Esko Seppäsen liikuntaviikko
Maanantai
Tähän kokataan aina jotakin kepeän herättävää. Vaikkapa 40 minuutin rento ja luovuutta ruokkiva peltotiejuoksu. Maanantai on viikon virallinen startti ja samalla myös useimmiten kattavin studiopäivä.
Tiistai
Loistava päivä kropan ja mielen huollolle. Kiropraktiikka (10 min) alle, kuntoilu (1 h) päälle ja urheiluhieronta (80 min) kruunuksi. Vaikka tässä tehdään töitä kropan parissa, niin suurimpana voittajana tulee aina ulos mieli.
Keskiviikko
Oli laji mikä tahansa, niin keskellä viikkoa kulkee aina. Muutaman tunnin hiihto tai useamman tunnin maantiepyöräily. Tai miksi ei verttitonni Messilän rinteissä. Tätä voi pitää viikon liikunnallisena pääpäivänä.”
Torstai
Vanhan ukon kroppa on keskiviikosta vielä hitusen verran arkussa, joten nyt käydään kepeästi salilla tai otetaan pieni polkujuoksu.
Perjantai
Podcast-tuotannon vähäpätöisin päivä, joten urku vielä kertaalleen auki. Hokat jalkaan ja hiki oikein huolella rikki noin 90 minuutin mitassa. Mikäli Polar alkaa syöttää punaista väriä ruutuunsa, niin silloin tiedetään, että ollaan valmiita viikonloppuun.
Lauantai
Leikitään lasten kanssa ja koetetaan pitää sykkeet verrattain alhaalla.
Sunnuntai
Hiki napakasti rikki vaikkapa juoksuvaunulenkin (50 min) muodossa päiväunien kantimiksi. Sunnuntai käynnistää osittain myös studiosavotassa uuden tuotantoviikon, joten lienee sanomattakin selvää, että se vaatii tuhtia hikeä alle.
Tämän lisäksi päivittäiset pihapelit ja pyörälenkit lasten kanssa.
LIIKUNTAPÄIVÄKIRJA // Urheilucastin tempo on nopea, jotta sitä kuunneltaisiin nimenomaan liikkumisen ja kuntoilun ohessa. Podcastin juontaja Esko Seppäsen oma liikuntaviikko noudattaa samaa, hyväksi havaittua kaavaa.
Esko Seppäsen lajikartta on selkeä: polkujuoksua, sauvarinnettä, kuntosalia, maastopyöräilyä, maantiepyöräilyä ja murtomaahiihtoa. Urheilucastin juontaja luottaa toisteisuuteen niin liikunnassa, työelämässä kuin pienten lastensa kanssa myskäämisessä.
Tutut lajit, reitit, ruokailuajat ja rutiinit luovat perustan. Vaikka liikuntaviikko noudattaa pitkälti samaa kaavaa, hän ei suunnittele kuntoilujaan juuri mitenkään. On jäätävä tilaa myös luovuudelle.
“Pienten lasten kanssa liikuntasauma löytyy joko päiväuni-ikkunasta tai sitten ei lainkaan, ja sekin on täysin ok. Nämä ruuhkavuodet ovat vain sprinttimatkoja koko elämän mittaisessa maratonissa”, kahden lapsen isä toteaa.
Juoksuvaunut hankittiin jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Toisen lapsen kohdalla on satsattu myös ulkopuoliseen hoito-osaamiseen. Se on mahdollistanut, että vanhemmat ehtivät liikkumaan ja pitämään huolta itsestään vähintään kerran viikossa.
Liikunta on Seppäselle ennen kaikkea mielen vaalimista.
“Kaikki improvisaatio ja luovuus syntyvät sillä hetkellä, kun ensimmäinen hikipisara valahtaa poskipäälleni. Sekään ei ole mikään salaisuus, että Urheilucastia luodaan metsäpoluilla, ja sitä vain purkitetaan studiolla”, Seppänen paljastaa.
Esko Seppäsen luoma Urheilucast on yksi Suomen kuunnelluimmista podcasteista. Liki parituntisissa jaksoissa Seppänen puhuu urheilumaailman kuumista puheenaiheista suoraan ja kantaaottavasti, humoristisesti ja provosoivasti. Podcastissa on myös satunnaisia ja vakituisia vieraita ammattiurheilijoista urheiluselostajiin.
Koko toiminnan ytimessä on patistaa kuulijat liikkeelle. Jaksot ovat ihan tarkoituksella kovatempoisia, jotta niitä ei malttaisi kuunnella paikallaan. Seppänen kehottaa testaamaan väittämän paikkansapitävyyden.
“Pyhitin ohjelmasta ensimmäiset neljä vuotta sille tausta-ajatukselle, että koetan uittaa tähän jotenkin kuuntelun ja hien rikkomisen avioliiton mukaan. Urheilucast on puhdasverinen audiotuote ainoastaan siitä syystä, että se lisää tutkitusti kuuntelijoiden kuntoilumääriä ja vähentää luonnollisesti ruutuaikaa”, vuodesta 2018 podcastia luotsannut Seppänen kertoo.
Ruuhkavuodet ovat sprinttimatkoja koko elämän mittaisessa maratonissa.
Vuonna 1984 syntynyt Seppänen on onnellinen, että sai elää lapsuutensa ilman tiktokkeja ja jatkuvaa ruutupsykoosia. Heinolalainen pihapelien kasvatti oli nimenomaan liikkuja. Paikoillaan hän ei pysynyt lainkaan.
“Kaikki työväenluokan lajit tuli louhittua läpi ja kaikessa piti olla myös paras. Silloin ei jaettu sisupuukkoa tai osallistumispinssiä jokaisesta iloisesta tsempistä. Olen kiitollinen siitä, että saimme aidosti mitata paremmuuttamme ja urheilla voitosta”, Seppänen kertoo.
Kun liikunta oli silloin tapa toimia, tehdä ja tuntea, päästellä höyryjä sekä tavoitella ammattia, nykyisin se on hallittu elämäntapa, investointia itseen.
Pikkulasten isänä Seppänen tietää, että liikuntasuhde alkaa vanhemmista ja huoltajista. Hänestä on äärimmäisen huolestuttavaa, miten heitteille terve liikuntakasvatus on suomalaisissa kodeissa jätetty.
“Tämä on tosiasia, jota kierrellään ja sille kehitellään pelkuritason selityksiä. Ei se ole päiväkodin, koulun tai ystäväpiirin asia. Se on vanhempien asia, miten liikkumisesta puhutaan, miten se tuodaan esille ja miten se asemoidaan osaksi arkea”, Seppänen sanoo.
Hän antaa konkreettisen esimerkin. Jos kouluikäinen lapsi ei osaa puhua tai lukea, apua tarjotaan ja siihen puututaan välittömästi, kuten kuuluukin.
”Mutta mikäli kouluikäinen lapsi on silminnähden ylipainoinen, tuijottaa TikTok-ruutua ja voi selvästi pahoin, niin sitten vain tyydytään lässyttämään, että meidän Mysky-Matti se nyt vain viihtyy ruoka-aikaan kotona. Tässä kohdin kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että vanhemmat ovat pettäneet oman lapsensa.”
Seppänen tähdentää, että vanhempien tehtävä ei ole saada lapsiaan liikkumaan.
“Vanhempien kullanarvoinen tehtävä on luoda arkeen toisteinen jatkumo, jossa liikkuminen, liikunta ja ulkoilu ovat silkka itsestäänselvyys”, hän toteaa.
