TENON LOHILORDIT
Brittiläisen Imperiumin valta ja voima oli kenties ylimmillään joskus 1800-luvun alkupuoliskon tietämillä.
Maailmanvallan loisto näkyi muun muassa siinä, että koko joukko herrasväkeä oli saavuttanut sellaisen yhteiskunnallisen aseman ja henkilökohtaisen varallisuuden, että se vapautti heidät rahvaan arkipäivää kuuluvista tavanomaisista huolista, kuten jokapäiväisen toimeentulon hankkimisesta.
Tämä yhteiseltä nimeltään ”lohilordeiksi” kutsuttu yläluokkainen porukka alkoi 1830-luvulta lähtien ylittää Pohjanmerta ja liikuskella myös Skandinavian pohjoisosien erämaissa koskien ja lohijokien varsilla.
Lohilordeista on merkintöjä ja perimätietoa etelämpää muun muassa Oulujoelta ja Kemijoelta. Myös Tenolle heitä alkoi saapua vähitellen, ensimmäiset jo 1830-luvun lopulla ja lisääntyvässä määrin 1850-luvulta alkaen.
Brittiläisten onkipoikien retkikuntien logistiikka oli mielenkiintoinen. Norjanmereltä laivoilla Altaan Ruijan rannalle saavuttuaan he matkasivat paikallisten opastamina jopa 15 hevosen kuormastoina Finnmarkin ylängön tuntureiden halki Karasjoelle.
Täällä varusteet purettiin vuokrattuihin veneisiin. Palkattujen soutajaoppaiden ”pienten villi-ihmisten” avustuksella laskettiin Tenoa vähitellen alas koko matka samalla onkien ja kalastelle. Saaliiksi saatiin vähintään useita kymmeniä isoja lohia, yhteensä vähintään satoja kiloja jalokalaa.
Jokisuistoon päästyä noustiin Tenovuonossa ankkurissa suurenmoisia seikkailijoita odottamassa olleen useimmiten jonkun lohiseurueeseen kuuluneen herrasmiehen omistaman kuunarin kannelle.
Kotimaahan purjehdittaessa oli laivan kannella ja kajuutoissa hyvin aikaa sulatella lohiretken antia ja valmistautua yhtenä vertaistensa joukossa maantieteellisten tai muiden seurojen hyväksyvästi hymisteleville juhlavastaanotoille.
Tenojoki on noin 250 km pitkä Norjan ja Suomen välissä Jäämereen virtaava subarktinen rajajoki, jossa viihtyy ja kutee jopa 30 pääuomaan laskevien sivujokien vesistöihin perinnöllisesti erilaistunutta lohikantaa.
Teno on Pohjois-Euroopan ja Fennoskandian tuottoisin lohijoki. Suurimmillaan saalis on voinut olla jopa 250 tonnia vuodessa eli enemmän kuin 1/5 osa kaikesta Euroopan lohijoista pyydetystä lohesta. Kesällä 2019 Tenojoesta pyydetyn kokonaislohisaaliin on arvioitu olleen n. 40 tonnia.
Aikoinaan Euroopan suurimman mahtilohijoen, entisen Kemijoen keskimääräinen vuotuinen lohisaalis on ollut n. 250 tonnia, ja suurimmat pyyntikaudessa saadut villilohisaaliit ovat olleet jopa yli 500 tonnia.
Onnistuneen kudun jälkeen hedelmöittyneestä mätimunasta kuoriutunut lohenpoikanen viettää jokiympäristössä 3–5 vuotta ja vaeltaa sen jälkeen mereen noin 17–18 cm pituisena ja ehkä 30 g painoisena jokipoikasena eli ”smolttina”.
Atlantissa Tenojoen lohet vaeltavat syönnöksellä aina Grönlannin rannikolle saakka ja palaavat yhden tai useamman valtamerivuoden jälkeen ja 1–20 kg painoisina tarkasti syntymäjokeensa ja kotikoskeensa kutemaan, elleivät nousun aikana tai jo sitä ennen ole erehtyneet nykyajan ”lohilordien” gourmet-ruokapöytiin.
Elinvoimaisimmat, voimakkaimmat ja onnekkaimmat yksilöt voivat nousta kudulle kahteen tai jopa kolmeen kertaan.
Nämä jopa yli 20 kg painoiset suurlohet ovat lohenonkijoiden eniten himoitsemaa saalista ja niiden pyytäminen vapavälinein on viehättävää ja äärimmäisen jännittävää, ihan kirjaimellisestikin koukuttavaa urheilukalastusta. Tenoa parhaimmillaan.
Virallisesti suurin kautta aikain Tenosta pyydetty lohi on painanut 32,5 kg ja se on saatu Nuorgamin Alakönkäästä.
Tenojoessa on voimassa vuonna 2017 solmittu Norjan ja Suomen välinen sopimus Tenon kalastuksesta ja sopimukseen liittyvä kalastussääntö. Lohenkalastus on sallittua 10.6.–10.8. välisenä aikana. Pyyntilupien vuorokausihinnat vaihtelevat 40–90 euroon.
Manttalien haltijoilla on oikeus kalastaa perinteisillä pyyntitavoilla, kuten lohipadoilla ja -verkoilla ja ”kulkuttaa” lohta eräänlaisilla ajoverkoilla eli ”kulkuuksilla”.
Tämän päivän ihmisen (maalaisen ja kaupunkilaisen/suomalaisen, saamelaisen ja norjalaisen/paikkakuntalaisen ja turistin) voi olla ongelmallista hahmottaa sitä, että kalastusoikeus on omistusoikeuteen rinnastuva omaisuus. Tämä oikeus kuuluu kantatilojen ja kyläkuntien manttaalioikeuksiin kullekin manttaaliluvun mukaisesti.
