Retkipaikka: Nurmijärven Hiidenkivillä
Keski-Uusimaa tarjoaa retkeilijälle koko joukon mielenkiintoisia geologisia kohteita. Tällä kertaa suuntaamme kahdelle Nurmijärven Hiidenkivistä. Toinen näistä on monelle yllättävänkin tuttu, vaikka se ei ehkä sattumalta paikalle osuessa enimmäisenä tulisi mieleen.
…yhä likemmäs läheni heitä hirveä töminä ja möry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta surkeasti kiljuva huuto: ”Hiidenkivelle, Hiidenkivelle! ” Ja tarkoitti hän erästä kiveä, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sitä kohden kiirehtivät nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle ylös. Kauas tuoksahtivat sammaleet, koska heidän kouransa kaappasivat kiven kulmista kiinni; heidän kyntensä iskivät lujemmin, tarkemmin ja terävämmin kuin koskaan ilveksen väärät kynnet.
Nyt minä olin etsimässä tuota Hiidenkiveä, jolle seitsemän veljestä oli kirjoitettu kipuamaan. Taivalsin läpi lumisen tieuran ja annoin katseeni hakea suurta kiveä kiveä. Koordinaateista löytyi vain tulipaikan tapainen ja sen vieressä seissyt varsin vaatimaton kiventapainen. Se ei voinut olla etsimäni”
Jatkoin eteenpäin, mutta en löytänyt muuta kuin peltoa ja metsää. Lopulta oli todettava, että tuo istumapaikan viereinen kivi oli ainoa, jota paikalta löytyi. Niinpä palasin lähdeaineiston pariin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että Hiidenkiviä piti olla Nurmijärvellä enemmän kuin tuo löytämäni. Löytämäni kivi oli todellakin tuo, joka Aleksis Kiveä oli innoittanut. Mielikuvitusta herralla on ollut ja kyky suurennella asioita. Vartavasten ei paikalle kannata tulla, mutta pysähtyä toki kannattaa, jos ohi sattuu liikkumaan.
Äkkinäinen olisi voinut lannistua, kun reissun ensimmäinen Hiidenkivi osoittautui vain puoliksi odotusten mukaiseksi. Nöyrin mielin siis suuntasin kohti seuraavia koordinaatteja, joissa tärppäsikin heti.
Lehtimäen Hiidenkiven löytämistä ei voi pitää ylivertaisena urakkana. Järkäle kun seistä tönöttää kallion päällä aivan tien vieressä. Saavutettavuuden varmistaa vain muutaman kymmenen metrin päästä löytyvä parkkipaikka, johon kivi näkyy erinomaisesti. Mistään pikkumurikasta ei todellakaan ole kysymys.
Luolan suuaukkoa ei paljoa tarvitse hakea. Samalla totesin, että kohteen helppo saavutettavuus on myös harmillinen juttu. Rauhoitetussa kivessä kun näkyi jälkiä spraymaalista ja olipa paikalla paljon jalanjälkiä selvempi merkkejä ihmisen läsnäolosta.
Sadatellen kumarruin ja kömmin sisälle luolaan. Alkupäästään sillä oli leveyttä pari metriä ja korkeutta saman verran. Pian se kuitenkin kapeni noin puoleentoista metriin ja korkeuden osalta muutos oli jokseenkin sama. Parisen metriä myöhemmin luolan kallio lattia putoaa jyrkästi reilut puolimetriä ja heti kohta luola kaartaa loivasti, mutta päättäväisesti: sen läpi ei näy. Kaikkiaan luolalla on pituutta kymmenisen metriä.
Lisää kuvia ja koordinaatit:
Teksti ja kuva: Retkipaikka