Vinkkejä Erävaelluksen SM-kisoihin
Kuuden vuoden tauon jälkeen eräkilpailut ovat aivan eteläisessä Suomessa. Lopelle on lyhyt matka suurimmista asutuskeskuksista. Nyt on siis oiva tilaisuus tulla kokeilemaan lajia. Mutta miten kisaan tulisi valmistautua?
Reino Ruotsalainen osallistui ensi kerran vuonna 1977 ja on siitä alkaen kuulunut kilpailun vakiokasvoihin. Mitaleja on tullut avoimessa ja sittemmin veteraanisarjassa yhteensä yli kaksikymmentä, ja hän on toiminut myös useamman SM-kilpailun tehtäväpäällikkönä.
Niina Mäkelä on osallistunut Erävaelluksen SM-kilpailuihin vuodesta 1999 asti. Vain muutama kisa on jäänyt väliin. Menestystäkin on tullut: plakkarissa on viisi mitalia naisten sarjassa.
Kysyn aluksi, miten he valmistautuvat kilpailun tehtävärasteille. Reino paljastaa, että hänellä on varsin kattava luettelo lajin aihealueiden sisällöstä hyperlinkkeineen.
–Jo listan pintapuoliseen kertaamiseen menee helposti kaikki käytettävissä oleva valmistautumisaika. Kertaaminen on kohdennettava niihin yksityiskohtiin, joiden arvelen olevan esillä juuri kulloisessakin kisassa.
Niina kertoo, että kisaparinsa kanssa he valmistautuivat alkuvuosina kisoihin opiskelemalla melko ahkerasti. He miettivät mahdollisia kilpailualueeseen sopivia kisatehtäviä ja jakoivat opiskeluun vastuualueita, jotta kumpikin sai päntätä niitä aihepiirejä, joihin oli osaamista ja kiinnostusta.
Suhtautuminen kisaan on kuitenkin muuttunut:
–Viime vuosina valmistautumisaika on jäänyt lyhyeksi ja nykyään lähdemmekin kisaan enemmän retkeilemään kuin kilpailemaan. Vuosien aikana on kuitenkin kertynyt lista asioita, jotka on hyvä kerrata ennen kisaa. Nykyään voisimme varmasti lähteä kisoihin alle tunnin varoitusajalla, koska kisoissa mukana kulkevat tavarat ja niiden paikat repussa ovat jo niin vakiintuneet, Niina kertoo.
Joissakin kilpailuissa keskeyttämisprosentti nousee korkeaksi. Tämä ei ole järjestäjien tavoitteena, mutta jo kilpailun säännöt edellyttävät varsin pitkää kisareittiä. Kilpailu testaa paitsi tietoja ja taitoja, myös fyysistä kuntoa. Jokainen maaliin selvinnyt voikin tuntea hyvää mieltä siitä, että on suoriutunut.
– Melkein jokainen terve ja reipas ihminen pystyy kävelemään kolmessa vuorokaudessa 70-100 kilometriä, ellei varustus ole ylettömän painava. Rinkan kantamiseen parasta harjoitetta on rinkan kantaminen. Hyvä menestys saattaa sitten olla kovemman työn takana, Reino lohduttaa.
– Fyysisellä puolella emme ole ikinä mitenkään erityisesti treenanneet kilpailuja varten. Me molemmat liikumme monipuolisesti ympäri vuoden – muun muassa lenkkeillen, hiihtäen, meloen ja pyöräillen – ja se on ainakin tähän asti riittänyt kilpailun läpi pääsemiseksi, Niina kertoo.
– Lisäksi vaaditaan sisua ja kykyä sietää väsymystä tai muuten vaan hieman epämiellyttävää olotilaa. Maaliin pääsy hävittää nopeasti kaikki epämiellyttävät olot ja tilalle tulee hyvänolontunne onnistumisesta. Kisan jälkeisessä saunassa kolotukset jo helpottavat.
