Kansallispuistojen mies
Kansallispuistoaiheista kirjaa viimeistelevä retkeilytoimittaja Jouni Laaksonen kehottaa lähtemään rohkeasti rospuuttoretkille ja kaamosvaelluksille kansallispuistoihin.
Kansallispuistoaiheisia kirjoja on Suomessa tehty paljonkin. Edellisen julkaisemisesta on kulunut kuitenkin jo vuosikymmen ja sen jälkeen on perustettu useampi uusi kansallispuisto.
Tähänastiset kansallispuistokirjat ovat olleet useimmiten valokuvapainotteisia ja niiden teksteissä on keskitytty kuvailemaan puistojen luontoa ja eliölajeja. Retkeilijän näkökulma on lähes tyystin unohdettu.
Ei kuitenkaan enää kauaa.
Retkeilytoimittaja Jouni Laaksonen on juuri viimeistelemässä Otavan kustantamaa kirjaa Retkeilijän kansallispuistot.
Keväällä ilmestyvässä kirjassa haetaan vastausta ennen kaikkea kysymykseen, mitä puistoissa, Suomen retkikohteiden helmissä, saa ja kannattaa tehdä?
- Toki kirjassa lyhyesti kuvataan kaikkien 35 kansallispuistomme luonnon ja kulttuurihistorian piirteitä ja kuviakin on luvassa paljon, Laaksonen selvittää.
- Mutta kartan ja tarkkojen selostusten kautta tuodaan esille niin puistojen tunnetut retkeilyreitit kuin kirjaprojektin tutkimusmatkojen myötä löytyneet tuntemattomammatkin retkipolut.
Retkeilytoimittajan oma suosikki kansallispuistoista vaihtelee.
- Kuluneen vuoden aikana retkeilin 25 kansallispuistossa, lopuissa kymmenessä olen retkeillyt viime vuosina.
Viimeisen vuoden ajalta Jounin mieleen nousevat päällimmäisinä Riisitunturin aurinkoiset tykkylumimaisemat maaliskuulta, Seitsemisen helteiset, mutta vielä itikattomat päivät toukokuulta, Koloveden mahtava melontaretki heinäkuun ennätyshelteillä, ja tuoreimpana hienoa reittiä pitkin kuljettanut erävaelluskisa elokuun lopussa UK-puistossa.
Rospuutto on monelle retkeilijälle ja luonnossa liikkujalle ankeaa aikaa. Kansallispuistotkin hiljenevät. Jouni Laaksoselle jokainen kuukausi on kuitenkin retkeilykuukausi.
- Ilman muuta, Jouni naurahtaa.
- Lähinnä kyse on pukeutumisesta. Sää tosin on rajoittava tekijä ja se on otettava korostetusti huomioon. Lunta voi jo tuprutella, jopa metsäteillä ajoa haittaavasti. Voi olla sadetta ja mustankoleankosteaa, mutta toisaalta voi olla vielä lämmintä ja aurinkoista tai sitten ensimmäisiä pakkasia, kauniinvalkoista kuuraa ja kantavia soita, retkeilytoimittaja luettelee.
Kansallispuistot ovat erinomaisia rospuuttoajan retkikohteita, sillä niissä on hyvät palvelut. Tulipaikat, laavut, kodat ja autiotuvat kutsuvat evästauolle tulen äärelle tai yöpymään kamiinan lämpöön.
Mitä rospuutto-retkeiljän pitäisi muuttuvien sääolojen lisäksi ottaa huomioon?
- Vaatetus, niin yllä oleva kuin repussa vesitiiviisti pakattukin, on oleellisen tärkeä. Kansallispuistojen merkityillä poluillahan tulee kauniilla ilmalla toimeen yleensä lenkkitossuillakin, mutta loppusyksystä ainakin useamman päivän retkeen tahtoo osua sadettakin.
- Joten kumisaappaat tai vaelluskengät jalkaan, Jouni opastaa
Koska valoisa aika on lyhyt, kannattaa otsalamppu kaivaa esiin viimeistään nyt.
- Päivän taival kannattaa aloittaa heti aamun valjettua, jotta iltapäivän pimeä ei yllätä kesken matkan.
Jouni arvelee, että paras kansallispuisto rospuuttoajan retkelle on kunkin lähipuisto.
- Jos matkustaa kauemmas, niin suopuistot, kuten Torronsuo, Valkmusa, Patvinsuo, Kauhaneva-Pohjankangas ovat oivallisia retkikohteita ensimmäisten pakkasten jälkeen. Suon heinät ja sarat ovat huurteessa, kelojen oksilla hento on lumikerros ja karpaloitakin löytyy, Laaksonen kuvaa.
- Sateisemmalla säällä taas tekee mieli metsän suojaan kuten Nuuksioon, Seitsemiseen, Petkeljärvelle, Pyhä-Häkkiin, Hiidenporttiin. Suppilovahveroita voi hyvinkin löytää vielä lokakuussa.
Aurinkoisena viikonloppuna Laaksosen listalla ovat näköalakallioita tarjoilevat puistot, kuten Koli, Helvetinjärvi, Repovesi ja Pyhä-Luosto.
- Jos järvet saavat jääpeitteen tänä syksynä jo aikaisin, kannattaa tarkistaa joko Linnansaaren retkiluistelureitti on avattu, Jouni muistuttaa.
Pidemmälle reissulle Laaksonen suosittelee pohjoisen kansallispuistoja. Lumitilanne on hyvä tarkistaa ennen reissuu lähtöä, sillä se määrittää kulkupelin – suksilla vai ilman.
- Reitti kannattaa suunnitella niin, että jokien ylityksiin on sillat ja että myrskyn noustessa pääsee tunturista metsän suojiin.
Autiotupa on luksusta. Urho Kekkosen kansallispuistossa on kaikkein tihein autiotupaverkosto, mutta taajassa on tupia Pallas-Ylläksellä, Lemmenjoella, Oulangalla ja Syötteelläkin.
Retkeilijän kansallispuistot –kirjaa odottellessa kannattaa tutustua omaan lähikansallispuistoon ja nauttia luonnosta yhä synkkenevästä vuodenajasta huolimatta.
Teksti: Panu Könönen