Yhdistyksen stressitesti
Milloin hallituksen on syytä huolestua?
Jos vastasit ainakin kolmeen kohtaan kyllä, niin nyt.
Sompion samoilijoissa on koittamassa kohtalon hetket. Mikäli yhdistykseen ei pian saada uusia vastuunkantajia, on edessä alasajo. Sama pulma vaivaa monia yhdistyksiä.
“Tämä yhdistys on kohta kuollut, jos uusia aktiiveja ei pian löydy. Marraskuussa tehdään viimeinen hätähuuto, ja jos se ei auta, tammikuussa lyödään lappu luukulle!” kuvaa puheenjohtaja Ferdinand de Wit Sompion samoilijoissa vallitsevaa tunnelmaa.
Sodankyläläisessä yhdistyksessä on noin 200 jäsentä, joiden keksi-ikä huitelee puheenjohtajan valistuneen arvauksen perusteella 60 vuoden paremmalla puolella. Nykyiset hallituksen jäsenet ovat kukin istuneet ainakin kuusi vuotta vastuutehtävissä, eikä muita aktiivisia jäseniä juuri ole.
Johanna Yli-Oppaalle, Suomen Ladun yhdistyspalvelun vastaavalle tilanne on tuttu.
”Uusien aktiivisten jäsenten mukaan saaminen on suuri haaste kaikille jäsenyhdistyksille. Myös sellaisille, joiden jäsenmäärä on kasvussa.”
Tiivistäen voi sanoa, että jokaisen hallituksen tehtävä on varmistaa jälkikasvu. Etsiä aktiivisesti uusia ihmisiä ottamaan ohjat, kun oma kausi päättyy. Se on työtä, jota on syytä tehdä aina, eikä vain toimintasuunnitelmaan erikseen kirjattuina päivinä.
Mitään vippaskonstia yhdistyksen virkeänä pitämisen ei ole, vaan se on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Muutama vinkkejä Yli-Oppaalla on kuitenkin antaa.
Uudet lajit kiinnostavat uusia ihmisiä. Polkujuoksu tai maastopyöräily tuo todennäköisemmin mukaan nuoria kuin esimerkiksi lentopallo.
Nuorilla ihmisillä on yleensä pieniä lapsia. Siksi lapsiperheille suunnattu toiminta tuo yhdistykseen myös nuoria aikuisia.
On tärkeää kuunnella jäsenistöä ja ymmärtää, mitä nämä haluavat. Erilaiset jäsenkyselyt ovat siihen hyvä keino. Sosiaalisen median kanavat ovat toinen erinomainen keino käydä keskustelua jäsenistön kanssa. Sekä saada näkyvyyttä jäsenten samanmielisten kavereiden keskuudessa.
Laajemmin voisi sanoa, että kysymys on yhdistyksen brändistä ja roolista omassa yhteisössään. Yhdistyksen pitää kysyä itseltään, haluaako olla liikunnallista elämäntapaa omalla alueellaan oikeasti edistävä yhdistys vai samanhenkisten kavereiden sisäänpäin lämpiävä kerho.
”On mietittävä, miltä oma yhdistys näyttää ja kuulostaa ulospäin. Jos se näyttää keskenään puuhastelevien kaverien omalta porukalta, ei uusia jäseniä ole helppo innostaa mukaan”, sanoo Yli-Opas.
Yli-Oppaan mukaan jäsenkasvu ei myöskään ole automaattisesti merkki yhdistyksen elinvoimasta.
”Aktiivit voivat uupua myös kasvavissa yhdistyksissä. Jäsenkasvu ei automaattisesti tuo uusia aktiiveja, sillä monet liittyvät jäseneksi kannattaakseen hyvää asiaa tai voidakseen lukea lehteä. ”
De Witin havainto tukee väitettä: Samoojien jäsenistöstä iso asuu muualla kuin Sodankylässä, mukana on muualle muuttaneita perheenjäseniä, tukijäseniä ja lehdenlukijoita.
”Sellaisessa porukassa ei ole kauheasti draivia lähteä aktiivijäseneksi.”
Joskus lapun laittaminen luukulle voi olla oikea ratkaisu. Kun kaikki on yritetty, mutta mikään ei tuota tulosta.
”En tykkää alasajosta, mutta ei yhdistystä väkisin voi pitää hengissä”, summaa de Wit.
Mika Railo
Suomen Latu on aloittanut vapaaehtoistyön uudistamisesta koulutuksen, jossa käsitellään myös artikkelin teemoja. Koulutus antaa työkaluja yhdistyksen hengissä pitoon. Lisätietoja: yhdistyspalvelut@suomenlatu.fi.