Varustukset konkareilla ovat varsin erinäköiset. Niina kulkee kevyissä maastolenkkareissa ja trikoissa ja pakkaa varusteensa tukirangattomaan kevyeen pikkureppuun. Reinon jalkinevalinta on kilpailumaastosta ja odotettavissa olevasta säästä riippuen kevytsaappaat tai vaelluskengät, asu on melko normaali retkeilyasu ja selässä on putkirinkka – joskin erikoistilauksena tehty erityiskevyt malli. Yhtä oikeaa linjaa varustevalintoihin ei ole, vaan pitää löytää itselle sopiva.
– Repun keveyteen kannattaa kiinnittää huomiota. Mitä kevyempi reppu, sitä kevyempi kulkea. Mitä kevyempi kulkea, sitä kevyempi mieli ja enemmän energiaa tehtävien suorittamiseen, Niina aloittaa.
Reino ei aivan yhdy tähän:
– Grammoja ei kannata liikaa viilata, sillä se kostautuu helposti muualla.
Niina ottaakin hieman takaisin:
– Vaikka keveys on hyvästä, suosittelen ottamaan silti riittävästi myös lämmintä vaatetta. Kun energiat ovat päivän päätteeksi vähissä, tulee vilukin helpommin. Olemme Emmin kanssa kantaneet joka vuosi mukana kevyitä untuvatakkeja, ja niistä emme luovu!
Molemmat korostavat, että jalkinevalinta ja jalkojen huolto on ehdottoman tärkeää, koska jalat ovat kisassa kovilla.
–Suosin kevyitä maastolenkkareita, mutta kannattaa valita sellaiset jalkineet, joissa on tottunut liikkumaan maastossa. Ei uusia kenkiä kisaan. Ja jos haluaa treenata kisoja varten, suosittelen kävelylenkkejä märillä kengillä. Sukkiin kannattaa myös panostaa ja ennen kilpailua on hyvä testata erilaisia sukkakombinaatioita. Itse käytän aina kahta sukkaa päällekkäin, jotta osa hankauksesta häviää kahden sukan väliin ja näin ollen vähentää hiertymiä. Jalat myös turpoavat kilpailun aikana, joten kengissä on oltava hieman varaa, Niina kertoo.
Reino muistuttaa vielä:
– Tiukka pipo on syytä jättää kotiin. Laji on hauska ja haasteellinen, kun asettaa oman rimansa sopivalle korkeudelle ja muistaa pitää perusfysiikan ja jalat kunnossa.
Missä piilee kilpailumuodon viehätys?
– Emmin kanssa koukutuimme Erävaelluksen SM-kisoista heti! Meillä oli taustaa partiokisoista ja erävaelluskisoista tuli meille jokasyksyinen perinne. Kilpailuissa on tutustunut mukaviin ihmisiin, joita ei tapaa juuri muualla. Lisäksi mielenkiintoiset uudet retkikohteet houkuttelevat mukaan, Niina huudahtaa.
– Luulen, että olennaisimpia motiiveja on lajin haasteellisuus: koskaan et voi sanoa olevasi täysinoppinut kaiken hallitsija. Jos suunnistusta pidetään haasteellisena älylajina, niin kyllä SM-eräkisan monipuolisuus hakkaa sen mennen tullen, Reino pohtii lopuksi.
Erävaelluksen SM-kisat 8. - 11.9.2011 Hämeen järviylängöllä. Kilpailukeskus Lopen Räyskälässä. Ilmoittautuminen on halvinta juuri nyt (muuttuu kalliimmaksi 4.6.)! Sarjat avoin, naiset, veteraanit (yli 45 v.), nuoret (15-20 v.) ja kuntosarja. www.suomenlatu.fi/erasm.
Muista myös Suomen Ladun leiripäivien yksipäiväinen vaelluskilpailu 2.7. Vantaan Kuusijärvellä. Sen tehtäväpäällikkönä toimii Reino Ruotsalainen, ja tapansa mukaan hän tehnee kisasta koitoksen, joka toimii hyvänä harjoituksena syksyn Erävaelluksen SM-kisoihin. www.leiripaivat.net
TEKSTI: JOUNI LAAKSONEN