Jokaisenoikeudet

Jokaisenoikeuksien perusteet tulevat perustuslaista ja sen liikkumisenvapauden oikeudesta, yhdenvertaisuusperiaatteesta ja laillisuusperiaatteesta. Lue jokaisenoikeuksia mahdollistavista ja rajoittavista tekijöistä.

Liikkumisen mahdollistaa

Jokaisenoikeudet ovat yleisiä ja kuuluvat samanlaisina kaikille. Oikeudet ovat siis samanlaiset riippumatta esimerkiksi luonnossa liikkuja iästä, maanomistuksesta, kansalaisuudesta tai asuinpaikasta. Jokaisenoikeus on samanlainen riippumatta siitä, onko kyläläinen vai ei tai omistaako maata jossain muualla vai ei.

Mikäli toimitaan jokaisenoikeuden reunaehtojen sisällä, eli vähäistä suurempaa haittaa aiheuttamatta, ei ole väliä, retkeilläänkö esimerkiksi yksin, oman perheen kanssa, oman seuran tai yhdistyksen kanssa vai liikutaanko kaupallisella retkellä, jolloin joku maksaa retken vetäjälle jotakin. Sillä ei siis ole merkitystä jokaisenoikeuden käyttämisen näkökulmasta, kuka liikkuu ja miksi vaan sillä, millaiset vaikutukset toiminnasta on ympäristöön.

Jokaisenoikeuden sisältö on sama riippumatta siitä, kenen maalla ollaan. Usein koetaan, että etenkin valtion mailla tai joutomaan näköisillä sähkölinjanalustoilla olisi jollakin tavalla erilaiset oikeudet toimia. Oikeudet ovat kuitenkin yhtäläiset maanomistajasta riippumatta. Siten valtion maalta ei saa hakea joulupuuta tai maa-aineksia, kunnan maata ei saa roskata eikä sitä saa käyttää kompostina ja sähkölinjan alustankin omistaa joku, joten sielläkään ei saa ajaa moottorikelkalla.

Jokaisenoikeuden käyttöä ei voi määrätä maksulliseksi. Yksittäinen maanomistaja ei voi kieltää alueellaan liikkumista ilman lakiin nojautuvia perusteita. Eikä liikkumista tai oleskelua maa- tai vesialueella voi määrätä maksulliseksi kuin esimerkiksi jonkin tapahtuman yhteydessä.

Jokaisenoikeuden käyttämiseen ei tarvitse suostumusta tai lupaa. Tavallisesta, jokaisenoikeuden reunaehtojen sisällä tapahtuvasta liikkumisesta tai leiriytymisestä ei voi myöskään vaatia lupaa. Maanomistajan kanssa neuvotteleminen ja sopiminen etukäteen jokamiehenoikeuksien rajatapauksista kuuluu kuitenkin hyviin sosiaalisiin tapoihin.

Liikkumista rajoittaa

Jokaisenoikeuden käyttäminen ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle tai luonnolle. Vähäistä suuremmalla haitalla tarkoitetaan todellista ja todennettavaa haittaa. Tyypillisesti esimerkiksi viljapellolla kulkeminen rikkoo kasvustoa ja aiheuttaa todellista taloudellista haittaa.

Ei voi perustaa pysyvää käyttöoikeutta toisen maahan. Tällä tarkoitetaan, että esimerkiksi veneellä voi rantautua rantaan ja lähteä siitä retkeilemään ja telttailemaan. Venettä ei saa kuitenkaan pysyvästi säilyttää toisen maalla ilman maanomistajan kanssa sopimista.

Tilapäiselläkään käyttöoikeudella ei ole turvaa. Jos metsä hakataan ja puolukkamaat katoavat tai jos entinen, tärkeäksikin koettu maisema muuttuu, ei jokaisenoikeuden käyttäjällä ole siihen mitään sanomista. Mustikoita voi kerätä, jos metsä on sellainen, että niitä sattuu kasvamaan. Maanomistaja voi aina käyttää maataan haluamallaan tavalla ja silloin jokaisenoikeudella toimimisen mahdollisuudet voivat nopeastikin muuttua tai poistua kokonaan.

Jokaisenoikeuden käyttämistä ei voi perusteettomasti kieltää. Luonnonsuojelulaki kieltää pystyttämästä maa- tai vesialueelle sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokaisenoikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pelkästä mielihalusta ei voi kieltää kulkemista tavallisessa metsässä tai rajoittaa esimerkiksi maihinnousua.

