Näin valitset oikeat hiihtovarusteet
Oikeanlaiset hiihtovälineet ja sopiva pukeutuminen tekevät hiihtämisestä mukavaa kaikissa olosuhteissa. Tutustu vinkkeihin varusteiden valintaan ja kerrospukeutumiseen.
Oikeanlaiset hiihtovälineet ja sopiva pukeutuminen tekevät hiihtämisestä mukavaa kaikissa olosuhteissa. Tutustu vinkkeihin varusteiden valintaan ja kerrospukeutumiseen.
Oikeanlaiset hiihtovarusteet tekevät hiihtämisestä mukavaa ja turvallista. Hyvin valitut sukset, sauvat ja monot helpottavat hiihtämistä, ja kerrospukeutuminen pitää hiihtäjän lämpimänä sekä kuivana vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Suksen valinnassa kannattaa usein kääntyä asiantuntevan liikkeen puoleen, sillä suksen ominaisuuksiin vaikuttavat hiihtäjän pituus, paino ja taitotaso. Myös sopiva vaatetus on tärkeä osa hiihtonautintoa: hengittävät kerrokset pitävät kehon lämpimänä mutta estävät liiallista hikoilua.
Tältä sivulta löydät vinkkejä hiihtovälineiden valintaan sekä toimivaan kerrospukeutumiseen.
Suksen valinnassa kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Oikein valittu suksipari ja istuva hiihtokenkä takaavat hiihdon nautinnon. Harrastajalle valitaan helppohiihtoinen suksi. Perinteisellä se tarkoittaa hyvää pitoa, vapaalla suuntavakautta. Taitava hiihtäjä saa enemmän irti jäykemmän suksen liukuominaisuuksista.
Sukset valitaan hiihtäjän painon ja pituuden, sekä taitotason mukaan. Kilpahiihtäjän alla toimii huomattavasti jäykempi suksi kuin aloittelijalla. Perinteisen suksi valitaan noin 15-30 cm hiihtäjää pidempänä, luistelusuksi 5-15 cm pidempänä. Lyhyempi on teknisesti hieman ketterämpi ja pidempi yleensä suuntavakaampi hiihdettävä.
Pitoalueen tulisi sijaita noin 50-80 cm kantapäästä eteenpäin. Tätä aluetta kutsutaan voidepesäksi ja sen korkeus vaikuttaa siihen millaiset pitovoiteet sukselle sopivat.
Luistelusuksessa suksen keskiosa ei saa osua lumeen lainkaan.
Liuku kohdistuu suksen kärjen ja kannan painealueisiin joista suksi koskettaa voimakkaimmin lumeen. Painealueiden etäisyys ja muoto vaikuttavat suksen suuntavakauteen. Pakkaskelin suksissa painealueet ovat pidemmät ja vesikelin suksissa mahdollisimman lyhyet.
Perinteisen suksiksi voi valita myös helppohoitoiset ja pitovoiteluvapaat pitopohja- tai pitokarvasukset. Karvapohjasuksissa pitoalueeseen asennettu pitokarva saa aikaan pidon, kun taas pitopohjasuksissa pitoalueen oma pinnoite on karhennetty tai käsitelty kemiallisesti. Myös pitopohja- ja pitokarvasukset vaativat huoltoa, luistoalueet tulee luistovoidella ja pitoaluetta tulee huoltaa.
Sauvan pituus riippuu hiihtotavasta.
Jäykempi sauva on yleensä miellyttävämpi käyttää, koska se välittää voiman tehokkaammin. Sauvan remmi kannattaa säätää riittävän napakaksi, jotta sauva pysyy hyvin hallinnassa eikä sitä tarvitse puristaa jatkuvasti.
Perinteisen hiihdon välineiksi voi valita myös pitokarva- tai pitopohjasukset, jotka helpottavat voitelua. Niidenkin luistoalueet tulee kuitenkin huoltaa ja voidella säännöllisesti.
Perinteisen hiihdon monot ovat taipuisia ja matalavartisia, mikä helpottaa potkua. Luistelumonot puolestaan ovat jäykempiä ja korkeavartisia, jotta ne tukevat nilkkaa sivuttaisliikkeessä.
Monojen tärkein ominaisuus on hyvä istuvuus. Eri valmistajien lestit vaihtelevat, joten kenkiä kannattaa sovittaa ennen ostamista.
Nykyisin käytössä ovat pääasiassa NNN-järjestelmän siteet, sillä SNS-järjestelmän valmistus on lopetettu vuonna 2022.
Välineiden hankinnassa ensimmäinen kysymys koskee hiihtotapaa. Perinteinen ja vapaa vaativat omat välineensä. Mahdolliset kompromissit kannattaa unohtaa, sillä kahden hiihtotavan vaatimukset ovat käytännössä vastakkaisia.
Kilpasuksen viimeistely palvelee taitavaa hiihtäjää. Tästä luokasta löytyy eniten profiileja erilaisille kelialueille.
