Tänään vietetään kansallista hiihtopäivää. Mulla on lapsuudesta ja nuoruudesta vähän huonoja kokemuksia hiihtämisestä. K...
22.02.2025
Tänään vietetään kansallista hiihtopäivää. Mulla on lapsuudesta ja nuoruudesta vähän huonoja kokemuksia hiihtämisestä. Koulussa Hausjärvellä hiihtoladut kulkivat aina Salpausselän harjumaisemissa, eli mäkiä reitillä oli pienen lapsen silmin paljon. Ja koska jännitin mäkien laskemista, kaaduin alamäissä usein ja aloin pelätä niitä vielä enemmän. Muutama vuosi sitten päätin kaivaa yläkoulun aikaiset sukset varastosta ja lähteä kokeilemaan hiihtoa lapsuuden kodin pelloilla. Ja vitsi se tuntuikin kivalta, pitkästä aikaa! Kun olin saanut riittävästi korjaavia kokemuksia hiihdosta, uskaltauduin pikkuhiljaa tasaisessa maastossa kulkeville laduille ja lopulta myös mäkisemmille reiteille. Seuraavana talvena päätin kohdata mun vihollisen, mäen jossa olin lapsena kaatunut niin monta kertaa. Kun latu läheni mäen lakea, syke alkoi nousta; keho muisti tämän paikan. Mutta lopulta siellä mäen päällä se ei näyttänytkään enää niin pelottavalta! Laskin alas, kaatumatta. Ja nautin! Niin paljon, että kiipesin uudelleen ylös ja laskin toisen ja kolmannenkin kerran. Nykyään mä rakastan hiihtämistä! Parasta on hiihtää maisemia ihaillen, mutta tykkään myös vähän hurjistakin alamäistä ja sykettä nostavalla vauhdilla etenemistä. Kannustan siis suakin ennakkoluulottomasti antamaan asioille uusia mahdollisuuksia! Ja vaikka tietysti uusilla välineillä voi lisätä käyttäjämukavuutta, voi myös esimerkiksi vanhoilla suksilla aloittaa hiihdon. Ja niillä vanhoilla suksilla mä hiihdän edelleen. 😄🫶 🖤: Minna 📷: 1. Torronsuo, tammikuu 2024 / @essigronlund ja 2. Siosvaara, maaliskuu 2024 / @pipsaulmanen
