Akumaja
Suomen Ladun omistama Akumaja on eräretkeilyn keskus Paistuntureiden erämaa-alueen rajalla. Akumaja sijaitsee Karigasniemellä Akujoen varrella, 3,5 kilometriä lähimmästä tiestä. Kohde on suunnattu ensisijaisesti Suomen Ladun jäsenyhdistysten käyttöön, mutta myös yksittäiset jäsenet voivat tiedustella vapaita viikkoja.
Kohteessa on kaksi majoitusrakennusta, Akumaja ja Dominickin mökki, joihin mahtuu yhteensä 18 henkilöä. Kohteessa on myös erinomaiset löylyt tarjoava rantasauna Akujoen rannalla.
suomenlatu.fi/akumaja
Revontulia, tähtikuvioita ja hiihtoretkiä. Joulu erämaassa on elämys.
Joulun aika on syvintä kaamosta aivan pohjoisimmassa Suomessa, joten valoisia tunteja on vain muutama Karigasniemen korkeudella. Niinpä nostimme pimeässä iltapäivässä ahkiot autosta ja lähdimme suunnistamaan kohti Akumajaa tähtitaivaan tuikkeessa. Ahkiot oli pakattu täyteen jouluherkkuja ja lämpimiä vaatteita.
Tähän aikaan vuodesta sää saattaa vaihdella aina nollakelistä koviin pakkasiin, minkä saimmekin huomata viikon aikana. Paksu pakkaslumikerros antoi hyvän vastuksen ahkion vetämiseen, ja reilun kolmen kilometrin matkaan saikin kulumaan aimo tovin.
Koska olimme kahdestaan liikkeellä, olimme varanneet viikoksi Dominickin mökin, mikä on hieman pienempi kuin varsinainen Akumaja. Siellä on nukkumapaikat kuudelle henkilölle, ja meille se oli erittäin sopivan kokoinen ja mukava tukikohta erämaan laidalla.
Vähän samanlainen olo oli itsellä, vatsa täynnä jouluherkkuja.
Akujoessa virtasi vesi edelleen pienellä alueella vapaana, joten juomavesi ja pesuvedet saunaan saatiin hienosti siitä. Ja miten raikasta ja puhdasta vesi olikaan!
Lyhyet päivämme kuluivat mökkiä ja saunaa lämmitellen. Muutaman valoisan tunnin aikana kävimme päivittäin hiihto- tai lumikenkäretkillä lähistöllä.
Eläinten jälkiä oli myös hauska seurailla. Mökin läheisyydessä temmelsivät ainakin jänikset, kettuja, kärppiä, pari hirveä sekä tietysti poroja. Yhtään näistä emme nähneet juoksentelemassa, vain jälkiä ilmestyi joka päivä lisää metsiin ja joen jäälle.
Akujoen törmillä asustelee myös saukkoja, niitä olisikin ollut kiva nähdä laskemassa liukumäkeä avoimella Akukönkään putouksella, mutta emme olleet tällä kertaa onnekkaita niiden suhteen. Reitti könkäälle joen rantaa pitkin on kaunis ja helppo hiihtää, joten nautimme siitä parina päivänä.
Toinen mukava päiväohjelma on hiihtää tai lumikenkäillä Akuvaaran huipulle. Matkaa tulee edestakaisin noin 10 kilometriä.
Reittivaihtoehtoja on useita, me lähdimme suoraa mökin takaa nousemaan metsän läpi. Maisemat ovat lumoavat, kun havumetsä muuttuu ensin tunturikoivikoksi ja lopulta myös koivut loppuvat ja edessä avautuu aukea lumikenttä, joka huipentuu Akuvaaraan.
Auringonnousun ja -laskun vaihtuvat värisävyt oli hieno nähdä matkan aikana. Vaaran laelta on henkeäsalpaavat näkymät ympäröivään erämaahan. Kaamosaikaan valon vaihtelu on upeaa, taivas ja maisemat värjäytyvät nopeasti uskomattoman kauniiksi aina kylmästä kirkkaasta sinisestä violetin kautta vaaleanpunaiseen ja siitä lämpimäksi oranssin eri sävyiksi hehkumaan.
Aika ajoin oli vain pakko pysähtyä ihailemaan tätä luonnon upeaa näytöstä. Aivan huipulla tuuli olikin sen verran navakka, ettei siellä kauaa viihtynyt maisemia katselemassa, vaan aika nopeasti laskimme takaisin alavalle maalle, johon tuuli ei osunut niin pahasti.
Kirkkaina öinä taivas värjäytyi tietysti vihreän eri sävyillä, kun revontulet ottivat vahtivuoron. Myös tähtitaivas on upean kirkas, kun keinotekoinen valo ei häiritse tähtien tuiketta. Kävimmepä yhtenä yönä suoraan tähtitaivaan alle nukkumaankin, tosin makuupussin ollessa mukavan lämmin, ei siinä kauaa ehtinyt tähtiä ihailemaan, kun jo vaipui uneen.
Viimeisenä ajatuksena mielessä pyöri karhut ja niiden talviunille käyminen. Vähän samanlainen olo oli itsellä, vatsa täynnä jouluherkkuja.