Lakiin nojautuvia perusteita ovat esimerkiksi kulkukielto soramontulla (vaarallinen työmaa-alue), viranomaisen antama maihinnousukielto lintuluodolle tai kulkukiellot puolustusvoimien harjoitusalueilla.

Erityiseen käyttöön otetut alueet eivät ole käytettävissä jokaisenoikeudella. Tyypillisiä erityiseen käyttöön otettuja alueita ovat esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot, puutarhat, tuotantolaitokset ja niiden lähiympäristöt ja piha-alueet. Luonnonsuojelualueilla voi olla jokaisenoikeuden käyttämistä koskevia rajoituksia.

Rakenteen omistaja päättää rakenteensa käytöstä, eikä rakenteiden käyttö ole koskaan jokaisenoikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kansallispuistoissa tai kunnan virkistysalueella olevat tulipaikat ja laavut ovat kaikkien käytettävissä, koska Metsähallitus tai kunta on osoittanut ne kaikkien käyttöön.

Esimerkiksi laavun tai lintutornin omistaja voi halutessaan kieltää muita käyttämästä rakennetta ilmoittamalla siitä esimerkiksi paikan päällä olevalla kyltillä. Esimerkiksi ”Metsälän laavu vain kyläyhdistyksen käyttöön” kieltää muita kuin kyläyhdistykseen kuuluvia käyttämästä rakennetta. Jos alueella, jolla voidaan liikkua jokaosemoikeudella, on esimerkiksi laituri, laavu tai lintutorni, eikä lähistöllä näy kieltoja, näitä rakenteita voi käyttää levähtämiseen ja esimerkiksi lintutorniin voi nousta. Rakenteita ei saa rikkoa.

Syvenny asiaan

Syvennä osaamistasi jokaisenoikeuksiin liittyen:

• Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella- lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä. Ympäristöministeriön vuonna 2012 julkaisemaan kirjaan on sisällytetty tärkeimmät jokamiehenoikeuksia koskevat säännökset. Kirjassa esitetään myös hyviä käytäntöjä ristiriitatilanteiden välttämiseksi.
• Vastauksia jokaisenoikeuksiin liittyviin kysymyksiin.
• Jokaisenoikeudet lyhyesti

Read about what is meant by everyman’s rights:

• ”The legal concept of “Everyman’s Right” in Finland extends immense freedom to roam but comes with some serious responsibilities. Primary of all is a mutual respect for nature, people and property.” – Learn more about everyman’s rights.
• Everyman’s rights and the code of conduct on private land
• Everyman’s rights in a nutshell

Avotulen teko maa-alueella maastossa ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Avotulen teko ja polttopuiden ottaminen vaativat maanomistajan luvan.

Jääpeitteiselle vesialueelle saa tehdä avotulen ilman lupaa. Kansallispuistoihin ja monille yleiseen käyttöön tarkoitetuille retkeily- ja virkistysalueille on rakennettu tulipaikkoja ja nuotiokatoksia, joissa tulenteko on sallittua.

Valtion mailla Lapissa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa tulen voi tehdä valtion maalle Metsähallituksen antaman, kaikkia koskevan yleisen luvan perusteella, mikäli lähistöllä ei ole erillistä tulentekopaikkaa. Sen sijaan muualla valtionmailla tulenteko edellyttää Metsähallitukselta saatua erillistä lupaa.

Huolellisuutta ja vastuullisuutta tulen käsittelyssä

Nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytyttää edes maanomistajan luvalla, jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn vuoksi ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Ilmatieteen laitos tiedottaa tällaisesta tilanteesta sääennusteiden yhteydessä. Paikallinen pelastus- tai ympäristöviranomainen voi myös kieltää avotulenteon toimialueellaan.

Tulentekoon ryhtyvä joutuu aina itse arvioimiaan olosuhteita ennen tulen sytyttämistä. Tulen sytyttämisessä, käsittelyssä ja sammuttamisessa tulee aina olla huolellinen, jotta vältytään tulipalolta ja sen aiheuttamilta vaaratilanteilta ja vahingoilta. Lupa tulen tekoon ei poista vahingonkorvausvastuuta, jos tuli karkaa. Vastuu tulesta on viime kädessä aina sen sytyttäjällä.

