Isä innostuu lastenvaatekaupassa, kun mennään retkeilyosastolle.
Viimeistään retkeillessään suomalainenkin mies alkaa kiinnostua pukeutumisesta. Pitäähän varusteet olla sellaiset, että niillä pärjää. Sanomattakin on selvää, että retkeilyhommiin on retkeilyvaatteet.
Ihan niin kuin toisillakin lapsilla
Jos isälle kelpaa vain paras, niin mitä sitten puetaan lapsille?
Jutun juju piilee tietysti siinä, että melkein kaikki lastenvaatteet ovat ulkoiluvaatteita. Ne ovat toiminnallisia ja tarkoituksenmukaisia siinä missä aikuisten arkivaatteet ovat usein kaikkea muuta.
Lasten retkeilyssä pätevät samat kerrospukeutumisen opit kuin aikuisillakin. Tähän filosofiaan soveltuvat vaatteet löytyvät usein kaapista ilman sen kummempia satsauksia. Jos muistaa vältellä puuvillaa ja omistaa teknisen kerraston, pääsee yleensä pitkälle.
Mutta on lapsillekin retkeilyvaatteita, ihan samanlaisia kuin vanhemmille. Itse asiassa olen vakuuttunut, että ne on suunniteltu meille miehille.
Äidit ovat käytännönläheisempiä. Vaikka poikkeuksiakin on, he hankkivat suurimman osan lastenvaatteista ja osaavat suhtautua niihin arkijärjellä.
Isät osuvat lastenosastolle harvemmin, mutta löytäessään sellaisen retkeilyliikkeestä homma saattaa lähteä niin sanotusti laukalle.
Kun isä ostaa lapselle vaatteen, hetki on juhlava. Ostaessaan samanlaisen kuin itselleen hän on mukavuusalueellaan.
Eikä lasten retkeilyvaatteissa mitään vikaa ole, päin vastoin. Jos valmistaja tuntee pienen ihmisen mittasuhteet, tuotteet ovat epäilemättä hyviä, vaikkakin arvokkaita. Hinta korreloi toki laatua, kuten se tekee aikuistenkin vaatteissa, mutta lastenvaatteissa on se yksi pieni ero.
Kun aikuinen tekee omat hankintansa vuosiksi, lapsi voi kasvaa ulos retkeilyvaatteistaan vain kuukausissa. Toisaalta lastenvaatteilla, varsinkin paremmilla, on olemassa toimivat jälkimarkkinat.
Ostaessaan Fjällräveniä tai Patagoniaa isät näkevät pienessä retkeilijässä oman kuvansa. Niin kauan kuin tunne on molemminpuolinen, se heille suotakoon.
