Miksi nuori mies ei liiku?
Kati Kauravaara väitteli tohtoriksi tutkimalla nuoria miehiä, joita liikunta ei kiinnosta. Mistä johtuu, ettei amiskundia liikuta?
Liikuntaa edistetään usein ylhäältä alaspäin, kysymättä liikkumattomien ihmisten omaa mielipidettä. Tutkija Kati Kauravaara päätti olla vastarannankiiski ja tutkia vähän liikkuvien, ammattikoulua käyvien nuorten miesten elämää.
Tuloksena syntyi kiinnostava kuva kulttuurista ja yhteiskuntaluokasta, jossa liikkumattomuus on mielekästä.
Kauravaaran mukaan vähäinen liikunta on ”amiskulttuurissa” luonnollinen valinta, joka merkitsee lisää vapaa-aikaa, kiireettömyyttä ja helppoutta.
Nuoret miehet eivät häpeile vähäistä liikkumistaan. Sen välttäminen ei myöskään ole itsetarkoitus – muut vapaa-ajanviettotavat vain menevät liikunnan ohi.
Nuori liikkumaton mies ei ole apaattinen tai syrjäytynyt, vaan aktiivinen toimija. Hän hengaa kavereiden kanssa, autoilee, pelaa tietokonetta, tupakoi. Hän saa muualta niitä myönteisiä kokemuksia, joita liikuntakin antaa: hyvää oloa, iloa ja virkistystä.
Vähäinen liikkuminen ei kuitenkaan ole kiinni vain nuoren miehen omasta valinnasta.
Kauravaara tuo esiin, että nämä miehet ovat omaksuneet yhteiskuntaluokkansa elämäntavan. Pienituloiset, vähänkoulutetut työläiset liikkuvat Suomessa tilastolliseesti vähiten.
Taloudellisia reunaehtoja tärkeämmiksi nousevat kulttuuriset mieltymykset: Liikunta ei kuulu normeihin. On turvallista ja helppoa olla harrastamatta liikuntaa ja välttää siten erilaisuuteen kohdistuvaa ryhmäpainetta.
Valinta on osin automaattinen ja heijastelee nuoren sosiaalista taustaa. Siksi ilmiö ei ratkea peräänkuuluttamalla yksilön vastuuta. Toisaalta, kenellä edes on oikeus sanoa, miten nuoren miehen tulee elää?
Lähde: Kati Kauravaara 2013. Mitä sitten, jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä.
Teksti: Tuuli Aaltio