Kansallispuistokomitean viisikymmentä vuotta sitten laatimien ehdotusten joukosta löytyy upeita ja rauhallisia retkikohteita, joista ei ole tullut kansallispuistoja – ainakaan vielä.
Siikavaaran kansallispuisto, Levanevan kansallispuisto, Naarajoen kansallispuisto?
Viisikymmentä vuotta vanhasta kirjasta löytyy mielenkiintoisia ehdotuksia. Kirja on Kansallispuistokomitean mietintö vuodelta 1976 ja siinä on hahmoteltu koko Suomen kansallispuistojen verkosto.
Mietinnön laatimisen aikaan Suomessa oli vain yhdeksän kansallispuistoa. Valtioneuvoston asettama kansallispuistokomitea esitti 42 uuden kansallispuiston perustamista ja kaikkien silloisten kansallispuistojen laajentamista.
Suuri osa komitean ehdotuksista on toteutunut joko esityksen mukaisina tai jonkin verran muutettuina. Esitetyistä kansallispuistoista kuusitoista on kuitenkin jäänyt perustamatta. Nämä ”melkein kansallispuistot” ovat luonnoltaan arvokkaita ja hienoja retkikohteita, mutta usein rauhallisempia kuin nykyiset kansallispuistot.
[01] Porkkala
Kirkkonummi
Porkkalanniemen edustalla oli yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista. Stora Träskön kansallispuisto perustettiin 1938, mutta jatkosodan jälkeen se jäi Neuvostoliiton vuokra-alueelle. Sota ja vuokrakäyttö jättivät jälkensä saareen ja kansallispuisto lakkautettiin 1956. Nykyisin Träskö on luonnonsuojelualuetta.
Porkkalassa on muitakin suojelu- ja virkistysalueita sekä kolme retkeilyreittiä taukopaikkoineen. Telegrafbergetillä voi ihailla upeaa merinäköalaa ja Pampskatanin rantakallioilla tähyillä muuttolintuja.
Kesäaikaan Porkkalanniemi on suosittu retkikohde, mutta lähisaarilta meloja tai veneilijä voi löytää omaakin rauhaa.
[02] Haapakeidas ja Mustasaarenkeidas
Siikainen, Isojoki ja Honkajoki
Haapakeitaan Natura-alueella on erämaisia keidassoita, metsäsaarekkeita sekä pieniä järviä ja lampia. Alue sopii hyvin linnuille ja niiden ystäville.
Haapakeitaan nurkalla on Katselmankallio, josta löytyy laavu, autiotupa ja näkötorni. Noin neljän kilometrin pituinen polku vie historialliselle Haapajärven tilalle. Ympyrälenkin voi tehdä palaamalla takaisin Herranmetsätietä pitkin.
Läheisellä Mustasaarenkeitaalla reilun kilometrin pituinen luontopolku vie lintutornille. Suo-osuudelle on rakennettu esteetön lankkusilta, mutta metsäosuudelle ei.
[03] Levaneva
Laihia ja Kurikka
Levanevan laajat keidassuot ovat pääosin karuja rämeitä ja nevoja. Vuonna 1993 perustettuun luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös läheisen tekojärven lahtia ja rantakosteikkoja. Alueen linnusto on runsas ja metsäsaarekkeissa asustaa myös liito-oravia ja lepakoita.
Levanevan halki kulkee Kurjen kierros-kesäreitti, jonka varrella on lintutorni, laavu ja autiotupa. Alue sopii hyvin myös talviretken kohteeksi, mutta tätä kirjoitettaessa autiotuvan kamiina on rikki.
[04] Mikkelinsaaret
Mustasaari ja Vöyri
Kolmensadan metsäisen saaren ryhmä kuuluu Merenkurkun maailmanperintöalueeseen. Saariston laidoilla pääsee avomeren tunnelmaan, ja sisäsaaristo tarjoaa suojaa silloin, kun tuuli yltyy. Maankohoamisalueen erikoisuuksia ovat fladat ja kluuvit sekä historialliset jatulintarhat ja kompassiruusut.
Alueen pohjoisosassa Kummelskäretillä on vierasvenesatama, luontoasema, luontopolku sekä kesäkahvila ja sauna. Omatoimisen melonta- tai veneretken lisäksi Merenkurkun saaristoon voi lähteä risteilylle tai tilata venekuljetuksen joltakin alueen yrittäjältä.
[05] Kotkanneva
Kokkola ja Halsua
Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen kuuluvalla Kotkannevalla esiintyy alueellisesti uhanalaisia kasveja, kuten hoikkavillaa ja rimpivihvilää. Metsäpeurojen mailla viihtyvät myös metsäkanalinnut ja haukat sekä maakotka, jonka mukaan alue on nimetty.
Rauhallinen Kotkannevan luonnonsuojelualue sopii omatoimisille retkeilijöille. Erämaista tunnelmaa häiritsevät vain horisontissa näkyvät tuulimyllyt. Alueelle pääsee metsäautoteitä pitkin. Opasteita, merkittyjä reittejä tai retkeilyrakenteita ei ole, mutta paikalliset luontoyhdistykset ovat esittäneet luontopolun perustamista.
