Mennyt talvi oli omituinen. Lumitalvea ei etelässä tullut oikeastaan lainkaan, samalla kun pohjoisessa lunta saatiin ennätyspaljon. Lapissa potunnostolomaa saatiin viettää tyypillisten lokakuun römppäkelien sijasta lähes täydellisissä talviolosuhteissa.
Vuodet eivät ole veljeksiä. Se tiedetään viimeistään nyt perin erikoisen viime talven perusteella. Pitkin talvea puhtaan valkoisilla lumituntureilla hiihdeltäessä jouduttiin somea pelattaessa ihmettelemään etelän ihmisten jatkuvaa huokailua ja tuskallista voivottelua pohjattomassa lumenkaipuussaan.
Sen sijaan hienot tunturihiihto-olosuhteet jatkuivat vielä kesäkuun alussa. Pysyvä lumipeite oli saatu jo lokakuun puolivälissä koululaisten syysloman aikoihin, eikä lumentulo tuntunut loppuvan ensinkään.
29. syyskuuta, sunnuntai. Potunnostoloman alkuun vielä kolmisen viikkoa. Pottu on nostettu ja varastoitu kuivaan ja viileään maakellariin. Hyvän kasvukauden ansiosta herkkuperunoita on saatu reippaasti yli oman tarpeen, joten some soimaan ja potut maailmalle lähiluomuruokaa arvostavien iloksi. Ämpärit kaupan päälle. Ennen vanhaan viikkorahoja ei tunnettu eikä annettu. Koululaisten piti ansaita itse omat taskurahansa. Kauppa se on, mikä kannattaa! Kuvat: Sauli Herva.
Retkeilyä harrastavissa piireissä ja perheissä potunnostolomat vietetään usein kesämökeillä ja kansallispuistoissa tai muualla luonnon helmassa patikoiden, pyöräillen, veneillen tai vaikka karpaloita poimien.
13. lokakuuta, sunnuntai. Potunnostoloma alkaa vajaan viikon kuluttua. Omat potut talven varalle säilyvät maakellarissa ja ylituotanto on markkinoitu, myyty ja kotiovelle toimitettu kiireisille kaupunkilaisille. Meriretken ruokalistalle oli kaavailtu luomupottuja voisulasipulikastikkeella ja itse ongittua kalaa, luultavasti ahvenia, retkikeittimellä telttaleirissä jossakin lähisaaressa valmistettuna. Meriretki tyssäsi harmillisesti märkään ja sankkaan räntälumisateeseen. Tunnin pituinen akkujen latausajo ”maitopullossa”, nollanäkyvyydessä oli silti huiman hieno elämys.
Mennyt talvi oli omituinen.
Aika monilla maaseudulla asuvilla, tai jos sattuu olemaan mummola maalla, voi ohjelmassa olla muutakin sadonkorjuuta, esimerkiksi perunannostoa.
19. lokakuuta, lauantai. Iltapäivä ja illansuu tunturissa potunnostoloman aikaan lokakuussa on aivan epätodellinen. Kalenterin mukaan tähän aikaan vuodesta maaston ja maiseman pitäisi olla vielä lumeton. Lumimaisemien ja matalalta paistavan ilta-auringon valo tuo mieleen pikemminkin helmi-maaliskuun taitteen kuin harmaan syksyisen lokakuun.
Eipä ole vielä kovin kauan aikaa siitä, kun potunnostoloma oli virallinen nimitys nykyiselle syyslomalle. Siihen aikaan monilla kaupunkilaisillakin oli puutarhoissaan omat pottumaat, joten nostoväkeä tarvittiin vähän kaikkialla ja työllä oli tärkeä merkitys jokapäiväisessä elämänmenossa.
20. lokakuuta, sunnuntai. Tunturilapin talvi tekee tuloaan. Piilopirtin rantasauna lämpenee ja auringonlaskun fantastiset viimeiset punakeltahehkuiset säteet yrittävät luoda lämpöä kylmenevään maisemaan. Kyllä kelpaa potunnostolomalaisten saunanportailla vilvoitella!
Oman joukkomme huolellinen ja tehokas syyslomasuunnitelma sisälsi meriretkeilyä saaristossa, veneilyä ja syyssiian pyyntiä Tunturi-Lapissa sekä patikka- ja maastopyöräretken yön yli vaelluksena Hannukurun autiotuvalle saunomaan.
21. lokakuuta, maanantai. Emme olleet ainoina luistimet jalassa. Kauempaa Keimiötunturin horisontista liukui kaksi hahmo äänettömästi kuin aaveet lähemmäksi, aivan kuin olisivat olleet ennenkin täällä luistelemassa. Vaan eikö mitä! Herrat Karel ja Anders Hollannista ja Ruotsista olivat vielä eilen luistelleet Finnmarkin ylängön tunturijärvillä. Internetin ihmeellinen maailma oli kertonut jäämiehille myös Tunturi-Lapin järvien jämähtävän jäähän seuraavan yön kuluessa. Herrojen asuntoauto heilahti heti pari sataa kilometriä etelämmäksi ja parkkeerasi passiin Keimiötunturoin P-paikalle.
Silti kaikki ei mennyt ihan tai edes läheskään suunnitelmien mukaisesti. Meriretki kilpistyi ja hyytyi nollanäkyvyyteen sankassa lumisateessa, veneily ja verkkokalastus vaihtuivat avantojen hakkuuksi ja peilijäillä luisteluksi.
22. lokakuuta, tiistai. Kaikki illuusiot haihtuvat aikanaan, niin kävi nytkin. Ilo oli juuri ylimmillään, kun taivas vetäytyi alhaalla laahaavaan kosteaan pilveen. Vähitellen kirkas luistelujää alkoi peittyä lumeen. Lumoavan kaunis jää hiljalleen himmeni ja hiipui kokonaan pois. Lumisade jatkui ja jatkui jatkumistaan. Itsenäisyyspäivän tienoilla perinteisen ensilumenleirin aikoihin lunta oli Tunturi-Lapissa yli puoli metriä. Ja lumisade jatkui.
Hannukurussa käytiin saunomassa, mutta olosuhteet tunturissa olivat tyystin toisenlaiset kuin ennakkoon oli odotettu.
Ikimuistoinen potunnostoloma siitä kaikesta huolimatta saatiin. Potut oli nostettu ja kaupunkiin herkullista lähiluomuruokaa arvostavalle someväellä toimitettu tosin jo paria kolmea viikkoa aikaisemmin.
Jäsenenä saat muun muassa lukuisia jäsenetuja ja alennuksia, Latu & Polku -lehden kotiisi kannettuna, ja mahdollisuuden osallstua sekä vaikuttaa. Valitse ensin sopiva yhdistys ja liity sitten jäseneksi.