Mikä on avotuli?

Avotulella tarkoitetaan nuotiota tai muuta tulta, joka voi päästä leviämään maapohjan tai kipinöinnin kautta ympäristöön. Myös kevytrakenteiset, maapohjalle asettavat retkigrillit kuuluvat avotulen määritelmän piiriin. Avotulena ei sen sijaan pidetä maapohjasta eristettyjä tulisijoja kuten kamiinoita tai retkikeittimiä. Niitä voi siten käyttää maastossa ilman maanomistajan lupaakin.

Hätä ei lue lakia

Rikoslaissa on mainittu pakkotilasta, jossa uhkaa välitön ja pakottava vaaratilanne. Tällöin avotulen voi tehdä ilman maanomistajan lupaakin. Esimerkiksi nuotion tekeminen jäihin pudonneen henkilön kylmettymisen ehkäisemiseksi täyttänee pakkotilan ehdot.

Lait

Pelastuslaki 2 luku 6 § (avotulen teko)
Rikoslaki 4 luku 5 § (pakkotila)

Katso video

Jokamiehenoikeudet – Tulenteko, se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin!

Pääsääntö on, että koiraa voi kuljettaa kytkettynä siellä, missä ihminenkin voi liikkua jokaisenoikeuksien nojalla. Koiran irtipitoa säätelee metsästyslaki ja järjestyslaki. Luonnonsuojelualueilla voi olla koiraa koskevia rajoituksia.

Koira voi olla vapaana toisen maalla vain maanomistajan luvalla

Koira saa olla vapaana vain maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvalla. Lupa voi olla suullinen tai kirjallinen. Lupaa ei voi siirtää kolmannelle osapuolelle, vaan se on aina henkilökohtainen. Naapurin saama lupa ei siis ole yleispätevä.

Koirat on pidettävä pääsääntöisesti kytkettynä tai siten, että ne ovat välittömästi kytkettävissä aina 1.3. – 19.8. välisenä aikana. Tämä koskee myös maanomistajia.

Säännöksellä varjellaan riistaa sinä aikana, kun riistaeläimillä on poikasia. Luonnonvaraisille eläimille koira on aina peto. Monet maassa pesivät linnut ovat esimerkiksi erittäin herkkiä häirinnälle. Maaliskuun alusta elokuun 19. päivään koiria saa pitää irti pihalla, puutarhassa taikka koiran irtipitämiseen varatulla aidatulla alueella alueen omistajan tai haltijan luvalla.

Se, että koiran pitää olla välittömästi kytkettävissä tarkoittaa, että koira ei irtaannu kauaksi omistajasta ja tulee luokse heti pyydettäessä. Myös silloin kun tilanne muuttuu äkisti.

Kiinnipitovelvoite ei koske eräitä poikkeuksia:

• alle 5kk ikäistä pentua
• paimentamis- ,vartiointi- tai opastehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä toimivaa koiraa. Samoin jos koiraa koulutetaan näihin tehtäviin, se voi olla vapaana.
• poliisin, tullilaitoksen, rajavartiolaitoksen tai puolustusvoimien tehtävissä olevaa koiraa. Samoin jos koiraa koulutetaan näihin tehtäviin, se voi olla vapaana.

Koirat on pidettävä kytkettynä myös taajamassa

Järjestyslaki säätelee koiran lenkkeilytystä ja ulkoilua taajamassa. Koiran voi viedä esimerkiksi yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle vain silloin, kun se on erikseen sallittu.

Lisäksi järjestyslain mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

• pidettävä koira taajamassa kytkettynä.
• pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.
• pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Koiran ulkoiluttamisessa rakennetuilla ulkoilureiteillä tulee ottaa huomioon mahdolliset säännöt, joissa reitin ylläpitäjä kieltää koiran ulkoiluttamisen kyseisellä ulkoilureitillä. Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 13.11.2006/3426).

Irtokoirat

Mikäli maanomistaja tai metsästysoikeuden haltija törmää metsässä luvatta irrallaan liikkuvaan koiraan, on hänellä metsästyslain pykälän 53 mukaan oikeus ottaa koira talteen tai poistaa se alueelta. Laki määrittää jatkotoimet, miten toimitaan kun koira on otettu haltuun. Irtijuoksevan koiran omistaja on velvollinen korvaamaan mahdollisen koiran aiheuttaman vahingon.

