Kurjistaako Helsingin uusi yleiskaava kaupunkilaisten elämää?
Suomen Ladun järjestämä Ulkoilun pyöreä pöytä keskusteli tänään asiantuntija-alustusten pohjalta viheralueiden merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille tiivistyvässä kaupungissa.
Vihreiden kaupunginvaltuutettu Otso Kivekäs esitteli Helsingin uuttaa yleiskaavaa.
”Helsingin asukasluvun ennustetaan kasvavan 240 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Koko metropolialueelle odotetaan jopa 600 000 uutta asukasta”, Vihreiden kaupunginvaltuutettu Otso Kivekäs aloitti esityksensä.
Kivekäs oli esittelemässä Helsingin uuttaa yleiskaavaa, joka vastaa asukasluvun kasvuun tiivistämällä nykyisiä asuinalueita ja rakentamalla uutta kantakaupunkia. Uudessa yleiskaavassa muun muassa moottoriteitä ollaan muuttamassa kaupunkibulevardeiksi ja nykyisiä viheralueita asuinalueeksi.
Erityisesti Helsingin Keskuspuistoon suunniteltu rakentaminen on saanut niin järjestöt kuin asukkaatkin takajaloilleen.
Yleiskaavasuunnittelija Alpo Tani Helsingin kaupungilta kommentoikin, että reilusta 1 400 muistutuksesta, joita yleiskaavasta on annettu, iso osa koskee viheralueita.
Viheralueet koetaan tärkeiksi ja niiden säilyttämiseksi ollaan valmiita tiiviimpään asumiseen.
”Monissa yleiskaavasta annetuissa lausunnoissa vastustetaan moottoriteiden bulevardisointia, mutta muistutuksissa toivotaan, että rakentakaa viheralueiden sijaan ne bulevardit”, Tani kertoi.
Halu asua tiiviissä kaupungissa on kuitenkin kasvanut – ei vain pakon edessä.
Näin osoittavat myös tutkimukset.
Aalto yliopiston professori Marketta Kyttä esitteli alustuksessaan helsinkiläisten hyvinvoinnin ja onnen paikkoja. Tulokset perustuivat Urbaani onni -tutkimukseen.
”Noin puolet helsinkiläisten onnenpaikoista sijaitsee viheralueilla ja rannoilla. Luontokokemusta tärkeämpiä ovat kuitenkin paikan kauneus ja saavutettavuus pyöräillen tai kävellen”, Kyttä kertoi.
Tiivis kaupunki tuo palvelut lähelle, mikä koettiin tutkimuksessa hyväksi.
”Uutta yleiskaavaa mietittäessä olisi hyvä löytää tapa yhdistää tiiviys ja viheralueet”, Kyttä summasi.
Tiiviys nimittäin lisää myös liikuntaa.
Uusimpien tutkimusten mukaan joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä suosivissa, tiiviissä, puistojen täplittämissä kaupungeissa ihmiset liikkuvat yli tunnin enemmän viikossa kuin autoilun varaan suunnitelluissa.
Tämän tuntuu ymmärtävän myös moni tavallinen kaupunkilainen:
”Helsinki 2050 -kyselyn 4 700 vastaajasta valtaosa kannattaa esimerkiksi moottoriteiden bulevardisointia”, Kyttö kertoi.
Samassa tutkimuksessa olemassa olevaa kaupunkiluontoa osattiin myös arvostaa.
Helsingissä viherpinta-alan osuus on tällä hetkellä 40 prosenttia. Se pitää sisällän puistoja, metsiä ja ranta-alueita.
Tutkija Kati Vierikko Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta halusi muistuttaa osallistujia biokulttuurisesta monimuotoisuuden tärkeydestä, joka tulee parhaiten kaupungissa esiin perinne- ja kulttuurimaisemina ja niiden arvostuksena ja käyttönä.
Vierikon tutkimuksen mukaan helsinkiläiset kokevat metsät tärkeimmiksi viheralueiksi. Tässäkin on toki alueellisia vaihteluja: kantakaupungissa arvostetaan enemmän puistoja kuin lähiössä.
”Laajat metsäalueet ovat kaupungin mittakaavassa biokulttuurisesti merkittäviä alueita, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta ja monimuotoista luontokokemusta”, Vierikko muistutti.
Tällä hetkellä Helsingin kaupungin pinta-alasta 22 prosenttia on metsää. Uudessa yleiskaavassa esitetään mahdolliseksi rakennusmaaksi noin 1 900 hehtaaria viheralueita. Se vastaa kooltaan kolmea Keskuspuistoa.
Psykologian professori Kalevi Korpela korosti, että tutkimusten mukaan viikottainen luonnossa liikkuminen on yhteydessä parempaan hyvinvointiin.
Korpelan omassa tutkimuksessa selvitettiin puistokävelyn vaikutusta työkuormituksesta palautumiseen verrattuna mindfulness-rentoutukseen.
”Interventiotutkimus osoitti, että puistokävely lounastunnilla tuottaa yhtä hyvin rentoutusta kuin rentoutusharjoitus, mutta työstä irtautuminen oli parempaa”, Korpela kertoo.
Toisessa tutkimushankkeessa Korpela on tutkinut viheraltistuksen vaikutusta verrattuna luontoliikuntaan.
”Tutkimuksen päätulos oli se, mitä enemmän luontoliikuntaa, sitä vahvempi elinvoimaisuuden kokemus vuoden kuluttua”, Korpela kertoi.
Monen keskustelijan huolet uuden yleiskaavan vaikutuksista kaupunkilaisten hyvinvoinnille summasi tutkija Tuija Sievänen Luonnonvarakeskuksesta:
”Kaupunkiluontoa ei pidä ajatella raakamaana, olipa kyseessä millainen pusikko tahansa.”
Biologisesti rikkaat luontoalueet ovat Sieväsen mukaan tärkeitä. Terveysvaikutuksia saa luonnosta, kun luonto on lähellä, sillä silloin siellä tulee käytyä usein. Lähiluonnon pitää olla myös monimuotoinen, sillä monimuotoinen luonto lisää terveyttä, erityisesti lasten immuniteettiä.
”Kestävän kehityksen taustalla on luontosuhde, joka kehittyy lapsuudessa, ja joka vaatii luonnon läheisyyden ja leikkimistä siellä”, Sievänen päätti kommenttipuheenvuoronsa.
Ulkoilun pyöreä pöytä on Suomen Ladun uusi toimintamuoto, jossa keskustellaan asiantuntijoiden alustuksien johdattamana laadukkaasti ulkoilusta ja hyvinvoinnista.
Kommentoi