Teoria ja käytäntö
Jäänaskali on henkilösuojain, jolla on oltava EU:n tyyppihyväksyntä. Sitä ennen tuote on arvioitava tyyppitarkastuslaitoksessa, joka on nimetty hoitamaan EU:n säädöksiin perustuvia vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä. Naskaleiden kohdalla asian tekee erikoiseksi se, että vaatimuksille ei ole olemassa harmonisoitua standardia. Tarkastuslaitos voi arvioida tuotetta parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kuluttajalle EU:n asettamien vaatimusten täyttymisestä kertoo tuotteessa oleva CE-merkintä. Tuotevalvonnasta vastaavan Tukesin sivuilla tosin muistutetaan, että CE-merkintä ei takaa, että tuote olisi erityisen laadukas tai helppokäyttöinen.
Kuvaavaa on, että tämän testin heikoimman arvosanan saavuttanut Fisherman täyttää vaatimukset, mutta raadin suosikiksi noussut Lundhags on vedetty Tukesin kehotuksesta markkinoilta. Lundhagsit haluttiin silti testiin, sillä ne palannevat myyntiin syksyllä 2021. Tuotteessa ei ole mitään tiedossa olevaa vikaa, vaan sen papereissa. Tyyppihyväksyntä on jäänyt erehdyksessä tekemättä, kun naskaleiden tuotenumero on muuttunut.
Valvovaa viranomaista kiinnostavat dokumentit, eivät naskalit.
Suomessa henkilösuojaimia testaa ainakin Työterveyslaitoksen henkilösuojainten testaus- ja sertifiointiliiketoiminnan hankkinut SGS Fimko. Yrityksellä on jäänaskaleiden testaamiseen oma vakiintunut menetelmänsä, joka luotiin Työterveyslaitoksen aikaan yhteistyössä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kanssa.
SGS:n testissä mitataan piikkien lujuus ja terävyys, minkä lisäksi todetaan naskaleiden käytettävyys, ripustusnarun toiminta ja säädöt. Lujuuskokeet tehdään 25 asteen pakkasessa.
Nyt tehdyn naskalitestin kaltaisia todellisissa olosuhteissa kerättyjä käyttökokemuksia typpitarkastuksen yhteydessä ei synny. Testilaboratoriossa raahautuminen simuloidaan vesivanerin päällä.
Jäällä tapahtuvassa käytännön testissä on puolestaan vaikea tehdä kovin pitkälle vietyjä arvioita tuotteen kestävyydestä. Parhaimmillaan erilaiset testit täydentävätkin toisiaan. SGS:stä ei kerrota minkä valmistajien tuotteita se on arvioinut, mutta kaikki CE-merkinnällä varustetut tuotteet ovat käyneet läpi EU:n vaatiman tyyppitarkastuksen.
Kun putoan jäihin...
Naskalit ovat jäällä liikkuvan tärkein turvallisuusväline. Muita harkitsemisen arvoisia apuvälineitä ovat ainakin heittoliina, kelluvaksi pakattu reppu, pilli, kuivapuku ja tietenkin kaveri. Yksin liikkuva ottaa kaksinkertaisen riskin.
Veden varaan jouduttaessa on tärkeää rauhoittua ja toimia järkevästi. Rintamasuunta käännetään tulosuuntaan, sillä siellä on varmuudella kantavaa jäätä.
Oikein säädetyt naskalit ovat vedenpinnan yläpuolella ja helposti käsillä. Jos jäihin pudonneella on köysi (ja apuvoimia), toinen naskali isketään jään reunaan ja toisella kädellä heitetään köysi pelastajalle.
Tarvittaessa ohutta jäätä rikotaan käsin tai kyynärpäillä. Kun molemmat naskalit ovat tukevasti jään reunassa, potkitaan jalat vaakatasoon ja aloitetaan raahautuminen jään päälle. Ryömimistä jatketaan niin kauan, kunnes jää varmuudella kantaa.
Surullinen tilasto
Suomessa hukkuu jäihin vajoamisen seurauksena keskimäärin 15 henkilöä vuodessa. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) kokoamien tilastojen mukaan noin kolmannes liikkuu moottoriajoneuvolla. Joka neljäs on kävelijä ja joka viides pilkkijä tai verkkokalastaja. Loput ovat olleet liikkeellä luistellen, hiihtäen tai esimerkiksi potkukelkalla. Jäihin hukkuneista miehiä on noin 90 % ja he olivat pääosin yli 60-vuotiaita.