Laki

Metsästyslaki § 51 ja 53
Järjestyslaki 4 luku 14 §

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustolla on lista asioista, jotka koiran kanssa kansallispuistossa retkeillessä tulee ottaa huomioon.

Jokaisenoikeuksia voidaan rajoittaa lakiin kirjatuilla perusteilla.

Esimerkiksi valtakunnan rajamerkkejä, puolustusvoimien merkkejä ja luonnonsuojelualueista kertovia kylttejä kuuluu kaikkien noudattaa, koska ne perustuvat lakiin. Myös ammatinharjoittajat tai yksityishenkilöt voivat asettaa luvallisia kielto- ja opastauluja. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennustyömaa-, läpikulku kielletty- ja yksityisaluekyltit, jotka ovat voimassa muun muassa turvallisuussyistä. Yksityisten ja ammatinharjoittajien kyltit kertovat alueen maankäytöstä ja varoittavat kulkijoita mahdollisista vaaroista.

Jokaisenoikeuksia ei saa rajoittaa ilman lain määräämää perustetta

Maanomistajilla ei ole oikeutta rajoittaa jokaisenoikeuksia omalla maallaan ilman perusteita. Alueella liikkumista tai oleskelua ei saa kieltää, jos siihen ei ole maankäytöstä johtuvia esteitä.

Tiedottavia kylttejä, jotka eivät rajoita jokaisenoikeuksia saa pystyttää omalle maalle. Tällaisia ovat esimerkiksi yksityisalue ja läpikulku kielletty -kyltit piha-alueen reunassa. Tällaiset kyltit ovat voimassa, jos ne nojautuvat lakiin, esimerkiksi tiedottavat kotirauhan suojaa nauttivasta piha-alueesta.

Jos kyltit on pystytetty ilman lakiin nojaavaa syytä, eivät ne ole voimassa. Kylttejä ei saa kuitenkaan ottaa pois, vaan ongelmallisista kylteistä voi ilmoittaa kyltin pystyttäjälle tai poliisille.

Kaikilla on oikeus kotirauhaan. Kotirauhan suoja tarkoittaa, että kotirauhaa suojaaviin rakennuksiin ja alueille ei saa tunkeutua ilman lupaa.

Kotirauhaa ei saa myöskään rikkoa kovalla häiritsevällä metelillä eikä salaa katselemisella, johon myös salaa valokuvaaminen kuuluu.

Kotirauha suojaa asuntoja, loma-asuntoja, telttoja, asuntovaunuja ja -autoja, asuttavia veneitä ja aluksia, piharakennuksia sekä piha-aluetta. Kotirauhan rikkomista ei ole hyvissä aikeissa piha-alueelle meneminen esimerkiksi jutellakseen, virpoakseen tai kaupustellakseen. Myöskään piha-alueelle eksyminen ei ole kotirauhan rikkomista.

Kotirauha ulottuu pihapiiriin

Kotirauha ylettyy koko pihapiiriin. Omakotitalojen pihapiirit sekä sopimusten mukaan myös pienkerrostalojen ja rivitalojen asukkaille jaetut pihat nauttivat kotirauhaa.

Pihapiirin määritelmä ei ole tarkkaan rajattu ja se aiheuttaa usein epäselvyyksiä. Yleinen ohje on, että pihapiiriin kuuluu kodin tai loma-asunnon välitön ympäristö ja alueen piharakennukset.

Usein piha-alue erotetaan muusta ympäristöstä esimerkiksi aidalla tai nurmikolla. Pihapiiriä ei voi laajentaa omin luvin, vaan jokaisenoikeudet ovat voimassa aina välittömän pihapiirin ulkopuolella. Maanomistajalla ei siis ole oikeutta rajoittaa kielloin tai kyltein jokaisenoikeuksia oman pihapiirin ulkopuolella, vaikka omistaisi pihapiiriä ympäröivän maan.

Pihatiet

Yksityisen piha-alueen läpi kulkevaa yksityistietä saavat käyttää kaikki, joilla on käyttöoikeus tiehen. Jos tie on täysin yksityinen ja oikeus tien käyttöön vain tien omistajalla, saa kiinteistön omistaja määrätä tien käytöstä. Eksyminen pihatielle ja auton kääntäminen pihassa ovat inhimillistä toimintaa, eikä kotirauhaa rikkovia tekoja.

