Lumikenkäily tutuksi
Tuhansia vuosia vanha. Arktisten alueiden asuttaja. Keksintönä pyörän veroinen. Lumikenkäily lumoaa luonnossa liikkujan.
Lumikenkäily on laji, joka tuntuu istuvan nenän lailla nykyarvojen naamatauluun. Se on tahdin hidastamista, kotoilua, luontoilua ja ekologista.
Laji ei vaadi suuria investointeja, liikkeelle pääsee parhaimmassa tapauksessa kotiovelta ja kierrätysmuovista valmistetut pitkäikäiset lumikengät pienentävät entisestään lajin ekologisen selkärepun kokoa.
Jos olet väsynyt hiilijalanjälki-juttuihin ja slow laiffiin, löytyy lumikenkäilystä myös vauhtia ja extreme-elämyksiä.
Kaikille kaikkea.
Lumikenkäilystä puhuttaessa tämä oikeasti pitää paikkansa. Laji sopii aikuisille, lapsille, huonokuntoisille, himoliikkujille, erityisryhmille ja jopa polvileikkauksessa käyneille.
Lumikenkäilyn salaisuus on helppous. Jokainen joka osaa kävellä, osaa myös lumikenkäillä. Lumikenkäily on juuri niin rankkaa kuin päättää sen olevan: vauhdin, intensiteetin ja matkan pystyy itse säätämään haluamakseen.
Mutta on lumikenkäilyssäkin tekniikka. Parhaiten sen oppii ohjatusti, mutta paljon liikkuva löytää sen helposti itsekin, kun pitää mielessä nämä asiat:
Lumikenkäilyssä eteneminen muistuttaa tavallista kävelyä, liikutaan jalkoja hiukan laahaten. Ylämäkeen kuljetaan suoraan, ei haarakäynnillä, kuten hiihtäessä. Hiihto-opit eivät päde myöskään alamäessä, sillä lumikengillä ei aurata, vaan otetaan istuva asento ja annetaan pohjan piikkien pureutua lumeen.
Lumikenkä on vanhempi keksintö kuin suksi. Ja vähintään yhtä merkittävä kuin polkupyörä, johon se liikuntavälineenä vertautuu. Molemmilla mennään sekä hyödyksi että huviksi.
Lumikenkäilyn historia ulottuu noin 6 000 vuoden taakse. Keski-Aasiasta on niiden avulla vähitellen liikuttu muun muassa Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen saatossa mantereen alkuperäisasukkaat kehittivät entistä parempia ja eri käyttötarkoituksiin suunniteltuja lumikenkiä.
Siirtomaa-asukkaat omaksuivat lumikenkäilyn ja laji tuotiin vanhaan maailmaan – pitäisikö sanoa – takaisin. Käsitys lumikenkäilyn historiasta on muuttunut, kun 1991 Alpeilta löytyneen 5 000 vuotta vanhan muumion Ötzin kengän jäänteiden on arveltu olleen osa lumikenkää.
Suomessa on lumikenkäilty jo yli 100 vuotta, lähinnä metsätyömailla ja rajavartiostossa. Ensimmäiset lumikenkäkisat juostiin Oulussa 1890-luvulla, mutta vasta 1990-luvulla lumikenkäily muuttui harrastukseksi. Tässä muutoksessa oli sormensa pelissä Suomen Ladulla ja edesmenneellä seikkailu-urheilun ikonilla Dominick Arduinilla, jotka toivat lajin harrastusmuodon ja -välineet Suomeen Ranskasta.
Suomen Lumikenkäilijät ry perustettiin juuri ennen vuosituhannen vaihdetta edistämään lumikenkäilyä ja kouluttamaan ohjaajia.
Lumikenkäilystä on tullut reilussa vuosikymmenessä laji, jolla on oma yhdistys, koulutusjärjestelmä ja harrastajia. Latu & Polku -lehden suuressa ulkoilubarometrissä peräti 18 prosenttia lukijoista ilmoitti harrastavansa lumikenkäilyä.
Harrastajamäärän kasvusta kertoo myös se, että urheilukauppojen ovipumppu käy entistä tiheämmin.
Hjorth Urheilutukku tuo maahan kanadalaisia Tubbs-lumikenkiä. Viimeisen 10 vuoden aikana Tubbsin myynti on kehittynyt maahantuojan näkövinkkelistä varsin mukavasti.
”Myynti vaihtelee lumitilanteen mukaan, mutta viimeisten vuosien ajan myynnin kasvu on ollut 10–20 prosenttia vuosittain”, yrityksen edustaja Mika Hjorth kertoo.
Välineiden kehityksellä onkin ollut iso rooli lumikenkäilyn suosion kasvussa. Mika Hjorthin mielestä laadukkaampiin kenkiin ollaan myös entistä valmiimpia satsaamaan. Market-kengistä on saatu tarpeekseen.
Sanotaan, että tietokonetta ei kannata ostaa samasta kaupasta kuin maitoa. Sama näyttäisi pätevän myös lumikenkiin.
Laatu tuntuu materiaaleissa: muovissa, soljissa, siteissä, metalliosissa.
Sami Halén Suomen Lumikenkäilijät ry:stä kehottaa kuuntelemaan asiantuntijamyyjän neuvoja, mutta lopulta päättämään itse. Kallein ei aina ole paras vaihtoehto, mutta saattaa se myös olla sitä.
Ostoksilla kannattaa Samin mukaan kiinnittää huomiota lumikengän pohjan piikkeihin ja siteisiin.
Hyvän lumikengän pohjassa on tarpeeksi piikkejä. Kuinka paljon, riippuu täysin siitä, miten jyrkkiä rinteitä haluaa tallustaa.
Siteen tulisi olla helppokäyttöinen ja luotettava. Huomiota pitäisi kiinnittää myös siteen kiinnitykseen.
Parhaiten omaan käyttöön sopivat kengät löytää kokeilemalla.
”Lumikenkiä ei kannata heti ostaa, vaan vuokrata ja kokeilla, miten ne itselle sopivat”, Sami Halén sanoo.
Edellä mainitun Tubbsin lisäksi lumikenkämarkkinoita hallitsevat kanadalaiset Atlas ja GV sekä ranskalainen TSL. Näiden valmistajien kenkiä saa 200 euron molemmin puolin.
Hinta voi tuntua kovalta, mutta lumikenkä ei ole henkilökohtainen harrastusväline, vaan sama kenkä saattaa käydä kaikille perheenjäsenille. Lisäksi laadukas ja kalliimpi lumikenkä kestää aikaa, jopa vuosikymmeniä.
Teksti: Panu Könönen