Naskali on jäällä liikkuvan tärkein turvallisuusväline. Valitsimme vertailuun erikoisliikkeiden ja vapaa-ajanosastojen suosituimmat mallit.
Parhaat naskalit ovat ne, jotka ovat mukana. Se ei tarkoita, että naskaleissa ei olisi eroja, vaan että talven hukkumistilastoihin päätyvät yleensä ihmiset, joilla naskaleita ei ole lainkaan.
Suomen Ladun, Suomen retkiluistelijoiden, Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toteuttamaan naskalitestiin valittiin mukaan yleisimpiä malleja laidasta laitaan. Käytännön testauksesta vastasivat kokeneet retkiluistelijat ja pilkkijät.
Kaikilla naskaleilla noustiin ylös ja vieläpä suhteellisen haastavissa olosuhteissa. Se kertoo siitä, että halpakin naskali voi olla henkivakuutus. Toisaalta mikään naskali ei ole. Piikit eivät poista jäällä liikkumiseen liittyviä riskejä tai korvaa siihen liittyvää ymmärrystä.
Ja tottahan naskaleista erojakin löytyi. Huomionarvoista on kuitenkin se, että testin parhaimmistoonkin kuuluvat mallit maksavat alle 20 euroa, eikä hyvän ja halvan välinen hintaero ole lopulta kovin merkittävä.
Naskali on edullinen ja näennäisesti yksinkertainen tuote, jonka valintaa taitaa ohjata enimmäkseen tarjonta.
Mikään testatuista naskaleista ei ollut täydellinen, mutta testiryhmän suosikit erottuivat silti joukosta.
Jäänaskalit voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Ne kiinnittyvät joko kaulalle kiristettävään telineeseen tai toisiinsa. Ensin mainitut ovat yleensä ruotsalaista alkuperää ja pohjautuvat sikäläiseen retkiluistelukulttuuriin, joka on synnyttänyt paitsi välineitä, myös monia suomalaistenkin retkiluistelijoiden omaksumia turvallisuuskäytäntöjä.
Toisiinsa kiinnittyvät, narun varassa kaulaan ripustettavat mallit, ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia. Teolliset tuotteet juontavat juurensa tee se itse -perinteeseen. Pukeminen on helpompaa, mutta istuvuus ja käytettävyys eivät ole samaa luokkaa.
Mitä vauhdikkaammin jäällä liikutaan, sitä tärkeämpää on, että naskalit pysyvät paikoillaan. Esimerkiksi retkiluistelussa vapaasti roikkuva malli voi tehdä kaaduttaessa pahaa jälkeä ja muodostaa siten jo itsessään turvallisuusriskin.
Retkiluistelija valitseekin käytännössä aina pidikkeellä varustetun mallin, joita testissä edustivat Skyllermarksit, Lundhagsit ja Isviddat. Viimeksi mainittuja on ollut myynnissä myös Stadiumin Everest-merkillä ja suomalaisen maahantuojan Black Ice -tuotemerkillä.
Testiin osallistuneiden pilkkimiestenkin suosikit löytyivät näiden naskalien joukosta, mutta rauhallisempaan retkeilyyn soveltuvat varauksin myös narun varassa ripustettavat mallit. Näissäkin on yleensä jonkinlainen kiristys, jolla naskalit saa säädettyä ylös kaulalle. Vain testin edullisimmat, Fisherman-tuotemerkillä myytävät naskalit, roikkuivat täysin vapaasti. Vatsan päällä ne ovat paitsi tiellä, tosipaikan tullen vaikeasti käsillä.
Eri mallien saatavuus jakautuu karkeasti siten, että retkiluistelijoiden suosimia malleja löytyy retkeilyliikkeistä, ja narun varassa roikkuvia naskaleita kalastustarvikeliikkeistä, vapaa-ajanosastoilta ja marketeista.
Kaulatelineeseen kiinnityvien mallien etuna on se, että ne säätyvät rinnan yläpuolelle, missä ne ovat poissa tieltä mutta helposti käsillä. Toisaalta säätäminen ei aina ole helppoa. Tällä saralla kiitosta keräsivät Lundhags ja Isvidda, joiden niskalenkki on avattavissa. Nämä mallit voi säätää kerralla sopiviksi ja ripustaa kaulaan pistosoljen avulla. Skyllermarksit on pujotettava pään yli, jolloin ne on joka kerta löysättävä ja kiristettävä.
