Jäihin vajoaminen – kuoleman kysymys vai varikkopysähdys?
3.3.2021 | Terhi Ilosaari
Latu & PolkuJäihin vajoaminen – kuoleman kysymys vai varikkopysähdys?
Jäihin vajoamista kannattaa harjoitella. Opettele ja muista nämä yhdeksän vinkkiä!
Jäihin vajoaminen, tuttavallisemmin plutaus, on Suomen Retkiluistelijoiden retkillä harvoin koettu haaveri. Silti matkaan lähdetään aina mahdolliseen vahinkouintiin varautuen.
Valvotuissa olosuhteissa tehty treeni opettaa paitsi pelastautumisen ja pelastamisen oikeat vaiheet, laittaa myös omat varusteet hyvään testiin. Löytääkö käsi naskalin kaulalta, onko heittoliina vaivatta viskattavissa, löytyykö repusta riittävästi vaihtovaatteita?
Onnistuneen plutaustreenin jälkeen on luottavainen mieli. Omat varusteet ja taidot on hetkeksi testattu ja puutteet korjattu. Ajatus kääntyy väkisin muihin jäällä liikkujiin. Siihenkin erääseen naskaleiden kanssa kovassa pakkasessa kulkijaan. Oliko ajatellut, miten selviäisi lisävarusteitta lämpimään, jos jää pettäisi? Kuvat: Terhi Ilosaari.Kun selässä on kelluttava reppu ja repun sisällä vaihtovarusteet kuivapusseissa, pysyy luistelija vaivatta veden pinnalla.Niin treenissä kuin tositilanteessakin, on parasta ensin hengitellä hetki ja ajatella: tuttua juttuahan tässä ollaan tekemässä. Sitten katse suuntaan, mistä tultiin, koska siellä on testatusti kantavaa jäätä. Kuvaa katsellessa ymmärtää, miksi retkiluistelijat pitävät naskaleita telineessä lähellä leukaa tai vaihtoehtoisesti repun olkahihnassa kiinni. Taskussa kulkevia tai navan korkeudella roikkuvia naskaleita on hankala, jos ei peräti mahdonta, kaivaa vedeen varaan jouduttuaan käsille.
Järjestetyillä retkillä toimitaan ryhmänä myös plutaustilanteessa. Kun uimari on saatu tukevalle jäälle, ryhtyvät luistelukaverit toimeen. Yksi riisuu märät vaatteet, toinen pukee kuivia kolmannen puristellessa vesiä uitetuista varusteista. Jalat pujotellaan muovipusseihin ennen märkiin monoihin sujauttamista, reppu selkään ja takaisin terille.
Suomen Retkiluistelijoiden plutausharjoituksissa varikkopysähdyksen pituudeksi kellotetaan noin 10 minuuttia. Harva selviää harjoituksesta oivalluksitta. Reput täydentyvät kerta kerralta: kertakäyttösadetakki märän repun ja selän väliin, muovirukkaset avustajien käsiä suojaamaan, ylä- ja alaosan vaatteet omiin kuivapusseihinsa.
Tämän jutun kuvatekteissä on yhdeksän vinkkiä, jotka jokaisen jäällä liikkujan on hyvä muistaa – ja harjoitella.
Avannosta noustessa sauvoja ei tarvita, siksipä ne heitetään turvaan ihan ensimmäisenä.Avantoon päätynyt heittää reppuunsa kiinnitetyn heittoliinan avustajille. Tuurilla ja taidolla voi heitto onnistua myös avustajilta luistelijalle, mutta konkareiden tilastot kertovat: moiseen heittelyyn on turha käyttää aikaa ja voimia.Toinen käsi tukee luistelijaa jään reunaan naskalin avulla toisen käden tarttuessa heittoliinaan. Valvottu pulahdus tarjoaa mainion tilaisuuden testata oman heittoköyden toimivuutta. Kestääkö kiinnitys? Nostaako köysi luistelijan oikeassa kulmassa ylös? Repun yläosasta tukipisteen hakeva heittoliina ohjaa vahinkouimarin yläosa edellä takaisin jäälle. Liian alas kiinnitetty köysi voi nostaa lantion ylös ja työntää samalla jalat hankalasti jään alle.Kelluttava reppu auttaa puoleen matkaan, mutta lopun hoitaa luistelija. Jaloilla potkitaan pyrkien saamaan jalat taakse ja veden pinnan tuntumaan. Edelleen vauhtia potkien, vetää luistelija itsensä jään reunan yli naskaleiden avulla.Plutaajalle etsitään ensin repusta istuinalusta jalkojen alle. Kohtelias vahinkouimari on varannut reppuunsa kumihanskoja avustajilleen. Vaikka vaatteista kierretään plutauspaikalla enimmät vedet pois, voi reppuun kertyä veden myötä jopa kolme kiloa lisäpainoa. Kuivat vaatteet löytyvät nopeasti, kun ylä- ja alaosalle on omat kuivapussinsa. Retken jälkeen on edessä kuivausurakka. Pyykkinarulle vaatteiden viereen pääsee myös heittoliina.Plutaustreeneissä kannattaa monot jättää rannalle, ettei hyviä talviurheilupäiviä tuhlaudu monoja kuivatellessa. Jokaisen jäällä liikkujan on kuitenkin syytä pohtia, miten omat jalkineet toimivat uintireissun jälkeen. Saako märät vetoketjut, narut ja soljet kiinni kovallakin pakkasella? Onko mukana riittävästi muovipusseja sukkien päälle estämään jalkojen uudelleen kastumisen? Mono kuin mono imee itseensä hämmästyttävän paljon vettä.Luistelijan liitäessä terien päällä, voi jopa kolmen senttimetrin paksuinen jää kantaa. Näin ohuen jään reuna ei kuitenkaan kestä vedestä nousua. Avannosta noustaankin jäätä pitkin naskaleiden avulla ryömien, kunnes jää varmasti kantaa.
Jäsenenä saat muun muassa lukuisia jäsenetuja ja alennuksia, Latu & Polku -lehden kotiisi kannettuna, ja mahdollisuuden osallstua sekä vaikuttaa. Valitse ensin sopiva yhdistys ja liity sitten jäseneksi.
