Liikunnasta lääke masennukseen?
Viime vuonna liki puoli miljoonaa suomalaista sai kelakorvausta masennuslääkkeistä. Pillerinpopsinnan haittojen ja pitenevien terapiajonojen uskoisi houkuttelevan etsimään vaihtoehtoisia hoitomuotoja.
Liikuntaa on tutkittu masennuksen hoidossa pitkään. Varmuudella tiedetään, että liikunta lievittää masennuspotilaiden oireita.
Vaikutukset ovat sekä psykologisia että fysiologisia.
Liikunta auttaa masentunutta viemällä tämän hetkeksi pois kielteisistä ajatuksista. Samalla se antaa mahdollisuuden kokea onnistumisia ja oppia uusia taitoja. Näin masentuneen minäkuva ja itsearvostus paranevat.
Ryhmäliikunnassa myös sosiaaliset kontaktit lisäävät potilaan hyvinvointia.
Fyysisesti liikunta lisää endorfiini- ja serotoniinipitoisuuksia aivoissa sekä vähentää kortisolin eritystä. Myös unen kesto ja laatu voivat kohentua. Kaikki tämä helpottaa masennuspotilaan oloa.
Liikunnan parantavat vaikutukset saattavat osin liittyä fyysisen kunnon ja suorituskyvyn kohenemiseen. Kun keho on kunnossa, se jaksaa puolustautua paremmin – myös masennusta vastaan.
Lääkärit ja tutkijat ovat kuitenkin toistaiseksi varsin erimielisiä liikuntahoidon tehosta.
Monissa tutkimuksissa liikunnan hyödyt on voitu osoittaa vain pieniksi tai kohtuullisiksi. Toisissa taas on vaikuttanut siltä, että liikunnan teho masennusoireiden lievittäjänä vastaisi jopa kognitiivista psykoterapiaa.
Positiivisimmissa tutkimuksissa säännöllinen liikunta todettiin yhtä tehokkaaksi kuin masennuslääke sertraliini. Tähän vaikutti tutkijoiden mukaan liikunnan psykologinen puoli: potilaan aktiivinen rooli sairauden voittamisessa on minäkuvalle myönteisempi vaihtoehto kuin passiivinen lääkkeiden käyttö.
Selviä antidepressiivisiä vaikutuksia liikunnalla on ainakin lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, ettei liikunta yksin riitä lääkkeeksi masennukseen, mutta on hyvä lisäapu toipumisessa.
Teksti: Tuuli Aaltio
LIIKUNTARESEPTIN SISÄLTÖ Masennuspotilaiden liikuntaneuvonnassa käytetään tällä hetkellä väestön yleisiä suosituksia. Tämä tarkoittaa kahta ja puolta tuntia reipasta kävelyä tai reilua tuntia hölkkää viikossa sekä lihaskuntoharjoittelua vähintään kahdesti viikossa. Suosituksiin ei kuitenkaan kannata tuijottaa liikaa: depression oireiden vähentämiseen riittää mahdollisesti vähäisempikin liikuntamäärä.
MITÄ LÄÄKKEEKSI? Liikuntamuodolla ei tunnu olevan ratkaisevaa merkitystä mielialan kannalta. Tutkimuksissa on käytetty ainakin hölkkää, pyöräilyä, uintia, aerobicia ja painonnostoa. Ryhmäliikunta tarjoaa muiden hyötyjen lisäksi myös sosiaalisia kontakteja, mikä on monelle merkityksellistä.