Kotirauhan häiritseminen vesialueelta käsin

Kotirauha suojaa asuntoa ja pihapiiriä myös vesialueiden suunnasta. Piha-alueelle ei saa tunkeutua vesistöjä pitkin eikä piha-alueen laituriin saa rantautua ilman lupaa, jos se ei ole välttämätöntä.

Vesialueelta käsin ei saa myöskään tarkkailla, vakoilla tai valokuvata pihapiiriä tai siellä olevia ihmisiä. Piha-alueen ohi saa kuitenkin kulkea vesistöä pitkin, vaikka kyseessä olisi kapea vesialue.

Leiriytyminen, eli tilapäinen alueella oleskelu, teltassa yöpyminen tai muu majoittuminen on jokaisenoikeus. Kunnilla ei ole enää vuoden 2003 jälkeen ollut oikeutta määrätä erikseen kunnan alueella leiriytymisestä, vaan leiriytyminen jokaisenoikeutena on voimassa valtakunnallisesti.

Missä saa leiriytyä?

Leiriytyminen on sallittua siellä missä liikkuminenkin on sallittua. Leiriytyä saa siis julkiselle ja yksityiselle maa-alueelle, missä oleskelu ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa varsinaiselle maankäytölle eikä alueella ole voimassa erityisiä oleskelukieltoja.

Missä ei saa leiriytyä?

Leiriytyä ei saa alueelle, missä leiriytyminen aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajan varsinaiselle maankäyttötarkoitukselle.

Leiriytyä ei saa piha-alueille tai piha-alueiden läheisyyteen, viljelyksille eikä muille erityiseen käyttötarkoitukseen otetuille alueille, kuten puolustusvoimien alueille.

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueilla leiriytymistä voidaan rajoittaa tai se voidaan kieltää. Leiriytymisen sopivuus riippuu luonnonsuojelualueen tyypistä ja suojelemisen syystä.

Luonnonsuojelualueille retkiä suunnitellessa on syytä tarkistaa kohdekohtaiset leiriytymisen säännöt ja ohjeet. Ne löytyvät esimerkiksi Metsähallituksen luontoon.fi -sivustolta retkeilykohteiden esittelyistä.

Leirintäalueet

Leirintäalueet ovat erityiseen käyttöön otettuja alueita, eikä niillä siksi saa yöpyä ilmaiseksi jokaisenoikeuksiin vedoten. Leirintäalueen pitäjät ovat majoitustoiminnan harjoittajia ja saavat siten periä alueella majoittumisesta maksun sekä valita leiriytyjät, kunhan valinta ei ole ketään syrjivä.

Leiriytyessä sallittua toimintaa

Leiriytyjä saa nauttia jokaisenoikeuksista, esimerkiksi kerätä marjoja ja sieniä sekä onkia. Leiriytyessä tulee ajatella ympäristöä ja maanomistajan maan hallintaoikeutta. Telttoja koskettaa kotirauhansuoja, joten telttoihin ei saa kajota tai tunkeutua.

Leiriytyessä kiellettyä toimintaa

Leiriytyminen ei saa loukata maanomistajan hallintaoikeutta, joten esimerkiksi puiden kaataminen ja maan kaivaminen ei ole sallittua. Muutkin jokaisenvelvollisuudet ovat voimassa, joten leiriytyjä ei saa esimerkiksi tehdä avotulta ilman maanomistajan suostumusta.

Katso video

Jokamiehenoikeudet – Telttailu ja leiriytyminen

Liikkuminen julkisella ja yksityisellä maa-alueella jalan, hiihtäen ja pyöräillen on jokaisenoikeus. Liikkumista voidaan rajoittaa vain, jos liikkuminen aiheuttaa maan varsinaiselle käyttötarkoitukselle vähäistä suurempaa haittaa, kuten viljellyllä pellolla kulkeminen. Kulkemista voidaan rajoittaa myös lakiin ja viranomaisten päätöksiin perustuvilla kielloilla.

