Nuuksio on ykkönen
Latu & Polku pyysi lukijoiltaan vinkkejä maakuntien parhaista ulkoilukohteista. Yksi nousi ylitse muiden. Nuuksio.
Nuuksio on pääkaupunkiseudun oma pienoiserämaa. Monelle tulee Nuuksiosta mieleen vain kansallispuiston merkityt reitit, mutta se on paljon muutakin. Moni lähtee Nuuksioon vain kesällä, mutta paikka kannattaa kokea talvellakin.
Olen itse kotoisin pääkaupunkiseudun itälaidalta. Nuorena miehenä retkeilin enemmän nykyään Sipoonkorveksi kutsutulla alueella, mutta toki myös Nuuksiossa. Viimeiset kymmenen vuotta olen asunut Kainuussa, mutta olen silti viime vuosinakin retkeillyt Nuuksiossa useaan kertaan Etelä-Suomen reissujen yhteydessä.
Nuuksio ei kalpene Kainuunkaan korkeuksien retkikohteille. Aivan paksuimpia puita, palokoroja ja keloja on vähemmän, mutta vastaavasti Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen rajanurkkauksen maasto on poikkeuksellisen monipuolista.
Nuuksion kansallispuistolla on pinta-alaa kokonaiset 45 neliökilometriä. Nuuksio sijoittuu koko Suomen kansallispuistojen kokovertailussa paljon puolivälin paremmalle puolelle. Lisäksi Nuuksion järviylänköön kuuluvat kiinteästi myös Espoon ja Helsingin kaupunkien ulkoilualueet sekä muutama muu suojelualue.
Nämä laajentavat retkeilypinta-alan kaksinkertaiseksi.
Alue on metsäistä. Joitakin soitakin on, mutta ennen kaikkea vaihtelua metsämaisemaan tuovat kymmenet järvet ja lammet. Lisäksi Nuuksiossa on paljon avokallioita ja jyrkänteitä, joista moni kohoaa mukavasti suoraan veden pinnasta näköalapaikkana.
Nuuksiossa elää harvinaisia eliölajeja, kuten liito-orava, ilves, harmaapäätikka ja mustakonnanmarja. Kuitenkin tavallisinta on nähdä esimerkiksi oravia, jäniksiä, erilaisia lintuja, ja toki mustikoita, puolukoita, herkkutatteja, suppilovahveroita ja muita metsien aarteita.
Niin kansallispuistossa kuin ulkoilualueillakin on hyvä merkittyjen polkujen ja tulentekopaikkojen verkosto. Hyvää vastinetta saamme me kansalaiset niin valtion- kuin kunnallisverotuksenkin euroillemme.
Reitit madaltavat kynnystä lähteä luontoon. Sellainenkin, joka ei juuri suunnistuksesta ymmärrä, osaa seurata kansallispuiston rengasreittien tunnusvärejä, jotka tuovat luotettavasti takaisin lähtöpaikkaansa.
Samalla reitit ehkäisevät eroosiota. Merkityt polut kyllä levenevät, mutta muualla retkeilijäpaine on alhaisempi – eikä luonto kärsi. Nuuksion polkujen kulutus on niin suurta, että toivottavasti puiston huoltaja, Metsähallituksen luontopalvelut, löytää rahoitusta pahimmin kuluneiden polkujen kestävöintiin.
Kansallispuiston suosituimmat polut ovat ilman muuta Haukkalammelta lähtevät rengasreitit Nahkiaispolku, Punarinnankierros, Haukankierros ja Korpinkierros.
Ulkoilualueista suosituin on Luukkaa, jossa käy vuosittain jopa enemmän virkistäytyjiä kuin kansallispuistossa. Kansallispuiston kävijämäärä on 180 000, Luukkaan 270 000. Kaita-, Halko-, Must-, Hauk- ja Hepolammen maisemissa kiertävät polut ovatkin mukavia ja taukopaikkaverkostoa on runsaasti.
Myös etenkin Salmen, Karjakaivon, Pirttimäen ja Oittaan ulkoilualueilla on runsaasti nuotiopaikkoja ja reittejä, joista itse kukin löytää sopivan mittaisia vaihtoehtoja. Lisäksi merkityt polut yhdistävät eri ulkoilualueet ja kansallispuiston toisiinsa, joten pitkiäkin retkiä voi tehdä vaikka pysyttelisi yksinomaan merkityillä reiteillä.
Suosituimpien polkujen lisäksi Nuuksiossa on lukemattomia merkitsemättömiä polkuja. Alueen ulkoilukarttaa tarkkaan lukemalla huomaa käteviä polkuyhteyksiä.
