Maisemareitti

Latu & Polku Maisemareitti

Lövvik Bed & Breakfast. Savukalaa ja uusia perunoita. Emäntä oli hoitanut ruokaostokset meidän laskuumme ja tarjoutui nyt keittämään perunat ja kattamaan illallisen sillä aikaa, kun kävisimme suihkussa.

Telttavaelluksen sijaan olimme päätyneet sisämajoituksiin. Ne vaativat vähän selvittelyä, mutta tällaista se parhaimmillaan oli. Monicat, Mariat ja Kristinat palvelivat sydämellisesti ja lähettelivät toisilleen terveisiä vaeltajien mukana.

Kevyillä kantamuksilla on mukavampi valloittaa vuoria.

Ruotsin korkea rannikko on Merenkurkun matalan saariston totaalinen vastakohta. Siinä missä Pohjanmaalla paljastuu uutta merenpohjaa, Ruotsin rannikon syvistä vesistä on noussut kokonaisia vuoria.

Yhdessä Höga Kusten ja Merenkurkun saaristo muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Samanlaista maankohoamisen muovaamaa maisemaa ei ole missään muualla.

Höga Kustenleden kulkee näköalapaikalta toiselle. 135 kilometrin pituinen vaellusreitti yhdistelee vuorenhuippuja ja suojelualueita. Ne ovat pitkän taipaleen kohokohtia, ja mikäli vaellus itsessään ei innosta, myös mainioita päiväretkikohteita.

Päivämatkat muodostuvat näistä kohokohdista, mutta toisinaan myös välttämättömiltä tuntuvista siirtymistä niiden välillä. Polkujen lisäksi tulee kulutettua sorateitä ja vähän asfalttiakin, mutta kauniissa maalaismaisemissa ja alkukesän kukkaloistossa nekin menettelevät. Kukkuloiden lisäksi reitin varrelle osuu muitakin helmiä: luonnonrantoja ja suojelualueita.

Tässä jutussa esitetyt etapit ovat ohjeellisia. Päivämatkoja voi yhdistellä ja jakaa oman rytmin mukaisesti. Paljon riippuu siitäkin, haluaako päivän päätteeksi hakeutua lakanamajoituksiin vai telttaan.

Koko reitille on hyvä varata 7–10 päivää.

Höga Kusenleden kulkee koko maailmanperintöalueen läpi. Se alkaa Hornöbergetistä, komean riippusillan päästä ja jatkuu pohjoiseen Örnsköldsvikin kaupunkiin. Tällä välillä kulkee paikallisbussi, joka mahdollistaa paluun autolle tai auton jättämisen vaelluksen päätepisteeseen.

Ensimmäisen Lövvikiin johtavan etapin ehtii hyvin, vaikka matkustuspäivä olisi ehtinyt pitkälle. Alun kilometrit ovat lämmittelyä, mutta pian tie vaihtuu poluksi ja kiipeää Kulbergentille, josta avautuvat reitin ensimmäiset avarammat maisemat. Ylhäällä on laavu ja näköalatasanne jyrkänteen reunalla.

Heti Lövvikin jälkeen edessä kohoaa Valkallen 240 metriä merenpinnan yläpuolelle. Viralliset reittimerkit sen jostain syystä kiertävät, mutta maisemareitti palkitsee.

Nousu on jyrkkä, kuten ne täälläpäin ovat, mutta tekee päivämatkaan vain noin 800 metrin mutkan.

Jyrkimmissä paikoissa on askelmia ja köysiä. Ne kertovat kaiken oleellisen koko tulevan viikon reitistä. Vaikka korkeuserot ovat maltillisia, jyrkät ja vaikeakulkuiset nousut voivat olla polvivaivaiselle tekemättömiä.

Kaiken oleellisen kertoo myös maisema, joka avautuu vielä kerran kohti Höga Kustenin siltaa. Täällä, kuten monilla muillakin huipuilla on avoin tupa ja tulipaikka. Hienompaa yöpymispaikkaa on vaikea kuvitella, mutta vesi pitää kantaa mukana.