Jalkaisin liikkuminen

Jalkaisin liikkuminen aiheuttaa hyvin harvoin maanomistajalle todellista haittaa, joten jalkaisin liikkuminen on sallittua miltei aina. Jalkaisin ei saa kuitenkaan liikkua moottori- ja moottoriliikenneteillä, viljellyillä pelloilla, piha-alueilla, puolustusvoimien alueilla eikä rajavyöhykkeillä.

Hiihtäminen

Hiihtäminen on sallittua kaikkialla, missä jalkaisinkin liikkuminen on sallittua. Hiihtoladut ovat yleensä kaikkien käytettävissä maksutta. Osa laduista on yksityisiä ja niillä hiihtämiseen tarvitaan ladun omistajan lupa.

Latujen käytöstä voidaan myös periä käyttömaksuja, jos latualue on otettu erityiseen käyttöön, kuten muusta polkuverkostosta rajattu ensilumenlatu.

Yleisillä hiihtoladuilla saa liikkua myös muuten kuin hiihtäen, kunhan ei riko latua eikä häiritse reitin varsinaista käyttötarkoitusta eli hiihtämistä.

Pyöräily

Maastopyöräily on sallittua jokaisenoikeudella, eikä siihen tarvita maanomistajan lupaa. Maastopyöräilyä voidaan kuitenkin rajoittaa tai kieltää, jos se aiheuttaa todellista haittaa maan varsinaiselle käytölle. Esimerkiksi luonnonsuojelualueilla pyöräily voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoittaa, jos pyöräilystä on haittaa alueen eläimistölle tai kasvillisuudelle.

Yleisillä ja yksityisillä reiteillä pyöräily voidaan kieltää vain, jos se häiritsee reitin varsinaista käyttötarkoitusta suuresti tai vahingoittaa reittiä olennaisesti. Esimerkiksi kuntien ulkoilureiteillä voi olla vain kävelyyn tarkoitettuja reittejä, jolloin pyöräily niillä voidaan kieltää.

Katso video

Jokamiehenoikeudet – Liikkuminen

Vesillä liikkuja saa nousta maihin jokaisenoikeudella kaikissa paikoissa, joissa liikkuminen muutenkin on sallittua. Piha-alueiden ulkopuolella maihinnousu on lähes aina sallittua. Myös yksityisiin saariin saa rantautua, jos saari on piha-aluetta isompi.

Poikkeuksia maihinnousuoikeuteen

Maihinnousu voidaan kieltää erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten puolustusvoimien alueilla ja rajavyöhykkeillä. Uimarannoille ja venevalkamiin rantautuminen voidaan kieltää alueen ylläpitäjän toimesta, esimerkiksi turvallisuussyistä. Luonnonsuojelualueilla rantautumista voidaan rajoittaa eläinten pesimä- ja lisääntymisaikoina.

Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, kuten mopolla, moottoripyörällä, mönkijällä tai moottorikelkalla ajaminen maastossa ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla saa ajaa maastossa vain maanomistajan luvalla.

Poikkeuksena sääntöön on vaikeasti liikuntavammaiset ja heidän avustajat, jotka saavat liikkua maastossa moottorikäyttöisillä kulkuvälineillä ilman erillistä lupaa. Myös omaan asuntoon saa kulkea maaston kautta väliaikaisesti ilman erillistä lupaa, jos tieyhteys ei ole käytettävissä.

Aluehallintovirastot voivat estää moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ajamisen maastoliikenteen haittojen ehkäisemiseksi.

Ajaminen jäällä

Jääpeitteisellä vesialueella saa ajaa moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla vapaasti, kunhan ei aiheuta vesialueen omistajalle suurta haittaa.

Aluehallintovirastot voivat kieltää tai rajoittaa moottoriliikennettä myös jäillä, esimerkiksi asutuksen läheisten jääalueiden rauhoittamiseksi.

Peltojen pääasiallinen käyttötarkoitus on viljely. Pelloilla kulkeminen kasvukauden aikana aiheuttaa selvää haittaa sadolle, siksi pelloilla ei saa liikkua kasvukauden aikana ilman maanomistajan suostumusta.

Pellon pientareella kulkeminen

Peltojen pientareiden nurmea ei saa tallata tai rikkoa. Pientareiden tarkoituksena on suojata ympäröiviä vesistöjä ja muuta luontoa peltojen lannoitteilta.

Jalan liikkuminen pellon pientareella ei kuitenkaan riko pientareen nurmea, joten pellon pientareilla saa liikkua jokaisenoikeudella jalkaisin.

