Pitkäjaksoinen istuminen on terveydelle haitallista ja tutkimusten mukaan jopa yhteydessä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Himoliikkumisen sijaan istumatyöläisen kannattaa pitää itsensä pienessä liikkeessä kaiken päivää.
Passiivisesta elämäntavasta ja liikkumattomuudesta on oltu huolissaan jo pitkään, mutta vasta viime aikoina on havahduttu myös istumisen vaarallisuuteen.
Suuri osa suomalaisista tekee työtä, joka vaatii paikallaan istumista lähes kahdeksan tuntia päivässä. Liikkuminen vapaa-ajalla on hyväksi, mutta aktiivisinkaan himoliikkuja ei voi poistaa terveyshaittoja, joita liiallinen paikallaolo aiheuttaa.
Pitkäkestoinen istuminen aiheuttaa muutoksia sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa ja altistaa sitä kautta lihomiselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja kakkostyypin diabetekselle.
– Liian istumisen on todettu olevan yhteydessä jopa kuolleisuuteen, toteaa UKK-instituutin tutkija Pauliina Husu.
Pitkään istuessa asento alkaa helposti painua kumaraan, mistä voi aiheutua virheasentoja, ryhtimuutoksia sekä niskan, selän ja hartioiden särkyä.
Husun mukaan istumatyöläisenkin kannattaisi pysyä pienessä liikkeessä päivän mittaan.
Työn lomassa ja taukojen aikana kannattaa nousta ylös aina kun on mahdollista. Työpuhelun voi puhua seisten ja kahdenkeskisen palaverin voi pitää kävellen tai hölkäten ulkoilmassa.
Jos on pakko istua pitkään, kannattaa ojentaa ja koukistella jalkoja, vaihtaa asentoa tai vaikka jännitellä pakaralihaksia. Palaverien alussa osallistujia voi kannustaa nousemaan ylös ja venyttelemään aina kun siltä tuntuu.
Työpisteen pienillä muutoksilla saa katkaistua yhtäjaksoisen istumisen. Tulostinta ei tarvitse välttämättä asettaa aivan käden ulottuville ja työtuolin voi korvata vaikka jumppapallolla.
– Seisomatyöpistekin on parempi vaihtoehto, sillä seisoma-asennon ylläpitäminen kuluttaa enemmän energiaa kuin istuminen, Husu muistuttaa.
– Seisominen ei ole yhtä staattista kuin istuminen, vaan seisoessa tulee yleensä jatkuvasti liikuttua vähän.
Teksti: Aura Pilkama