Useiden vanhempien arki-illat kuluvat kuskaamalla lasta harrastuksiin ja ajan tappamiseen ennen seuraavaa keikkaa kohti kotia. Lopulta, kun perhe on vihdoin yhdessä, niin onkin jo aika mennä nukkumaan. Yhteinen aika lapsen kanssa on jäänyt vanhemmalta vähäisemmäksi kuin lapsen harjoitusta vetäneellä valmentajalla.
Suomessa on yli puoli miljoonaa lapsiperhettä.
Tämä esimerkki saa kysymään, miten saisimme koko perheen viettämään enemmän aikaa yhdessä? Miten yhdessäoloa voisi edistää liikunnan avulla?
Vastaus on perheliikunta, joka tulee ymmärtää laajemmin kuin vain alle kouluikäisille lapsille järjestettynä liikuntana. Se voi olla tavoitteellista harrastamista tai organisoimatonta hauskaa yhdessäoloa ilman suorittamista – yli sukupolvirajojen. Ja lapsellekin pitää antaa tilaa vanhempiensa liikuttamiseen.
Useissa eri järjestöissä on havahduttu perheiden yhdessäolon edistämiseen, ja erilaisia hankkeita on käynnissä perheliikunnan edistämiseksi. Niin myös Suomen Ladussa.
Suomessa on yli puoli miljoonaa lapsiperhettä, joissa elää yli miljoona lasta. Lapsista puolet harrastaa liikuntaa urheiluseuroissa.
Perheliikunnan organisoiminen pelkästään seuroissa mahdollistaisi puolen miljoonan aikuisenkin liikkumisen. Näen jo silmissäni tulevaisuuden treenit: kentän laidalla seisoskelun sijasta aikuiset olisivat itse mukana liikkumassa, ja lapset kannustaisivat heitä parempiin suorituksiin.
Kaikki lapset eivät liiku seuroissa. Onneksi perheliikuttamisvoimaa on enemmän seurojen ulkopuolella. Kotiovelta on helppo lähteä touhuamaan ulos omien sukulaistensa kanssa. Siinä samassa pääsee vaihtamaan arkipäivän ajatukset ja nauttimaan omiin geeneihinsä sopivasta seurasta. Näin tehtynä liikkumiseen yhdistyy vielä vahvana lisämausteena leikkimielisyys.
Haastan sinut pyytämään lapsesi, vanhempasi tai sukulaisesi “perheliikkumaan” kevään kunniaksi.
