Pian saapuvat lapintiirat saavat ihmisen hyvälle tuulelle, niin saaristossa kuin Lapin järvillä ja vuopioilla. Siro valkosiipi lepattelee väsymättä luotojen yllä, sujahtaa päistikkaa vedenpintaan pikkukalaa nappaamaan ja ajaa iloisesti tirrittäen tovereitaan takaa.
Yksikään toinen Pohjolan linnuista ei lennä tänne asti niin kaukaa kuin lapintiira, ei edes Hyväntoivonniemeä talven ajan kierrellyt sisarlaji kalatiira. Lapintiirat viilettivät syksyllä aina Etelänapamannerta ympäröivälle ahtojäävyöhykkeelle, missä meri kuhisee äyriäisiä ja pikkukaloja tiirojen napata. Australian ja Amerikan suunnalta tulleet rengaslöydöt viittaavat siihen, että lapintiirat kiertelevät etelänavankin ympäri.
Aiempi arvio lapintiiran muuttomatkasta, 40 000 kilometriä eli maapallon ympäri, korjaantui melkein kaksinkertaiseksi satelliittipaikannuslaitteiden avulla. Esimerkiksi Grönlannissa pesivät tiirat lähtevät loppukesällä etelään joko Atlantin itä- tai länsirannikkoa. Puolet Euroopan ja Afrikan puoleisen reitin valinneista linnuista jatkaa samaa tietä etelään, mutta puolet niistä ylittää Atlantin Saharan länsipuolelta Brasilian rannikolle, myötätuulten siivittämänä.
Lopulta kaikki lentokeinot vievät Antarktiksen vesille.
Kun meillä alkukevät koittaa, palaa tiiroja jo pohjoista kohti molemmin puolin Atlanttia. Pääjoukko valitsee Afrikan länsirannikon. Atlantin keskivaiheilla kurssi kääntyy myötätuulissa luoteeseen keskelle Atlanttia, Azorien pohjoispuolen ja Pohjois-Amerikan itäpuolen välisille ulapoille, missä tiiralaumat tankkaavat pikkukalojen keskittymissä, kunnes on aika joutua viimeiselle etapille.
Vielä ei tiedetä, lentävätkö suomalaisetkin tiirat vastaavia kahdeksikkoja Atlantin poikki. Mutta se on varmaa, että jopa yli 30 vuotta elävät tiirat lentävät elämänsä aikana monia miljoonia kilometrejä, ovathan ne siivillään pääosan kesä- ja talviajastaankin.
Maailman laidoilla pesivät tiirat matkaavat pitemmälle kuin mikään muu siipikansa.
Yöttömän yön valkolinnut näkevät pimeää vain viilettäessään keväin syksyin päiväntasaajan kahta puolta.
Pertti Koskimies