Kansallispuiston länsiosan uudelta Klassarinkierrokselta pääsee merkitsemättömiä polkuja pitkin Haukkalammen maastoihin ja vaikkapa eri polkuja pitkin takaisin. Siinä missä Haukkalammen poluilla on porukkaa joskus ruuhkaksi asti, merkitsemättömillä poluilla tuskin tapaa juuri ketään.
Samoin esimerkiksi kansallispuiston itäosissa, Nuuksiontien itäpuolella on paljon merkitsemättömiä järvenrantapolkuja. Tällaisilla poluilla kulkevan täytyy osata itse lukea karttaa. Suunnistustaito laajentaa minkä tahansa kohteen retkeilymahdollisuuksia valtavasti.
Nuuksion järviylängöllä on myös monenlaisia vähemmän tunnettuja luonnon aarteita, kuten hiidenkirnuja, luolia, muinaisrantoja ja pähkinäpensaslehtoja. Joel Aholan kokoama Nuuksio Retkeilyopas & kartta on paras opas niin merkityille reiteille ja huolletuille taukopaikoille kuin merkitsemättömillekin nähtävyyksille.
Kirja & kartta -tuotteen 1:20 000-kartta on lisäksi parempi kuin Nuuksion samanmittakaavainen ulkoilukartta.
Yksi parhaista puolista Nuuksiossa on sen loistava saavutettavuus.
Espoon linja-autot ajavat Nuuksiontietä Siikaniemeen ja Kattilaan ja toisaalta Bodomjärven rannoille Oittaan ja Pirttimäen ulkoilualueille. Vihdintien linjureilla puolestaan pääsee Helsingistä suoraan Luukkaan eli Luukin ulkoilualueen poluille ja lähelle Salmen ulkoilualuettakin. Kansallispuiston Haukkalammelle jää parin kilometrin hiekkatiepatikointi Kattilan bussipysäkiltä.
Toki alueella on myös lukuisia pysäköintialueita autolla saapuville. Mutta julkisilla kulkuneuvoilla voi toteuttaa mukavasti pitempiäkin retkiä kuin vain pieniä rengasreittejä autoltaan käsin. Oman makuni mukaan parhaan kuvan lähes mistä vain retkikohteesta saa halkikulkemalla. On palkitsevaa suunnitella ja toteuttaa retki pisteestä A valitsemiensa hienojen paikkojen kautta pisteeseen B.
Talvinen Nuuksio on vähintään yhtä väkevä kokemus kuin kevään vehreä, kesän raukea tai syksyn värikas. Lumisina talvina kallion laella seisovat lumen kuorruttamat kelot ja koskemattomat umpihanget vievät ajatukset Pohjois-Suomen suurempiin erämaihin.
Haukkalammelta lähtevät rengaspolut ovat niin suosittuja, että ne pysyvät paljolti talvellakin auki tamppautuneina. Talvikunnossapitoa poluilla ei ole, mutta kävelijöitä on niin tiheään, että polut eivät pääse umpeutumaan.
Viime talvi oli Helsingin seudulla yhtä luminen kuin tämä kuluva talvi. Yllätyin maaliskuussa, kuinka Nuuksio ei todellakaan ollut tukossa ja ummessa. Haukkalammella ja Mustalammella oli kymmenittäin perheitä ulkoilemassa. Jopa pisin edellä mainituista reiteistä, Korpinkierros, oli koko matkaltaan kävelykunnossa.
Latuja ei kansallispuistossa ole, mutta metsäsuksilla ja lumikengillä voi tehdä mainioita omia tutkimusretkiä. Ulkoilualueilla on latuja, joten kapeammillekin suksille riittää puuhamaata.
Toistaiseksi Nuuksio on pääkaupunkiseudun ainoa kansallispuisto ja sen käyttöaste on kova. Omaa rauhaa ei suosituimmilta poluilta löydä, joskin syrjemmistä osista kyllä. Nuuksion polkujen kulumista ehkäisisi, jos kävijäpainetta saataisiin jaettua muuallekin.
Maakuntani paras -äänestyksessä esille nousseita Sipoonkorpea ja Porkkalanniemeä on ehdotettu myös kansallispuistoiksi. Molemmissa todella on ainesta nousuun kansallispuistotasolle, ja kumpikin on lähellä maan suurinta asutuskeskittymää. Sipoonkorpi on jo poliitikkojenkin suosiossa kansallispuistoksi. Aika näyttää.
Teksti: Jouni Laaksonen
NUUKSIO
Kansallispuiston reitit ja palvelut
www.luontoon.fi/nuuksio | www.retkikartta.fi | puh. 0205 64 4790
Ulkoilualueiden palvelut
Joel Ahola: Nuuksio − Retkeilyopas & kartta (Karttakeskus 2008).