoiltaan runnoneet.
Polku kiertää Dárjohčohhkan (415 m) pahkuran ympäri vasemmalle kaartaen, mutta panssariura jatkaa entiseen suuntaan. Kannattaa olla tarkkana, ettei risteyskohdassa harhaudu väärälle reitille.
Gottetvárrille johtavan voimalinjan alituksen jälkeen oikeasta suunnasta ei pitäisi olla enää epäselvyyttä. Kotvasen kuluttua edessä avautuu Dárjohskáidi, komea itään ja kaakkoon antavien Rásttigáisán alarinteiden avara ylänkö koko laajuudeltaan.
Dárjohskáidin kuusi-seitsemän kilometriä pitkässä nousussa on nelisen sataa metriä kiivettävää Rásttigáisán louhikkoisten ylärinteiden juurelle.
Ketterimmät vuorivuohet voivat oikaista tässä kohtaa suoraan huipulle, mutta 300 korkeuserometriä jyrkässä ja vaarallisessa louhikossa on tuskin hyvä idea. Varmempi keino ja merkitty reitti koukkaa louhikot ympäri ja nousee tunturin laelle lännen puoleiselta harjanteelta kiertäen.
Raskaita reppuja ei kannata raahata ylös tätäkään kautta. Kantamukset on syytä piilottaa sellaiseen paikkaa, että varmasti löytää ne myös alaspäin laskeutuessaan. Karussa kivikkoisessa maastossa kaikki piilopaikat saattavat yhtäkkiä näyttää salakavalasti samankaltaisilta.
Kovakuntoiset vaeltajat ja polkujuoksijat voivat kevyin varustein käväistä Rásttigáisálla päiväseltään, mikäli tunturin huiputus on ainoana tavoitteena. Reissu saattaa kyllä osoittautua ennalta arvattua rankemmaksi.
Rásttigáisán ja sen viereisen lähes yhtä korkean Geaidnogáisán (1038 m) ylänkömaisemissa viihtyy helposti pitempäänkin.
Yksi hyvä idea on pystyttää telttaleiri Geaidnojávrin (555 m) rannalle ja tehdä yöttömässä yössä sieltä käsin päiväretkiä eripuolille jylhiä tuntureita tai muualle lähimaastoon. Tietty vain sikäli, mikäli huumoria, mielikuvitusta, rohkeutta ja uskoa riittää.
Satusetä Topeliuksen mukaan Rásttigáisán mahtavan kuningas Hiisi popsii nimittäin pakanoita ja poroja yhtenä suupalana kuin hyttysiä.
Tunturien valtiaan alkaessa jyrähdellä saattaa tulla kiire kohti kirkonkylää.
