Kunnissa arvostetaan järjestöjen osaamista. Järvenpäässä kaupunki ja Suomen Ladun jäsenyhdistys tekevät yhteistyötä laajasti.
Suomi on hyvä maa osallistua kunnalliseen päätöksentekoon.
”Ensimmäiseksi pitää päättää mihin halutaan vaikuttaa, mikä jäsenistöä puhuttaa.”
”Suomessa valtiovalta suhtautuu myönteisesti järjestötoimintaan. Järjestöjä ei tukahduteta vaan niiltä pyydetään lausuntoja ja niitä kutsutaan erilaisiin kuulemisiin”, sanoo tutkija Hanna Laitinen, joka on omassa väitöskirjatutkimuksessaan tarkastellut nuorisojärjestöjen toimintatapoja.
Poliitikot vahvistavat tämän: päätöksistä tulee parempia, jos järjestöt ovat aktiivisia.
”Päättäjät eivät voi tietää kaikkea. Siksi tarvitaan esimerkiksi liikuntajärjestöjä, jotka tuovat kuntalaisten näkemyksiä päättäjille”, sanoo Järvenpään valtuuston puheenjohtaja Eemeli Peltonen (sd).
Peltosella on runsaasti kokemusta yhteistyöstä Järvenpään Ladun kanssa. Yhteistyö alkoi muutama vuosi sitten, kun Peltonen nousi kaupungin vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajaksi. Järvenpään Ladun puheenjohtaja Kaj Natri tarttui puhelimeen ja ehdotti tapaamista.
”En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pyytää audienssia. Istuttiin toista tuntia yhdessä ja minä kerroin järjestön toiminnasta ja tulevaisuuden haaveista”, kertoo Natri.
Peltoselle jäi tapaamisesta hyvä muisto.
“Latuyhdistys on tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan: ollut yhteydessä sekä päättäjiin että kunnan virkamiehiin ja tuonut oma-aloitteisesti ideoita kaupungin ajankohtaisiin hankkeisiin.”
Esimerkkinä Peltonen mainitsee Järvenpään vanhan kaatopaikan maisemoinnin. Latu on ehdottanut, että paikalle rakennettaisiin erilaisia liikuntareittejä ja polkuja.
Natri on selvästi tyytyväinen hyvin toimivaan yhteistyöhön:
”Kolmannen sektorin toiminta viranomaisten kanssa on kasvanut koko ajan. Me olemme yrittäneet olla aktiivisia, resurssien puitteissa tietenkin.”
Järvenpään Latu saa kunnan päättäjiltä ja virkamiehiltä kiitosta aktiivisesta osallistumisesta erilaisiin yhteisiin hankkeisiin. Niitä onkin kertynyt vuosien varrella parisenkymmentä. Erityistä kiitosta saavat palvelutalon vanhuksille järjestetyt liikuntatuokiot sekä maahanmuuttajien hiihdonopetus.
Vaikuttamistyön aloittaminen ei kuitenkaan aina käy käden käänteessä. Se edellyttää järjestöltä selkeätä ja avointa keskustelua ja päätöksentekoa.
”Ensimmäiseksi pitää päättää mihin halutaan vaikuttaa, mikä jäsenistöä puhuttaa”, muistuttaa tutkija Laitinen.
Tämän jälkeen määritellään mitä vaikuttamisella halutaan saada aikaan ja keihin kannattaa vaikuttaa. Sitten päätetään vaikuttamisen tavat. Viimeiseksi mietitään viestit, joiden pitää olla selkeät ja ymmärrettävät.
”Ei vaikuttamisen tarvitse olla mystistä”, vakuuttaa Laitinen.
Samaa sanoo Peltonen: ”Ei tapaamisissa aina tarvitse olla mitään erityistä agendaa, usein riittää kun opitaan tuntemaan toisemme. Tällainen vaikuttaminen on parhaimmillaan tehokkaampaa kuin adressien kirjoittaminen.”
Julkisuutta ei kannata pelätä. Laitisen mukaan päättäjien on helpompi asettua sellaisen ehdotuksen taakse, joka saa kannatusta ja näkyvyyttä kuntalaisten keskuudessa.
Mielipidekirjoitukset tai tapahtumat voivat olla hyviä keinoja saada omalle asialle näkyvyyttä.
Jonkin verran vaikuttaminen edellyttää ymmärrystä kunnan toimintatavoista ja päätöksenteosta.
”Pitää tietää kehen vaikutetaan ja millainen vaikuttaminen on mahdollista. Pienemmissä kunnissa monet tuntevat valtuuston jäseniä ja silloin on helppo ottaa yhteyttä. Helsingin tapaisessa kaupungissa etäisyydet ovat pitemmät ja vaikuttaminen vaikeampaa”, sanoo Laitinen.
Mutta oleellista on järjestön oma asiantuntemus, Suomen Ladun jäsenyhdistysten tapauksissa pitkä kokemus luontoliikunnasta ja liikkuvien ihmisten tarpeista.
Vaikuttamistyö edellyttää järjestöiltä myös oman pesän kuntoon saattamista. Olennaista työssä on, että teemat ovat oikeasti jäsenistölle tärkeitä ja tavoitteisiin sitoudutaan yhteisesti.
”Jos jäseniä ei kuunnella oikeasti, on vaara, että joku vie omaa agendaansa yhdistyksen nimissä ja silloin työ voi rikkoa järjestöä”, varottaa Laitinen.
Normaali yhdistysdemokratia vuosikokouksineen voi olla Laitisen mukaan liian kankeata vaikuttamistyön tarpeisiin. Siksi voi olla syytä järjestää teemoista ja tavoitteista erillisiä keskusteluita.
Myös Natri on törmännyt asetelmaan:
”Olen pitänyt huolen, että ulkopuolisilla on selkeä käsitys siitä, kuka meillä puhuu yhdistyksen puolesta. Näin suhteet päättäjiin ja yhteistyökumppaneihin on ollut helpompaa pitää kunnossa.”
Yksi tärkeä seurattava teema kunnissa ovat kaavapäätökset. Monissa järjestöissä kaavaprosessit pelottavat. Peltonen kuitenkin vakuuttaa, että myös niiden ymmärtämiseen saa kunnasta apua.
”Kannattaa olla yhteydessä valmisteleviin virkamiehiin. He avaavat mielellään päätöksentekoa. Ja kaavaan voi aina jättää mielipiteen, jolloin ei tarvita prosessin tuntemusta”, vakuutta Peltonen.
Peltonen korostaa oma-aloitteisuuden ja oikea-aikaisuuden merkitystä vaikuttamisessa. Järjestöjen on hyvä olla aktiivisia jo silloin kun hanke alkaa, vaikka suoraa pyyntöä ei kunnalta olisikaan tullut.
”Kun päätösluonnos on valmis, voi olla vaikea enää vaikuttaa sen sisältöön”, hän sanoo.