Kakkostason sukset täyttävät useimpien aktiiviharrastajien tarpeet. Niissä on tärkeimmät kilpasuksen ominaisuudet, mutta hintalappu on pienempi.
Perinteisen yleissuksena toimii parhaiten purkkivoiteille soveltuva pakkaskelin suksi. Nykyään valtaosa perinteisen suksista on kuitenkin pitopohjasuksia, erityisesti pitokarvasuksia. Oikean pitokarvasuksiparin löytäminen voi ilman ammattilaisen ohjausta olla vaikeaa.
Vapaata varten kannattaa puolestaan valita yleiskelin luistelusukset, jotka soveltuvat mahdollisimman laajalle kelialueelle. Etenkin aktiivisesti läpi talven hiihtävän kannattaa panostaa suksiin hieman enemmän ja kääntyä suksivalinnassa ammattitaitoisen asiantuntijaliikkeen puoleen.
Aktiivinen liikunta ja pakkanen muodostavat haastavan yhtälön, jossa hiihtoasun tulee suojata tuulelta ja hengittää samanaikaisesti. Suorituksen aikana elimistö tuottaa runsaasti lämpöä, mutta hiihdon jälkeen päälle tarvitaan nopeasti kuivaa ja lämmintä.
Hengittävä aluskerrasto siirtää hikeä ulompiin vaatekerroksiin. Tämä pitää ihon kuivana, eikä hiihtäjän tule niin helposti vilu juomataukojen ja pysähdysten aikana.
Urheiluun varta vasten tarkoitetut mikrokuituiset ja elastiset urheilualusasut ovat mukavat ihoa vasten ja toimivat hikoilemisesta syntyvän kosteuden siirtäjinä. Eri paksuiset merinovillaiset aluskerrastot siirtävät myös kosteutta tehokkaasti ja tuntuvat lämpimiltä ihoa vasten myös kosteinakin.
Hyviä materiaaleja ovat:
Puuvillaa kannattaa välttää, koska se sitoo kosteutta ja tuntuu märkänä kylmältä.
Toiseksi vaatekerrokseksi puettava välikerros siirtää kosteutta edelleen kohti ulompaa vaatekerrosta. Vilkaisu lämpömittariin ja lenkin suunniteltu hiihtovauhti kertovat tarvitseeko välikerrosta välttämättä pukea ollenkaan. Ylipukeutuminen saa lenkillä aikaan tukalan kuuman olon – eikä lisää hiihtonautintoa.
Leppoisalle lenkille välikerroksen voi huoletta pukea, mutta jos tarkoituksena on hurjastella korkeammilla sykkeillä, kannattaa harkita välikerroksen jättämistä pois.
Toinen vaihtoehto on riisua välikerroksen lämmittävä paita pois (esim. fleece tai merinovillainen paita) alkulämmittelyn jälkeen ennen vauhdikkaamman hiihdon aloittamista.
Myös hiihtoliivi on hyvä vaihtoehto hiihtotakin päälle, sillä sen voi helposti riisua, jos liika lämpö yllättää.
Päällimmäisen kerroksen tehtävä on suojata tuulelta ja sateelta, sekä haihduttaa hiihtäjän kehon tuottaman lämmön. Hyvä hiihtoasu:
Paksut toppavaatteet, hanskat tai pipo eivät yleensä sovellu aktiiviseen hiihtoon, koska niissä on hankala liikkua ja ne tekevät olon helposti tukalan kuumaksi.
Hiihtäjän mukavuuteen vaikuttavat myös seuraavat varusteet.
Kylmemmillä keleillä valitaan paksumpia käsineitä ja rukkasia. Hiihtolaseihin on usein valittavissa erilaisia vaihtolinssejä eri tilanteisiin.
Hiihtolenkin jälkeen kannattaa nopeasti vaihtaa kuivat vaatteet ylleen, jotta vältytään vilustumiselta.
Yleisin virhe on pukeutua liikaa. Aktiivisessa liikunnassa pärjää kylmälläkin ilmalla yllättävän vähällä. Lähtiessä liikenteeseen saa tuntua hieman kylmältä jolloin todennäköisesti olet pukenut juuri sopivasti aktiivisempaa liikuntasuoritusta varten. Hyvä hiihtoasu pitää tuulen, mutta kykenee haihduttamaan hiihtäjän tuottaman lämmön.
Kerrospukeutumisen ideana on kosteuden siirtyminen iholta kohti ulompia vaatekerroksia ja sen poistuminen niiden kautta. Alusasun tehtävänä on pitää iho mahdollisimman kuivana. Välikerrosten avulla säädellään lämpöä. Ohut kuorikerros suojaa tuulelta mutta hengittää.
Se sitoo kosteutta ja on kastuessaan epämukavan tuntuinen päällä. Kylmä ilma ja märkä vaate johtavat helposti myös vilustumiseen. Tekokuidut eivät sido samalla tavalla kosteutta, vaan siirtävät sen ulompiin kerroksiin ja pitävät ihon kuivempana. Luonnonmateriaaleista villa on toimiva, sillä se lämmittää myös kosteana.