Valkallenin jälkeen tullaan Hallsvikenin laavulle, josta reitti jatkuu Grönsviksfjärdenin rantaa pohjoiseen. Tämä osuus on erityisen upea ja sen kruunaa lyhyt pisto Rödhällornan punaisesta graniitista hioutuneille silokallioille.

Lövvik–Gavik esitetään joskus yhtenä 26 kilometrin etappina, mutta jollei matkaa, niin ainakin nousumetrejä tulee helposti kahdenkin päivän edestä. Päivän voi puolittaa yöpymällä Fjärdbottenissa, jossa on avointa ja maksutonta tupamajoitusta. Mökkimajoitusta ja telttapaikkoja löytyy myös Hörsångsin leirintäalueelta.

Ennen Gavikia noustaan vielä Jon Nilsbergetille ja edelleen Lidenipan huipulle, jossa on kyläyhdistyksen ylläpitämä Nipstugan. Loppumatka Gavikiin tarjoilee alkukesän kukkaloistoa ja sitä pakollista soratietä.

Nämä ovat selfiepaikkoja, joissa ei kannata ottaa sitä kuuluisaa taka-askelta.

Sama teema jatkuu Gavikin ja Lappuddenin välillä. Osuutta voi kuvata siirtymäksi, mutta sen varrella on yksi koko reitin upeimmista näköalapaikoista.

Rödklitten on muinaislinnake, jota käytettiin rautakauden turvapaikkana. Levottomina aikoina jyrkkiä ja vaikeakulkuisia vuoria oli helppo puolustaa.

Huipulle johtavan polun varrella erottuu muurin jäänteitä. Noin 700 metrin pituinen pisto on mahdollisesti koko reitin vaikeakulkuisin ja jyrkin nousu. Vaikka huipulla kasvaa metsää, jyrkänteen reunalta avautuu esteetön näkymä Gavikin vuonolle. Nämä ovat selfiepaikkoja, joissa ei kannata ottaa sitä kuuluisaa taka-askelta.

Lappuddenissa Höga Kustenleden sivuaa Nordingrån alueella kiertelevää Världsarvsledeniä, joka on alueen toinen pitkä vaellusreitti.

Vågsfjärdenin rannalla sijaitseva ulkoilukeskus tarjosi yösijan ja retken parasta husmanskostia. Saunamaailma ei tehnyt vastaavaa vaikutusta, mutta tässäkään mielessä ruotsalaiset eivät petä.

Vuono on nimestään huolimatta järvi, joka erottui merestä 1800-luvun alussa. Maankohoamisen vaikutukset näkyvät monella tapaa.

Körningsberget, Ringråberget…

Vuoret seuraavat toisiaan, mutta maisemiin ei kyllästy. Sitten ollaankin jo Ullångerissa.

Ullånger on reitin varrella olevista taajamista suurin. Ruokapaikkojen ja kauppojen lisäksi se tarjoaa erilaisia majoitusvaihtoehtoja, mutta epähuomiossa olimme varanneet omamme 10 kilometrin päässä sijaitsevasta Skovedista.

Kustladaniksi kutsuttu Docksta Vandrarhem sijaitsee Ullångerissa, mutta on oikeasti Skovedissa, lähellä Dockstaa… Vähän sekavaa, mutta tälläkään kerralla ei tarvinnut pettyä.

Koska Ullånger on myös alueen linja-autoliikenteen keskus, päräytimme paikalle bussikyydillä. Viihtyisässä retkeilymajassa vietetyn yön jälkeen teimme viiden kilometrin piston Fäbergetin huipulle. Taas yhdet maisemat, jotka palkitsivat.

Höga Kustenleden jatkuu kohti Skulebergetiä, jonka ympärille on muodostunut alueen ulkoilmaelämän itseoikeutettu keskus.