Kivikkoinen maasto ja suot ovat paikoin vaikeakulkuisia, mutta talvella lumi tasoittaa tilannetta.
[06] Pernunnummi ja Keritty
Loppi ja Tammela
Hämeen järviylängön upeat harjumaisemat houkuttelevat retkeilijöitä Melkuttimien reiteille, laavuille ja ehkä myös pulahtamaan kirkkaaseen veteen. Virallista uimarantaa alueella ei kuitenkaan ole.
Natura-alue, Purinsuon soidensuojelualue ja rantojensuojeluohjelma suojelevat keskeisiä osia laajemmasta alueesta, johon kansallispuistokomitea suunnitteli Pernunnummen ja Kerityn kansallispuistoa.
Tauluntieltä voi lähteä seitsemän kilometrin pituiselle Iso-Melkuttimen kierrolle. Helppokulkuinen polku on osa Hämeen Ilvesreittiä, jota pitkin voi jatkaa ”melkein kansallispuiston” halki Keritty-järven länsirannalle.
[07] Ruunaa
Lieksa
Neitikoski ja muut Lieksanjoen kuuluisat kosket vetävät Ruunaalle retkeilijöitä, kalastajia, koskenlaskijoita ja koskimelojia.
Ruunaalle perustettiin valtion retkeilyalue vuonna 1987. Alueella on kymmenkunta laavua, kaksi riippusiltaa, kolme ylitysvenettä ja retkeilyreittejä parin kilometrin luontopolusta yli kolmenkymmenen kilometrin pituiseen Koskikierrokseen. Lisäksi pitkä Karhunpolku kulkee Lieksan halki Jongunjoen ja Ruunaan kautta Patvinsuolle.
Ruunaan retkeilyalueen ja itärajan välissä on vähemmän tunnettu Ruunaan luonnonsuojelualue, joka sopii hyvin erämaiseen melontaretkeilyyn.
[08] Telkkämäki
Kaavi
Telkkämäen perinnetilalla pääsee tutustumaan kaskikulttuuriin. Tilalla asuttiin 1960-luvulle saakka, ja nykyisin Metsähallitus hoitaa sitä perinteisin menetelmin. Kaski poltetaan yleensä kesäkuun alkupuolella, mutta tarkka päivämäärä riippuu olosuhteista. Telkkämäessä järjestetään myös musiikki- ja kulttuuritapahtumia.
Telkkämäen luonnonsuojelualueella on kahdeksikon muotoinen ja vajaan kahden kilometrin pituinen luontopolku, Rietulan kierto sekä lyhyempi versio, Laidunkierto.
Telkkämäen pihapiiri, navetassa oleva valokuvanäyttely ja luontopolut ovat avoinna kävijöille vuoden ympäri, mutta osa rakennuksista on lukittu silloin, kun alueella ei ole tapahtumia eikä henkilökuntaa.
[09] Naarajoki
Pieksämäki
Naarajärveltä joelle meloessa tuntuu kuin siirtyisi toiseen maailmaan. Kapea ja rauhallisesti virtaava Naarajoki kiemurtelee suurten soiden halki. Luonto on tosi lähellä ja tunnelma tiheän viidakkomainen.
Naarajoen melontareitti Pieksämäen Lomatriolta Nykälään on noin neljäkymmenen kilometrin pituinen. Joessa on muutama helppo koski, lähinnä reitin loppuosassa. Reitin varrella on Niskanivun laavu, Vehvaan nuotiopaikka ja kaupallista majoitusta. Nähtävyytenä on Porsaskosken mylly, jonka pato on kierrettävä rantaa pitkin. Melontaa voi jatkaa Kyyvedelle ja Puulavedelle.
[10] Siikavaara
Puolanka ja Pudasjärvi
Siikavaaran hieno vaarajono on useita kertoja ollut mukana kansallispuistoehdotuksissa. Alueella on luonnontilaista metsää, pieniä soita ja puroja.
Alueen pohjoisosassa Kometon kierros johdattaa mäntykankaille ja upeille näköalapaikoille. Nähtävyyksiä ovat myös Kometon rinteen alapuolen rakkakivikko ja alueella riehuneen Paula-myrskyn jäljet.
Parinkymmenen kilometrin pituinen UKK-reitin osa, Sienipolku-vaellusreitti, kulkee alueen halki vaaralta vaaralle. Sienipolku tarjoaa mahdollisuuden rauhalliseen viikonloppuretkeen. Metsähallitus aikoo luopua kolmesta alueen laavusta, mutta ainakin Myllypuron ja Pöksänkorven laavut säilyvät toistaiseksi.
