Perheliikunnalla tuetaan hyvinvointia ja saadaan järjestöihin lisää harrastajia

04.10.2017|Liikuttaja/Ajankohtaista Ulkoile

Perheliikunta, jolla tarkoitetaan eri-ikäisten läheisten yhdessä viettämää liikunnallista aikaa, on nyt toivottua sekä perheiden, järjestöjen että päättäjien keskuudessa. Sirkku Juntunen on tarkastellut pro gradu -tutkielmassaan perheliikunnan organisoimista ja edistämistä kolmannen sektorin kattojärjestöissä.

Järjestöjen ohjatut perheliikuntaryhmät sekä perheille suunnatut liikuntatapahtumat ovat hyvin suosittuja. Järjestöissä perheliikuntaa on alettu organisoimaan yhä enemmän, koska perheiden yhteiselle liikunnalle sekä yhä nuorempien lasten ohjatulle liikunnalle on huomattu olevan kysyntää.

”Pääkaupunkiseudulla kysyntää näyttää olevan jopa tarjontaa enemmän. Päättäjät taas arvostavat järjestöjen panosta perheiden liikuttamiseksi, mikä näkyy liikuntapolitiikassa tukien suuntaamisena matalan kynnyksen liikuntaan”, Sirkku Juntunen kertoo.

Juntusen tutkielman mukaan perheliikuntatyö kolmannen sektorin kattojärjestöissä on monenlaista, mutta kattojärjestöjen päätehtävä on aina omien jäsenyhdistysten tukeminen. Kattojärjestöt tukevat jäsenyhdistyksiään perheliikunnan organisoimisessa muun muassa tarjoamalla yhdistysten ja seurojen käyttöön valmiita perheliikunnan konsepteja, mallitunteja ja vinkkejä toiminnan sisältöön sekä ohjaukseen.

Ohjattujen liikuntaryhmien ja perheille suunnattujen tapahtumien lisäksi liikuntajärjestöt sekä etenkin sosiaali- ja terveysjärjestöt tukevat toiminnallaan perheiden omaehtoista yhdessä liikkumista.

”Esimerkiksi Sydänliiton Neuvokas Perhe -sivusto ja Suomen Ladun perheliikuntasivusto tarjoavat paljon ideoita, motivaatiota ja käytännön ohjeita omaehtoiseen perheliikuntaan”, Juntunen vinkkaa.

”Perheliikunnan organisoimisen syyt urheilun ja liikunnan sekä sosiaali- ja terveysalan kattojärjestöissä ovat yllättävänkin samanlaisia. Järjestöissä halutaan tukea perheiden hyvinvointia ja lasten sosiaalistumista liikuntaan sekä lisätä koko perheen yhteistä aktiivista aikaa”, Juntunen toteaa.

Juntusen tutkielman mukaan urheilu- ja liikuntajärjestöissä yleishyödyllisten syiden lisäksi perheliikuntaa organisoidaan myös, jotta seuroihin saataisiin lisää uusia harrastajia ja seuratoimijoita. Perheliikuntaryhmissä lapset pääsevät tutustumaan uusiin lajeihin ja sitä kautta ehkä aloittamaan pitkäkestoisen harrastuksen. Samalla tavoitteena on esitellä harrastustoimintaa vanhemmille ja saada vanhemmista seuraan lisää vapaaehtoisia toimijoita.

Perheliikunnan tulevaisuus järjestöissä

Järjestöt haluavat pitää perheliikunnan jatkossakin matalan kynnyksen toimintana niin, että siihen on helppo osallistua, sitoutumisen aste on matala, toiminta tapahtuu lähellä perheitä ja kustannukset ovat edullisia tai mahdollisuuksien mukaan ilmaisia.

”Haasteita perheliikunnan organisoimiseen tuovat muun muassa perheiden eriarvoistuminen ja liikuntatottumusten polarisoituminen sekä yksittäiset käytännön ongelmat. Tällaisia ovat esimerkiksi haaste löytää riittävästi vapaaehtoisia perheliikuntaryhmien ohjaajiksi sekä aikuisten innostaminen toimintaan mukaan liikkujina, eikä vain lastensa liikunnan mahdollistajina”, Sirkku Juntunen selvittää.

Juntusen mukaan järjestöt toivovat yhteistyön perheliikunnan parissa tiivistyvän entisestään. Toimivan yhteistyön nähdään lisäävän käytettävissä olevan tietotaidon määrää ja parantavan sekä sisäistä että ulkoista viestintää. Perheliikuntaa organisoivien järjestöjen välinen yhteistyö on yksi avain monipuolisen matalan kynnyksen perheliikunnan järjestämiseen. Perheliikunnalta toivotaan monipuolisuutta, jotta jokaiselle perheelle löytyisi mieluisia ja itselle mahdollisia vaihtoehtoja liikkua yhdessä.

”Yksi vaihtoehto tähän voisi olla eri järjestöjen yhteinen perheliikunnan lajipotpuri, jossa perheet voisivat matalalla kynnyksellä kokeilla eri harrastuksia pitkäkestoisesti ilman tiukkaa sitoutumista. Järjestöjen välisen yhteistyön onnistumisen kannalta järjestöissä on tärkeää nähdä yhteinen iso tavoite, omien järjestökohtaisten tavoitteiden rinnalla”, Juntunen toteaa.

Artikkeli pohjautuu Sirkku Juntusen pro gradu -tutkielmaan Perheliikunta kolmannella sektorilla:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201709013638