Skulebergetin muinainen rantaviiva on 286 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Sen erottaa alhaaltakin metsänrajana, joka tarkoittaa – toisin kuin yleensä – metsäistä huippua ja paljaita rinteitä.

Sama ilmiö toistuu monilla maankohomaisrannikon vuorilla. Alussa ne ovat olleet saaria, joiden jyrkiltä rinteiltä aallot ovat kuluttaneet kaiken kasvualustan sitä mukaa kun ne ovat merestä nousseet. Moreenikerros on säilynyt vain lakimailla. Näyttää kuin vuorella olisi tupee.

Skuleskogenille nousee erilaisia reittejä via ferratoista tuolihissiin. Höga Kustenleden seuraa Friluftsbystä lähtevää Västra Toppstigeniä, joka johtaa huipulle kivikkoisten ja juurakkoisten alarinteiden jälkeen suhteellisen helppokulkuisia avokallioita pitkin. Sesonkiaikaan huipulla on kahvila ja satamäärin porukkaa, mutta juhannuksen alla oli vielä hiljaista.

Reitti laskeutuu vuoren pohjoispuolelta luontokeskukseen, jossa on kahvila ja maailmanperintöalueesta kertova näyttely. Yösijaksi voi suositella lämpimästi Friluftsbyn leirintäaluetta, jossa trendikäs ulkoilmakulttuuri ja ruotsalaiset perinteet paiskaavat kättä.

Skoleskogenin jälkeen edessä on pitkä ja raskas 24 km osuus Köpmanholmeniin. Telttailijat suunnittelevat seuraavat päivät toisella tavalla ja yöpyvät Skoleskogenin kansallispuistossa. Meille kysymyksessä oli vaelluksen viimeinen etappi, jonka jälkeen palasimme Friluftsbyhyn tanssimaan ruotsalaista juhannusta.

Ennen kansallispuistoa oli kuitenkin kiivettävä taas yksi upea vuori. Skulebergetin naapurissa kohoavalla Getsvedjebergetillä on Höga Kustenin oma Predikstolen, näköalajyrkänne, joka tarjoaa paitsi upeat maisemat, myös sopivasti jännitystä.

Skuleskogeniin saavutaan kansallispuiston eteläisestä sisäänkäynnistä, josta reitti nousee Slåttdalsbergetin huipulle. Tämäkin näkymä on yksi reitin hienoimmista, mutta puiston tunnetuin nähtävyys taitaa silti olla Slåttdalskrevan, 7 metriä leveä, 30 metriä syvä ja 200 metriä pitkä halkeama, joka jakaa vuoren kahtia.

Alapuolella kimaltelee kutsuvasti Tärnättvattnen, jonne laskeudutaan seuraavaksi. Järven rannassa on tupa, tulipaikat ja retken hienoin uimapaikka.

Köpmanholmenista reitti jatkuisi kohti Balesuddenin luonnonsuojelualuetta, jota kovasti kehutaan. Telttavaeltajalle se olisi luonteva yöpaikka Skoleskogenin ja Örnsköldsvikin välillä. Viimeiset ruokaostokset voi tehdä Köpmanholmenissa, mutta sen jälkeen palveluita ei enää ole.

Jos aikaa on käytössä rajallisesti, reittiä on helppo lyhentää.

Skuleberget ja Skuleskogen ovat ehdottomia osuuksia. Autolla liikkuva voi poimia rusinoita pullasta. Rödklitten, Valkallen, Fäberget… Kaikki kohteet ovat lähellä, ja jokaisesta kylästä nousee polku jollekin näköalapaikalle.

Alkukesällä on väljää. Kaikkia palveluita ei ole välttämättä saatavilla, mutta majoitusliikkeissä on tilaa. Heinäkuussa Skuleberget kuhisee matkailijoita ja Skuleskogen retkeilijöitä. Lomasesongin majoitukset kannattaa varata ajoissa.

• Latu & Polku
• Repparit