Telineellä varustetun mallin voi viritellä myös repun olkaviilekkeeseen. Pidikkeen vahvuuksiin kuuluu se, että tietyissä tilanteissa voi käyttää vain toista naskalia. Sen saa irti yhdellä kädellä ja ilman, että toinen jää roikkumaan vapaasti. Tärkein rakenteellinen ero tulee siinä, että telineeseen kiinnittyvä kärki kapenee kartiomaisesti kahvaosasta kohti piikkiä. Näin se pureutuu merkittävästi paremmin nuoskalumen tai kohvan läpi.
Kahva kahvaa vasten kiinnittyvissä naskaleissa piikin ja kädensijan väliin muodostuu väistämättä 90 asteen kulma, joka tulee lyötäessä vastaan.
Narun varaan ripustettavista malleista edukseen erottui Rapala. Retkiluistelijoiden suosikkimalliksi siitä ei ole, mutta talvikalastukseen tai rauhallisempaan ulkoiluun ratkaisu on yksinkertainen ja toimiva. Rapalan naru on kuminauhaa ja kiristettävissä leuan alle narulukon avulla. Käyttötilanteessa lukko luistaa, ja kuminauhaa vapautuu käyttöön.
Rapalasta on tosin mainittava, että se oli testin ainoa malli, joka ei pysy pinnalla. Huomion arvoinen varuste on myös pilli, joka löytyy ainoastaan telineellä varustetuista malleista.
Naskaleiden välille syntyi eroja myös kahvojen muotoilussa. Yhdistävänä tekijänä tuntui tosin olevan niiden pieni koko. Olipa kysymys miehistä tai naisista, yleisimmin kaipailtiin joko pidempää tai paksumpaa kädensijaa. Yleisesti tuntui kuin naskalit olisi muotoiltu paljaaseen käteen. Tositilanteessa ne katosivat rukkasten uumeniin.
Naskaleiden mitat on esitetty ohessa, mutta pelkkiin numeroihin ei kannata tuijottaa liikaa. Muotoilu on kokonaisuus, josta kahvan pituus tai sen paksuimmasta kohdasta mitattu leveys eivät kerro kaikkea.
Mikään testatuista naskaleista ei ollut täydellinen, mutta testiryhmän suosikit erottuivat silti joukosta. Eniten kiitosta keräsivät Lundhagsin naskalit ja Skyllermarksin Möja.
Yhdistämällä Lundhagsien niskaremmi ja kahvan paksuus Skyllermarksin kahvan pituuteen alettaisiin olla jo lähellä.
Tuotetiedot
Fisherman
Terän paksuus: 4 mm
Piikin pituus: 30 mm
Kapeneva osa: 30 mm
Kädensijan pituus: 90 mm
Kädensijan paksuus: 25 mm
Paino: 90 g
Hintaluokka: 5 €
Isvidda
Terän paksuus: 5 mm
Piikin pituus: 27 mm
Kapeneva osa: 33 mm
Kädensijan pituus: 100 mm
Kädensijan paksuus: 31 mm
Paino: 160 g
Hintaluokka: 17 €
Lundhags Grip Ice Claw
Terän paksuus: 3 mm
Piikin pituus: 14 mm
Kapeneva osa: 59 mm
Kädensijan pituus: 90 mm
Kädensijan paksuus: 33 mm
Paino: 133 g
Hintaluokka: 25 €
Rapala Pro Guide
Terän paksuus: 5 mm
Piikin pituus: 30 mm
Kapeneva osa: 30 mm
Kädensijan pituus: 100 mm
Kädensijan paksuus: 23 mm
Paino: 125 g
Hintaluokka: 15 €
Skyllermarks Möja
Terän paksuus: 5 mm
Piikin pituus: 23 mm
Kapeneva osa: 70 mm
Kädensijan pituus: 100 mm
Kädensijan paksuus: 29 mm
Paino: 109 g
Hintaluokka: 17 €
Skyllermarks Hansa
Terän paksuus: 3,5 mm
Piikin pituus: 18 mm
Kapeneva osa: 50 mm
Kädensijan pituus: 100 mm
Kädensijan paksuus: 32 mm
Paino: 99 g
Hintaluokka: 16 €
Twin
Terän paksuus: 3,7 mm
Piikin pituus: 33 mm
Kapeneva osa: 33 mm
Kädensijan pituus: 110 mm
Kädensijan paksuus: 30 mm
Paino: 72 g
Hintaluokka: 12 €
