Eileen oli mitä mainion vapaapäivä #kauhava 😌💗 #kansallinenhiihtopäivä hengessä hiihtolenkki ja saunan jälkeen suori...
24.02.2025
Eileen oli mitä mainion vapaapäivä #kauhava 😌💗 #kansallinenhiihtopäivä hengessä hiihtolenkki ja saunan jälkeen suorittamaan kauhavalaisena lähes kansalaisvelvollisuus: uuden Häjyt 2-elokuvan näytökseen 🫣📽️🎞️ Seuraa arvioni: En ymmärrä elokuvan saamaa murskakritiikkiä leffakriitikoilta. Leffan vertaaminen ensimmäiseen alkuperäiseen Häjyt-elokuvaan on ehkä epäreilua. Se on moderni klassikko monitasoisuudessaan. Uusi Häjyt 2 on kuitenkin kelpo suomalainen rikosdraama ja hyvä eteläpohjalaisuutta kuvaava elokuva. Juonenkäänteissä saattaa olla ”epäuskottavuutta”, mutta kyse ei ole mistään dokumentista taikka oikeudenkäynnin pöytäkirjasta. Vaan fiktiosta, joka on aikuisten satua. Suurimpana puutteena pidän liian vähäistä huumoria. Verrattuna ensimmäiseen osaan. Parit hyvät naurut toki leffassa pääsi. Toisaalta huumekauppa, väkivalta ja ylisukupolvinen syrjäytyminen eivät ole kovin hauskoja juttuja. Elokuva kuvaa kohtalaisen uskottavasti ajan muutosta 1990-luvulta 2020-luvulle. Järjestäytynyt rikollisuus on kaikkialla samoin kuin huumeet ja alamaailman pelikin armottomampaa. Samalla maailma on pienempi. Ajan uusille trendeille vitsaillaan ujosti. Elokuvassa käydään läpi runsaasti eteläpohjalaisuuteen kuuluvia keskeisiä teemoja: Puhumattomuus ja vaikeudet näyttää omia tunteitaan. Näyttämisen halu ja loputtomat alemmuuskompleksit käsi kädessä. Yhteisön paine ja kunnia & häpeä… Elokuvan parhaan roolisuorituksen tekee mielestäni Sari Havas Siskon roolissa. Hän maalaa klassisen vahvan ja viisaan eteläpohjalaisen naisen kuvan. Joka pitää perheen ja yhteisön pystyssä heikkojen ja hulluja typeryyksiä tekevien miesten keskellä. Vahvat naishahmot Lakeudella ovat kulttuurinen klisee, mutta niitä kannattaa silti kuvata, koska klisee on valitettavan totta edelleen. Sanoo eteläpohjalaisten miesten edustaja. Ja mehän olemme kuten äsken sanoin… 🤦🏼♂️ Elokuvassa läpikäydään myös eteläpohjalainen lähtemisen ja palaamisen riittiä. Lakeuksilta on aina lähdetty enemmän tai vähemmän paha maku suussa ”koskaan en palaa”-hengessä; ja kotiseutu on aina vetänyt kasvattejaan maagisesti takaisin. Enemmän tai vähemmän palaavina ”tuhlaajapoikina”. Jatkuu kommenteissa…
