Laki, joka meni metsään
Laki Metsähallituksesta on hyväksytty eduskunnassa. Suomen Latu vastusti lakiehdotusta. Lopulliseen lakiin tuli onneksi myös Suomen Ladun ajamia kirjauksia.
Verta, hikeä ja kyyneliä.
Suomen Latu paiski metsähallituslain kanssa töitä enemmän kuin minkään yksittäisen edunvalvonta-asian kanssa aiemmin – useita henkilötyökuukausia.
Saimme paljon hyvää palautetta aktiivisuudesta ja luonnon virkistyskäytön näkökulmasta ongelmallisten asioiden nostamisesta esiin. Meiltä kysyttiin myös, miksi ihmeessä olimme aktiivisia ja olemmeko nyt politisoituneet?
Nyt, kun laki on hyväksytty, on aika katsoa taaksepäin.
Keskusjärjestönä tehtävämme on ajaa eri ympäristöissä ulkoilevien ja retkeilevien suomalaisten asiaa. Visiomme on, että kaikki löytävät itselleen sopivan tavan ulkoilla ja nauttia luonnosta.
Ei ole yhdentekevää, kuka Suomen ulkoilun helmiä hoitaa.
Metsähallituksella on hoidossaan Suomen kansallispuistot, valtion retkeilyalueet, virkistysmetsät ja paljon muita ulkoilualueita.
Metsähallituksen toiminta koostuu liiketoiminnoista ja julkisista hallintotehtävistä, joita hoitaa Luontopalvelut. Luontopalveluiden tärkeimpiä tehtäviä ovat valtion luonnonsuojelu-, erämaa- ja retkeilyalueiden hoito ja käytön ohjaus.
Metsähallituslain vaikutus virkistyskäytön tulevaisuuteen on suuri. Näimme metsähallituslain myös yhteiskunnallisena arvokysymyksenä: oleellista on, miten lainsäädäntö huomioi, tunnustaa ja edistää valtion metsiin kohdistuvia erilaisia arvoja ja odotuksia.
Talouskäytöstä tuloutettavat eurot ovat merkittävä tulonlähde valtiolle, mutta metsät ja luonto tuottavat myös aineettomia arvoja. Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat suuret.
Suomen Latu on seurannut Metsähallituslain valmistelua koko sen kahdeksan vuoden ajan, jonka lain uudistaminen on tavalla tai toisella ollut käynnissä. Metsähallituslaista oli jo esitys vuonna 2014, mutta ministeri Petteri Orpon mielestä laki tarvitsi uuden alun ja laajemman hyväksynnän.
Metsähallituslakiin liittyvät merkittävimmät, tämän hallituksen aikana sorvatut muutokset alkoivat valua julkisuuteen alkutalvesta 2015.
Luonnon virkistyskäytön näkökulmasta muutokset olivat säännönmukaisesti huononnuksia edellisiin lakiversioihin verrattuna.
Ministeriössä kaikessa hiljaisuudessa sorvattua lakia haluttiin viedä eteenpäin kiireeseen vedoten – jopa ilman lausunto- ja kuulemiskierroksia. Sellainen ei kuulu nykypäivänä hyvään lain valmisteluun. Kuulemiset järjestettiin pikavauhtia.
Kaupungistumisen myötä on yhä merkityksellisempää, missä ja millaista ulkoilureitti- ja tulipaikkaverkostoa ylläpidetään. Näimme tämän tehtävän kuuluvan Suomen parhaimmalle retkeilyn asiantuntijalle, Luontopalveluille ja ympäristöministeriön ohjaukseen.
Laki oli kirjoitettu siten, että, Luontopalvelujen asema oltiin romuttamassa ja painamassa se kokonaan liiketalouden peukalon alle. Suurien maa- ja vesialueiden tasesiirroilla avattiin portteja yhä kovemmalle luonnon taloudelliselle hyödyntämiselle.
Kirjanpitoa koskevat esitykset hämärsivät liiketoiminnan ja budjettivaroilla hoidettavan Luontopalvelujen rajapintaa. Laissa oli paljon huonoja kirjauksia ja epäselvyyttä.
Olimme useita kertoja yhteydessä ministeri Kimmo Tiilikaiseen sekä lakia valmistelevaan maa- ja metsätalousministeriöön. Osallistuimme pikavauhtia järjestettyihin kuulemisiin ja olimme valiokunnissa kuultavana, teimme lausuntoja, tiedotteita ja mielipidekirjoituksia. Lisäksi tapasimme kansanedustajia, järjestimme tilaisuuden Pikkuparlamentissa ja olimme aktiivisia sosiaalisessa mediassa.
Halusimme nostaa julkiseen keskusteluun asioita lain sisällöstä ja sen mahdollistamista asioista. Halusimme kysyä avoimesti, oliko lain sisältö todella valtion maa- ja vesialueiden hoidon kannalta paras mahdollinen.
Julkinen keskustelu nousi vastustamaan metsähallituslakia. Asiaa koskeva kansalaisadressi kokosi nopeasti 130 000 allekirjoittajaa. Ainut julkisuudessa ollut taho, jolle laki kelpasi sellaisenaan, oli Suomen hallitus. Kaikilla muilla oli esittää lakiin merkittäviä muutoksia.
Kun mikään laissa ei kuitenkaan muuttunut ja se näytti menevän aina vain huonompaan suuntaan luonnon virkistyskäytön näkökulmasta, teimme päätöksen lähteä mukaan usean järjestön yhteiseen mielenilmaukseen.
Lähdimme liikkeelle ”Luonnon ja retkeilyn puolesta”.
Suomen Ladun ja muiden järjestöjen aikaansaama kansalaiskeskustelu ja vaikuttamistyö saivat osaltaan aikaan sen, että metsähallituslaki ei romuttanut kokonaan Luontopalveluiden asemaa. Lisäksi Metsähallituksen kirjanpitomallia muutettiin siten, että toiminta on hieman helpommin ulkopuolelta seurattavaa. Uusi perustettava yhtiö säädettiin kokonaan valtion omistamaksi, mikä tekee sen myymisestä vaikeampaa.
Sen sijaan lakimuutoksen siivellä siirrettiin esimerkiksi 40 000 hehtaaria Ylä-Lapin virkistysmetsiä pois Luontopalveluiden taseesta. Muutos avaa mahdollisuuden niiden kovempaan taloudelliseen käyttöön, vaikka ministeri Tiilikainen vakuuttaakin, että tällä hallituskaudella mitään huolestuttavaa ei tapahdu.
Entä seuraavalla tai sitä seuraavalla?
Metsähallituslaki on edelleen pitkällä aikavälillä uhka luonnon virkistyskäytölle ja retkeilylle. Siksi pidämme ääntä.
ANNE RAUTIAINEN
Metsähallituslakiin liittyvät asia on koottu verkkosivuillemme osoitteeseen suomenlatu.fi/metsahallituslaki
Kommentoi