Essi Hellénin liikuntaviikko
Maanantai
Crosstraining 60 min (voima+cardio)
Tiistai (matkoilla)
Kevyt hölkkä 45 min
Keskiviikko
Selkä-olkapää-voimatreeni salilla 50 min
Perjantai
Crosstraining 60 min (voima+cardio)
Lauantai
Hölkkä koiran kanssa 45 min
Sunnuntai
Mobility 60 min + crosstraining 60 min (voima+cardio)
+ päivittäinen hyötyliikunta
LIIKUNTAPÄIVÄKIRJA // Näyttelijä ja tuottaja Essi Hellén saa liikunnasta apua niin astmaan kuin adhd-oireisiinkin. Liikkuminen on 1-tyypin diabeetikolle intohimo, josta hän puhuu aktiivisesti myös somessaan.
Essi Hellénin huhtikuinen liikuntapäiväkirjan viikko oli tavanomaista hektisempi. Arjen pyörittäminen vaati jonglööraamista, kun lapsi sai peruutusajan kitarisaleikkaukseen, miehellä oli työkeikka Turussa ja Hellénillä itsellään reissu Lontooseen.
Silti liikuntaa kertyi yksi treeni enemmän kuin yleensä.
”Yksi crosstraining jäi reissun vuoksi väliin, mutta korvasin sen salilla ja hölkällä. Ulkomailla haluan aina käydä vähintään kerran lenkillä uudessa ympäristössä. Oli myös ihana päästä pitkästä aikaa tekemään kunnon selkä-olkapää-salitreeni ja kiskomaan isoja painoja”, Hellén kertoo.
Crosstrainingia Hellén on harrastanut neljä kertaa viikossa vuoden alusta saakka. Hän hakeutui lajin pariin seurattuaan uuden sykemittarinsa dataa: peruskestävyyttä kertyi runsaasti, mutta korkeammilla sykealueilla liikkuminen tuntui epämiellyttävältä.
”Halusin haastaa kehoani, saada suorituksistani enemmän irti ja parantaa astman vuoksi heikkoa hapenottokykyäni. On uskomatonta, miten paljon olen kehittynyt kolmen ja puolen kuukauden aikana!” Hellén iloitsee.
”Olen tulosorientoitunut ja seuraan kellosta suorituksiani. Myös vireystila motivoi minua ja se, miltä minusta tuntuu nukuttuani paremmin. Haluan antaa hyvää esimerkkiä lapsilleni ja etenkin teini-ikäiselle tytölleni.”
”Olen tulosorientoitunut ja seuraan kellosta suorituksiani.”
1-tyypin diabeetikolle liikunnan suunnittelu on välttämätöntä. Se tarkoittaa myös verensokerin ja ruokailujen suunnittelua etukäteen.
Hellén sai diagnoosin 18-vuotiaana ja on suhtautunut siihen aina mutkattomasti. Nykyisin liikunnan ja 1-tyypin diabeteksen yhdistäminen on hänen intohimonsa, josta hän puhuu mielellään myös somessaan.
”On surullista, jos diabeetikko alkaa pelätä liikkumista verensokerien heittelyn vuoksi. Koska meillä on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin muilla, liikunta on erityisen tärkeää.”
Toinen motivaattori liikunnan suunnitteluun on ollut esikoinen, jonka Hellén sai 13 vuotta sitten. Lapsen saaminen 25-vuotiaana opetti, että aikaa ei ole loputtomiin. Jos sitä on, se pitää hyödyntää, vaikka ei aina huvittaisikaan.
”En jätä ikinä treenejä väliin, ellen ole kipeänä. Jos lähden reissuun, selvitän, onko hotellissa salia ja otan juoksulenkkarit mukaan. Mökillämme on tanko, painoja ja kahvakuulia.”
Liikuntaa rakastavalle levon suunnittelu voi olla jopa vaikeampaa kuin liikkumisen. Kun Hellén alkoi alkukeväästä liikkua rasittavammalla tavalla kuin ennen, hänen kehonsa tarvitsi jokaisen lepopäivän.
”Nostan hattua itselleni, että maltoin silloin jättää muita treenejä pois. Nyt olen pystynyt lisäämään viikkoihini muutakin liikuntaa, kuten vesijuoksua ja laitepilatesta.”
Neljästä kuuteen treenin lisäksi Hellénin viikko sisältää rutkasti arkiliikuntaa. 15 000 askelta kertyy joka päivä pelkästään lapsen viemisestä päiväkotiin, koiran lenkittämisestä ja elämästä kolmikerroksisessa talossa.
Näyttelijäksi opiskeleminen muutti dramaattisesti aiemmin muun muassa koripalloa ja cheertanssia harrastaneen Hellénin suhdetta liikuntaan. Näytteleminen on fyysinen ammatti ja koulutus siihen kehollista.
Kuntoa piti alkaa kohottaa juoksulla jo kesällä ennen opintojen alkua. Koulutukseen kuului niin tanssitunteja, akrobatiaa, liikeimprovisaatiota ja taistelulajeja kuin Alexander-tekniikkaa, hengityksen ja hermoston ymmärtämistä sekä kestävyysurheilua.
”Keho on näyttelijän työkalu, ja koulutuksen fyysisyys sopi minulle. Sain adhd-diagnoosin vasta 35-vuotiaana, mutta näin jälkikäteen ajateltuna Teak oli minulle unelmien taikakoulu. Siellä ei ikinä tarvinnut istua ja kuunnellessa sai tehdä vaikka kärrynpyöriä.”
Nykyisin Hellén tietää, että liikunta auttaa adhd-oireisiin etenkin silloin, jos ei käytä lääkkeitä. Hänen sisällään hyrisee energiaa, jota hänen on pakko päästä jotenkin purkamaan.
Kuntosalilla Hellén alkoi käydä tavoitteellisesti jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Hän palkkasi personal trainerin ja alkoi syödä enemmän proteiinia, mutta homma meni lopulta vähän överiksi ja tylsäksi. Seuraavat 10 vuotta hän vietti pilateksen, tanssin ja vesijuoksun parissa.
Nelikymppisyyden kynnyksellä Hellén on palannut jälleen salille. Ikääntyvästä, muuttuvasta kehostaan hän on haltioissaan.
”Kehossani on sitkeyttä, se on vastaanottavainen ja kehityskelpoinen, parhaassa kunnossa myös kestävyysurheilun kannalta. Vastustan laihuusihanteita ja laihdutuskulttuuria, jotka ovat vaikuttaneet ikäpolveeni kipeällä tavalla. Haluan olla vahva ja kykenevä!” Essi Hellén summaa.