Lumisella ja routaisella viljelysmaalla liikkuminen

Viljelysmaalla on mahdollista liikkua maan ollessa jäässä tai lumen peitossa, jos liikkuminen ei varmuudella aiheuta maanviljelylle haittaa.

Viljelemättömällä pellolla kulkeminen

Kun pelto ei ole viljelykäytössä, sillä saa kulkea jokaisenoikeudella. Viljelty pelto voi olla toisinaan vaikeaa tunnistaa. Jos on epävarma, onko pelto viljelty, tulee asia varmistaa maanomistajalta.

Metsissä, luonnonsuojelualueilla ja muilla virkistysalueilla on runsaasti yleiseen käyttöön tarkoitettuja rakennelmia kuten laavuja, kotia, liitereitä, huusseja, laitureita ja katoksia, joita saa käyttää vapaasti.

Yleisiä rakennelmia käytettäessä tulee ottaa muut käyttäjät huomioon ja siistiä tila käytön jälkeen. Tietoja alueiden käytettävissä olevista rakennelmista löytyy esimerkiksi luontoon.fi-sivustolta.

Rakennelmien käyttäminen ei ole jokaisenoikeus

Rakennelmien käyttäminen ei ole jokaisenoikeus, vaan rakennelman omistajalla on oikeus päättää niiden käytöstä.

Yleensä alueilla, joilla saa liikkua jokaisenoikeudella, myös rakennelmat ovat kaikkien käytettävissä, jollei käyttöä erikseen kielletä. Rakennelman omistaja voi kuitenkin koska tahansa määrätä omistamastaan rakennelman käytöstä.

Kaikki kasvilajit on jaettu rauhoitettuihin ja rauhoittamattomiin lajeihin. Rauhoittamattomia kasveja saa kerätä jokaisenoikeudella. Rauhoitettujen kasvien kerääminen tai hävittäminen on kielletty. Rauhoitettujen kasvien lista löytyy esimerkiksi ympäristöhallinnon verkkosivuilta.

Puut ja puiden osat

Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa. Elävistä tai kuolleista puista ei saa kerätä puun osia, kuten oksia, käpyjä, kaarnaa, tuohta tai naavaa ilman maanomistajan suostumusta. Ei myöskään kuusenkerkkiä. Myöskään kaatuneita puita eikä puun taimia saa ottaa tai vahingoittaa.

Maahan pudonneita puun osia kuten risuja, käpyjä, tuohta, kaarnaa ja naavaa saa kerätä jokaisenoikeudella.

Sammalta ja jäkälää ei saa kerätä

Sammalia ja jäkäliä ei saa kerätä rikoslajin perusteella. Sammalta ja jäkälää saa kerätä vain, jos keräämiseen on maanomistajan suostumus.

Käävät

Kääpiä saa kerätä, jos sen kerääminen ei vahingoita kasvualustana olevaa puuta. Esimerkiksi pakurikääpää ei saa kerätä jokaisenoikeudella, koska sen kerääminen vahingoittaa puuta. Myöskään rauhoitettuja kääpälajeja ei saa kerätä.

Villiyrtit

Villiyrtit ovat luonnonvaraisia kasveja, joita käytetään ravintona, mausteena, yrttiteenä, rohdoksina ja kauneudenhoidossa. Villiyrtit ovat terveellisiä, maukkaita, ilmaisia ja niillä on pitkä satokausi. Villiyrttien opettelu ja kerääminen on mukava luontoharrastus.

Villiyrttejä saa kerätä jokaisenoikeudella, jos se ei aiheuta maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa. Keräilystä ei tulisi jäädä pysyviä jälkiä toisen maahan.

Toisten pihoilta ei myöskään saa kerätä kasveja. Luonnonsuojelualueilta, kuten kansallispuistoista ei saa kerätä kasveja, vaikka niissä saakin sienestää ja marjastaa.

Hyvä käytäntö on ottaa kasveja kustakin paikasta vain sen verran, että kasvusto säilyy edelleen kasvupaikalla elinvoimaisena. Kasvuston niittäminen ei ole jokaisenoikeutta, vaan vaatii sopimista maanomistajan kanssa.

Katso video

Jokamiehenoikeudet – Sienestys, marjastus ja muu keräily