Mikrovapaaehtoisuutta lisää, kiitos!
"Löytyykö vapaaehtoistoiminnalle jatkuvuutta?" kysyy Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson.
Hyvänä esimerkkinä mikrovapaaehtoisuudesta käy menneen talven 27 Angry Birds Goes Snow -perheulkoilutapahtumaa. Kuva: Sampsa Sulonen.
Suomen Ladun jäsenyhdistysten toiminta perustuu vapaaehtoisiin: viime vuonna yhdistyksissämme tehtiin vapaaehtoistyötä uskomattomat 180 henkilötyövuotta. Ilman kyseistä työpanosta Suomen Latua tuskin olisi olemassakaan.
Mutta miten on, löytyykö vapaaehtoistoiminnalle jatkuvuutta?
Yhdistyksen vuosikokoukset, toimintasuunnitelmat, vuosikertomukset, muodolliset pakkokokoukset ja muut yhdistyshallintoon liittyvät toiminnot eivät varsinaisesti houkuttele uusia vapaaehtoisia mukaan. Yhdistyksissä kun on aina lukemattomia tehtäviä, jotka ”jonkun” pitäisi hoitaa.
Veikkaan, että näitä ”jonkun” epämääräisesti määriteltyjä tehtäviä hoitamaan voi olla nykyisin haastavaa saada uusia vapaaehtoisia.
Miksikö? Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat edelleen kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä, mutta ovat valmiita tulemaan mukaan vain hyvin organisoitujen yhdistysten toimintaan, joissa pääsee tekemään itselle tärkeitä asioita ja joissa hyväksytään lyhytaikainenkin sitoutuminen.
Hyvänä esimerkkinä tästä käy menneen talven 27 Angry Birds Goes Snow -perheulkoilutapahtumaa, joissa mukana oli 1 100 vapaaehtoista ja lähes 35 000 osallistujaa.
Vapaaehtoisten rekrytointi onnistui, koska heille oli tarjota hyvin organisoituja ja sopivan kokoisia yhden hetken ja yhden paikan tehtäviä. Vapaaehtoiset pääsivät auttamaan muita, tutustuivat uusiin ihmisiin ja tekivät merkityksellistä työtä.
Tarvitsemme lisää tällaisia osallistumisen muotoja.
Tuttu kaava ei enää toimi, vaan uusi aika vaatii muutosta meidän käsityksessämme tarjota vapaaehtoistyötä: tarvitaan enemmän yksilön omiin lähtökohtiin ja yhdistyksen varsinaiseen toimintaan kuin yhdistyksen tarpeeseen ja hallinnointiin perustuvia tehtäviä.
Millaisesta vapaaehtoistyöstä sinä olisit kiinnostunut? Keskustele Twitterissä: @eki.karlsson.
Kommentit
Luovu ja pyydettäessä palaa
Muidenkin kuin liikunta- ja urheilujärjestöjen vaapaaehtoistöissä jonkin verran pyörineenä tahdon lisätä ansiokkaaseen kirjoitukseen kaksi lisähuomiota. 1. Osaa luopua ajoissa. Ihminen voi tehdä esim latutöitä vaikka koko ikänsä, mutta liian pitkät yhtämitaiset roikkumist hallinnon luottamustoimissa ei ole aina lajille tai yhdistykselle eduksi. Aika - ajoin on hyvä ymmärtää luopua jostain tai ainakin vaihtaa vastuita. Tiukan paikan tullen voi myös tauon jäljeen palata johonkin puuhaan. Prenikkajärjestelmän ei myöskään pitäisi houkutella ihmisiä olemaan mukana kehdosta hautaan. 2. Kysy ja kasvata. Vuoden kokemus ison kansainvälisen kirkollisen tapahtuman vapaaehtoisten rekrytoinnista opetti yhden tärkeän asian. Yleinen julkinen "tule mukaan" haku kiinnosti ihmisiä todella vähän. MUTTA kun sopivassa yhteydessä ihmisiä alettiin kutsua henkilökohtaisella kutsulla / pyynnöllä, niin johan alkoi tapahtumaan. Kun keskustelussa selvisi tehtävä ja vastuut, niin lopulta ei ollut mitään ongelmaa täytää monisatapäinen talkooloisten armeija. > Kokemuksesta voin sanoa. että tässä liikunta- ja urheilujärjestöillä on huikeasti opittavaa esim. kirkolta. Sovitaan sisällötään ja kestoltaan määrämittainen ( 1 kk - 4-5 vuotta) pesti, perehdytetään ihminen siihen ja vot, hommahan käy.
- 17.04.2016
Kuka tekee ne pakolliset...
Asia on juuri kuten Eki kirjoitit, mutta kuka tekee ne pakolliset työt, jotka yhdistyksen pidossa ovat, jos vapaaehtoiset ovat vain "yhdessä tapahtumassa mukana"? Voisiko yhdistyksiltä vaadittavia pakollisia tehtäviä jotenkin keventää tai poistaa?
- 25.04.2016
Mikrovapaaehtoisuudesta
"Luovu ja pyydettäessä palaa" - nimimerkki antoi meille aivan loistavia esimerkkejä käytännön vapaaehtoisuuden tilanteesta. Olen täysin samaa mieltä että meidän pitää osaa luopua.
Lainaankin tässä saamaani toiminnanjohtaja Janne Kososen palautetta pääkirjoitukseeni liittyen:
"Aktiivitoimijoiden jaksaminen on kysymys, joka pohdituttaa meilläkin ja sama lienee tilanne kaikissa järjestöissä, joiden toiminta perustuu vapaaehtoisiin toimijoihin. Itse olen puhunut, että tehtävistä pitäisi saada ”ihmisten kokoisia” sekä laajuudeltaan että kestoltaan." Minua viehättää tuo Jannen käyttämä ajatus: tehtävien pitäisi olla ihmisten kokoisia. Tästähän tässä on pitkälti kyse.
Suomen Ladun tehtävänä ei ole keksiä vapaaehtoistoiminnan kehittämispyörää uudestaan. Tehokkaampaa on oppia muilta tahoilta siitä, miten he ovat onnistuneet vapaaehtoisuuden edistämisessä ja "tuunata" niistä meille sopivia käytäntöjä.
"Kuka tekee ne pakolliset..." -nimikerkki ottaa aiheellisen kysymyksen esille. Itse uskon että sopivasti jakamalla joko ko hetkellä pienempiin palasiin tai ajallisesti määrämittaisiin suurempiin "pakollisiin ja vähemmän mukaviin" tehtäviin auttaa yhdistystoiminnan viihtyvyydessä eteenpäin. Itse olin lapseni jääkiekkojoukkueen huoltajana pari kautta. Ilmoitin jo hyvissä ajoin etukäteen tekeväni yhden kauden ja oman osuuteni tässä vapaaehtoistyössä. Otin kaiken irti ja nyt tunnen pelaajat ja nautin katsomossa peleistä enemmän. Samalla aikaa vapautui toisen harrastuksen vapaaehtoistoimintaan.
Hallintotehtävien määrää pitäisi saada pienennettyä minimiin. Tätä on valtionhallinnon puolelta pyritty edistämään mutta kovin konkreettisia toimia ei ole saatu tehtyä. Tämä on mielestäni paikka, jossa meidän pitäisi keksiä innovatiivia tapoja jotta ry-toiminnalla olisi tulevaisuutta. Suomen Latu lähtee seuraavaksi uudistamaan yhdistyksien mallisääntöjä ja tämä hallinnollisen työmäärän vähentäminen on yksi tärkeimmistä asioista, mikä pitää ottaa huomioon.
- 25.04.2016