[11] Pihlajavesi
Savonlinna ja Sulkava
Saimaan järviluontoa parhaimmillaan. Tuhansien saarten sokkeloista meloja voi löytää karuja kalliojyrkänteitä ja hienoja hiekkarantoja. Pihlajavedellä pesii parisataa lintulajia ja myös saimaannorppa viihtyy alueella hyvin. Kongonsaaressa voi tutustua erikoiseen kallioluolaan, Salpa-asemaan ja sotahistoriaan.
Alueella on toistakymmentä retkisatamaa. Koivukannanniemen esteettömään satamaan on myös tieyhteys. Laajan luonnonsuojelualueen lisäksi saaristossa on mökkejä ja jonkin verran ympärivuotista asutusta.
Pihlajavesi ja Olavinlinna ovat yksi Suomen kansallismaisemista.
[12] Rahja
Kalajoki
Rahjan saaristo on monimuotoinen maankohoamisalue Kalajoen länsipuolella. Alueella on metsäisiä sisäsaaria, karuja louhikkoja ja aaltojen piiskaamia luotoja avomeren laidalla. Mutkitteleva Siiponjoki tuo Perämereen makeaa vettä ja ravinteita.
Rahjan luonnonsuojelualue koostuu monesta osasta. Pappilankarin itäpuoli on melko suojainen ja melontaretkelle voi lähteä esimerkiksi Konikarvon satamasta. Avoimempaa reittiä kaipaava voi suunnata Hevoskariin, josta löytyy jatulintarha.
Metsähallitus ylläpitää kahta tupaa ja kolmea laavua. Lintujen pesintäaikaan saaristossa on maihinnousukieltoja.
[13] Litokaira
Pudasjärvi, Ranua ja Ii
Napapiirin eteläpuolisen Euroopan suurin suoerämaa on täynnä alkuperäistä suomalaista luontoa. Kansallispuistokomitea esitti Iso-Äijönsuon ja Lapiosuon kansallispuistoa, mutta alueelle perustettiin Litokairan soidensuojelualue vuonna 1988.
Rauhallinen ja erämainen Litokaira sopii kokeneille hiihtovaeltajille, mutta sulan maan aikaan suuret suot ovat vaikeakulkuisia. Keväisin Litokaira muuttuu lintujen paratiisiksi.
Huonokuntoinen Papinpalon luontopolku vie lintutornille ja laavulle, jota ei tällä hetkellä huolleta. Alueen keskiosissa on kaksi autiotupaa ja laavu. Lisäksi Litokairan rajoilla, Kivijoen takana, on tupa ja laavu.
[14] Martimoaapa
Keminmaa ja Simo
Hyväkuntoiset pitkospuut johdattavat aapa- ja keidassoille ja metsäsaarekkeisiin. Laajan suoalueen maisemia voi ihailla läheisiltä Penikoiden vaaroilta.
Kansallispuistokomitea esitti perustettavaksi Martimojärven kansallispuistoa, mutta alueelle perustettiin Martimoaavan soidensuojelualue, jolla pesii lähes sata lintulajia.
Alueella on muutama laavu ja viisi autiotupaa, joista erikoisin sijaitsee Keski-Penikan huipulla, näkötornin vieressä, vaikeakulkuisen rakkakivikon keskellä. Vaellusreitin lisäksi alueen itäosassa on päiväreittejä, ja Järviaavan laavulle johtaa esteetön reitti.
Martimoaapa on myös hieno hiihtokohde.
[15] Martinselkonen
Suomussalmi
Itärajalta löytyy vanhan taigametsän ja soiden mosaiikki. Martinselkosen luonnonsuojelualueen halkaisija on kymmenkunta kilometriä. Idässä suojelualue jatkuu rajavyöhykkeelle, jolle ei saa mennä ilman lupaa. Alueen länsilaidalla kiemurtelee Karttimonjoki.
Martinselkosen Eräkeskus tarjoaa majoitusta ja karhujen valokuvausta luontokuvaajille. Eräkeskukselta lähtevä Itärajan retkeilyreitti kulkee alueen halki kohti Hossaa.
Martinselkonen sopii hyvin myös hiihtoretkeilyyn. Alueella on kaksi autiotupaa, kaksi laavua sekä Mustalammen kota, jonka ylläpito on ilmeisesti lopetettu.
[16] Lentua
Kuhmo
Kuhmon suurin järvi on tuttu Veikko Huovisen ja Akseli Gallen-Kallelan tuotannosta. Lentuan luonnonsuojelualueella rannat ovat erämaisia ja saarissa voi nähdä metsäpeuran. Lentualla on pitkiä hiekkarantoja, kolme laavua ja Lehtosaaren autiotupa, jonka pihapiirissä on sauna.
Melontaretken voi aloittaa esimerkiksi Isojoen rampilta tai Lentiirasta, josta historiallinen tervareitti kulkee Lentuan ja Lentuankosken kautta kohti Oulua. Kuohuva Lentuankoski on kalastuskohde ja melko helposti saavutettava hieno nähtävyys. Lentuankosken rannalla on laavu ja lähistöllä on leirintäalue.
