PATVINSUON KANSALLISPUISTO
Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Lieksan ja Ilomantsin alueilla 90 kilometrin päässä Joensuusta. Se on eteläisen Suomen laajin kansallispuisto. Kävijämääriltään puisto on pieni ja sijoittui vuonna 2023 kuuden vähiten vieraillun joukkoon.
Puistossa on noin 80 kilometriä merkattuja reittejä.
Suomun luontotupa palvelee retkeilijöitä kesäkaudella.
Tutustu ennen retkeä voimassa oleviin liikkumarajoituksiin. Patvinkierrolle lähtiessä tarkista ampuma-alueen harjoitusajat. Nämä ja muut ajankohtaiset asiat löydät Patvinsuon verkkosivujen Ajankohtaista-osiosta.
Samasta osoitteesta löydät reittikuvaukset, ohjeet, säännöt, tietoa paikallisluonnosta ja paljon muuta.
Patvinsuon kansallispuisto on alaltaan ja elämyksiltään suuri, mutta kävijämäärältään pieni.
Erämaan rauhaa eteläisestä Suomesta etsivän kannattaa suunnata kohti Patvinsuon kansallispuistoa, sillä pinta-alaltaan kansallispuistojen kärkitusinaan sijoittuva puisto asettui vierailumääriltään viime vuonna listan häntäpäähän.
Tunnetuin puolikas alueesta on sykähdyttävää suota. Puistossa vielä vierailematon ei ehkä tiedä toisen puolikkaan tarjoavan neulaspolkuja, komeita kankaita, tummia kuusikoita sekä lukuisia upeita hiekkarantoja.
Puistossa liikkuvat retkeilijöiden lisäksi hirvet, ahmat, sudet ja ilvekset.
Puiston tunnuseläin ja vakiasukas näyttäytyy harvoin, joskin otson jätökset on moni polulta löytänyt. Patvinsuon länsiosissa, Maksimansaaren tienoilla uskottiin muinoin sijainneen karhujen hääpaikan.
Patvinkierrolla suo ei säästele tuoksujaan.
Kansallispuiston nimikkoreitin, 25 kilometrin Patvinkierron avarat suoalueet tarjoavat merimaiseman kaltaista rauhaa vaeltavalle katseelle. Mikäpä muu kuin suoluonto kutittelee aisteja yhtä monipuolisesti?
Patvinkierrolla suo ei säästele tuoksujaan. Puistossa pitkoksia on lähes 18 km, ja niistä valtaosa on kuljettavissa tällä reitillä.
Eteläreunassa Patvinkierto koukkaa satasaarisen, Karjalan helmeksikin kutsutun Koitereen rannalle. Tuulen innostuessa saattaa Majaniemen leiripaikalla kokea viiman virkistävän riepotuksen, illan tyyntyessä taas elämänsä hienoimman auringonlaskun.
Vastapäivää kiertäessä jää sokeriksi retkimuistojen pohjalle tauko Teretinniemen laavulla ja luontotornilla.
Jos puistossa vieraillessa on aikaa vain yhteen päiväretkeen, on pistopatikka Kurkilahden parkkipaikalta Teretinniemeen oiva valinta. Paluumatkalla Terentinniemeltä saa mukavan lisälenkin kääntymällä Olkkosensaaren kiertävälle reitille.
Suomunjärveä kiertävä Suomunkierto (16 km) on pääosin pehmeää neulaspolkua, ryhdikästä mäntymetsää ja kaunista kangasta. Järven hiekkarannoilla leiriytymispaikkoja on luontotuvan lisäksi kolme ja tulipaikkoja peräti viisi – toinen toistaan upeampia. Pokkaniemen auringonlaskuja väittävät värikkäimmiksi. Uskoako vai lähteäkö testaamaan?
Voisiko patikan vaihtaa vesireitteihin? Miltä tuntuisi meloa hiekkarantakohteesta toiseen ja järjestää itselleen retkeilijän versio unelmien rantalomasta?
Ultramatkojen harrastajalle Patvinsuon kansallispuisto osuu mukavasti matkalle, jos reppu on nakattu selkään Ilomantsissa, Taitajan Taipaleen alussa ja jatkettu matkaa Susitaivalta pitkin Patville asti. Patvinsuon kansallispuistossa, Kurkilahden parkkipaikalla lähes 100 kilometrin pituinen Susitaival vaihtuu 130 kilometrin Karhunpolkuun, joka jatkuu aina Kuhmon rajalle asti.
Hitaasti luontoa ihmettelevälle on puistossa kolme hyvin eri tunnelmaista opastettua reittiä: kansallispuiston vanhimmassa aarniometsässä kulkeva Kuusipolku (3 km), hiekkarantojen ja kuivien kankaiden Mäntypolku (4,5 km) sekä monipuolinen Lakkapolku (3,3 km).
Patvinsuon kansallispuisto on kaukana kaikesta, ja siksi ekologinen retkeilijä saattaa päiväpiipahduksen sijaan asettua leiriin useammaksi päiväksi ja tutkia tukikohdastaan puiston hyvin erityyppisiä alueita.
Kesäkaudella avoinna olevan Suomun luontotuvan vintti sekä talo majoittavat sänkyä kaipaavan retkeilijän. Suomujärven rannassa on tunnelmallinen teltta-alue. Varustejumppaa helpottaa lähellä oleva parkkipaikka.
Harva Suomulla vieraillut jättää rantasaunan löylyjä mainitsematta. Joku taika siellä taitaa asua.
Milloin Patvi on sitten parhaimmillaan?
Tupasvillojen kumartelun täyttäessä maiseman? Lakkojen pullistellessa poskiaan vai karpaloiden huudellessa pysähtymään? Puuterisen lumen peitettyä maiseman vai sittenkin keväällä suon lintujen kiihkeimmän konsertin aikaan?
Varmaa on, että heinäkuussa ei tarvitse yksin tarpoa, sillä silloin saa paarman seurakseen. Ja jos paikalliselta kysyt, onko lakka jo kypsää, vastaavat, että karhu on juuri nähty kyseissä suolla.
