Luonnonjäät kutsuvat
Luistelu on mitä parhainta luontoliikuntaa. Aurattuja ratoja löytyy Suomesta jo toistasataa. Taitojen karttuessa voi siirtyä vapaille luonnonjäille, ainutkertaisten kokemusten ääreen.
Viime vuosina jääratoja on aurattu eri puolille Suomnniemeä ja niistä on tullut suosittuja lähiliikuntapaikkoja. Samanaikaisesti retkiluistelu on kasvattanut suositaan: lajin erikoisyhdistyksen, Suomen Retkiluistelijoiden jäsenmäärä on jo yli 2 400.
Auratuilla radoilla ei kuitenkaan retkiluistella, vaan matkaluistellaan. Maallikolle eron tekeminen luisteluharrastusten välille on ehkä yhdentekevää, mutta lajien ero liittyy nimenomaan turvallisuuteen.
Matkaluistelu on luistelua luonnonjäille auratuilla jääradoilla eli matkaluisteluradoilla sekä jäädytetyillä luisteluradoilla. Matkaluistella voi yksin ja ilman turvavarusteita – naskalit tietysti kannattaa aina jäällä liikkueessa olla kaulassa. Retkiluistelua puolestaan harrastetaan vapailla ja auraamattomilla luonnonjäillä. Retkiluistelijan turvavarustus on tarkkaan määritelty, eikä jäälle koskaan lähdetä yksin, vaan aina porukassa.
"Hiihtoon verrattuna luistelu on yleensä kevyempää ja ystävällisempää kropalle", Suomen Retkiluistelijoiden puheenjohtaja Jouni Hakola arvelee lajin suosion kasvua.
Retkiluistelu rantautui Suomeen toden teolla 1990-luvulla – lämpimät talvet etelä-rannikolla olivat vähälumisia, mutta jäätä riitti Suomenlahdella. Etelän ihmisten harrastus on levinnyt pikku hiljaa myös Sisä-Suomeen.
Auratut radat ovat olleet siellä ratkaisevassa asemassa harrastajamäärien kasvussa.
Matkaluistelussa ja retkiluistelussa käytetään samanlaisia, pitkäteräisiä luistimia. Siteitä on erilaisia. Kiinteäkantaiset voidaan kiinnittää vaelluskenkään tai telemarkmonoon. Luisteluhiihtomonoihin löytyy joko NNN- tai SNS-siteet.
"Vielä näkee runsaasti matkaluisteluradoilla hokkareita ja kaunokkaita, mutta ne kyllä vähenevät, kun vauhdin hurma alkaa viehättää", Hakola kertoo havainnoistaan.
Siirtyminen matkaluistelusta retkiluisteluun on parhaimmillaan yhtä helppoa kuin radalta sivuun hyppääminen. Vaativaa retkiluistelusta tekee kuitenkin se, että turvallisuus jäällä on hallittava.
"Auratulla radalla vastuu radasta on kunnalla tai palveluyrittäjällä. Suomen Retkiluistelijoiden jäsenten on taas käytävä tulokaskoulutus ennen ensimmäiselle retkelle pääsyä", Hakola kuvaa.
Retkiluistelun turvallisuus nojaa hyviin, opittuihin ja yhtenäisin käytäntöihin.Tärkeintä on, että jäälle ei koskaan mennä yksin. Kurssi ja ryhmässä liikkuminen tekevät retkiluistelusta turvallista.
"Turvavarusteina mukana on oltava naskalit kaulalla, heittoköysi sekä kelluttava reppu, jossa on vaihtovaatteet vedenpitävästi pakattuna", Hakola luettelee.
"Ilman asianmukaista varustusta ei seuran retkille voi osallistua."
Retkiluistelijan tärkein väline jään lukemiseen on omien aistien lisäksi jääsauva. Sauvalla kopautetaan jäähän aina, kun näyttää tai kuulostaa siltä, että jään kantavuus muuttuu. Jään lävistävä piikki kertoo, että on syytä etsiä vaihtoehtoinen reitti.
Oman palkintonsa retkiluistelija saa alati vaihtuvista maisemista ja luonnonolosuhteista. Retkiluistelu sopii kaikille, sillä sen fyysinen vaativuus vaihtelee. Suomen Retkiluistelijoiden retkillä eri tahtia eteneville on omat vauhtiluokkansa.
"Rauhallisimmillaan muutama tunti hyväkuntoisilla jäillä auringonpaisteessa on leppoisaa ulkonaolemista", Hakola kuvailee.
"Mutta toisessa ääripäässä on kovavauhtinen eteneminen vaikkapa Päijänteen halki yhden valoisan päivän aikaan, eikä välttämättä myötätuulessa. Enemmistö kuitenkin luistelee matalalla sykkeellä aika ajoin taukoa pitäen, ja mikä retkellä tärkeintä – eväitä syöden."
Matkaluistelun voi aloittaa helposti oman lähialueen auratulla radalla. Suomen Retkiluistelijat ry järjestää joka talvi tulokaskursseja Helsingissä ja muutamilla muilla paikkakunnilla.
Suomen Retkiluistelijat ry, www.skrinnari.fi
Auratut jääradat Suomessa, www.matkaluistelijat.fi
Teksti: Panu Könönen