Ohjaaja esiin -haastattelu, Sanna Puhakka

15.06.2018|

Ohjaaja esiin -haastattelusarja alkaa. Pääset tutustumaan toisten ohjaajien kokemuksiin ja ajatuksiin ohjaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa Nurmijärven Ladun polkujouksuohjaaja Sanna Puhakka.

1. Nimi ja yhdistys

Sanna Puhakka, Nurmijärven Latu

2. Missä olet ohjaajana ja mitä ohjaat?

 Olen polkujuoksuohjaaja Nurmijärven Ladussa. Me ollaan vedetty toukokuusta 2017 asti   polkujuoksulenkkejä joka viikko vuoden ympäri. Kerran viikossa juostaan rauhallinen n. 7-8 km lenkki ja kesäkaudella silloin tällöin lisäksi pidempi n. 13 km:n lenkki. Yhteislenkit ovat todella suosittuja, keskimäärin lenkeillä on ollut mukana 24 juoksijaa. Kesällä saatiin osallistujaennätys, kun juostiin yksi lenkki 53 juoksijan voimin.   

3. Millainen olet ohjaajana?

Olen innokas, tunnollinen ja hyväntuulinen ohjaaja. Suunnitellaan lenkit aina huolella etukäteen ja käyn itse juoksemassa ne ennen yhteislenkkiä. Innostukseni ohjaamiseen näkyy muun muassa siinä, että tykkään ideoida erilaisia lenkkejä. Esimerkiksi Itsenäisyyspäivän aattona järjestimme Suomi 100-lenkin eli juoksimme 100 minuuttia, ystävänpäivänä juostiin sydämen muotoinen lenkki, joka näkyi jälkikäteen GPS:ssä sydämenä kartalla ja naistenpäivänä polulla oli tarjolla kuumat kaakaot.

4. Miten päädyit ohjaamaan Suomen Ladun yhdistykseen?

Olin ollut mukana Nurmijärven Ladun toiminnassa pitkään, kun meidän puheenjohtaja ehdotti minulle keväällä 2016, josko kävisin polkujuoksuohjaajakoulutuksen ja alkaisin vetämään polkujuoksulenkkejä. Silloin olin itse vasta innostunut lajista, enkä kokenut vielä olevani valmis ohjaajaksi. Idea jäi kuitenkin mieleeni ja seuraavana keväänä kysyin, onko ehdotus vielä voimassa. Sitten kävin toukokuussa 2017 koulutuksen ja aloitin yhteislenkkien ohjaamisen heti koulutuksen jälkeen.

5. Mikä on parasta ohjaamisessa?

Itsellä ohjaamisen taustalla on rakkaus luontoon. Se on mahtavaa, kun saa viedä muut mukana luontoon poluille juoksemaan ja tarjota heille ihanat lenkkimaisemat ja luontokokemuksen.  Parasta on se, kun yhteislenkin jälkeen näen porukan kasvoilta, että tämä oli ihan huippu lenkki! Se tuo itselle voimaantuneen olon, kun saa antaa toisille hyvää mieltä. Polkujuoksun ohjaamisessa on myös kivaa se, kun pääsee tutustuttamaan muut itselle tuttuihin metsiin ja kertomaan historiallisista maisemista lisätietoja. Niihin tutustuminen on kivaa pientä oheisohjelmaa juoksulenkeille.  

6. Mikä on haastavaa ohjaamisessa tai missä haluat kehittyä ohjaajana?

Ohjaamisessa on todella tärkeää se, että turvallisuusasiat on mietitty huolella. Itse teen tapahtumiin turvallisuussuunnitelmat ja huolehdimme ensiavusta. Mutta turvallisuusasiat pitää aina pitää ohjaamisessa mielessä! Toivonkin siis sitä, että jos meidän lenkeillä käy joku tilanne niin osaan aina mahdollisimman hyvin hoitaa sen tilanteen.

7.   Mikä on viimeisin oivalluksesi tai ideasi ohjaajana, jonka haluat jakaa muille ohjaajille?

Viime kauden palautteista nousi esiin, miten tärkeitä yhteislenkit ovat! Pitää muistaa, että moni ei uskalla lähteä poluille yksin. Monet ovat antaneet hyvää palautetta siitä, miten on ihanaa, kun joku on suunnitellut sopivan pituisen lenkin valmiiksi ja määrää juoksuvauhdin. Sen oivaltaminen on tärkeää, että juuri nämä rauhalliset matalan kynnyksen yhteislenkit ovat tosi tärkeitä monille. Kaikki eivät halua liittyä urheiluseuroihin tai maratonporukoihin, vaikka tykkäävätkin juosta. Polkujuoksulenkit ovat helppo tapa liikkua yhdessä!

8.  Mikä nauratti viimeksi?

Sateisen syksyn johdosta polut olivat usein todella märkiä. Lenkkien alussa kaikki kiertelivät lammikoita ja säästelivät tossuja, mutta jossain vaiheessa kukaan ei enää välittänyt märistä poluista vaan juostiin poluilla välillä polvia myöten lammikoissa. Ja se oli just huippua! Kaikkia lopulta nauratti meidän meininki!  

Toinen hauska pikku kommellus oli, kun yhdesti ihan tutussa metsässä olin hetken eksyksissä. Tavallisesti en sellaisissa tilanteissa pysähtyisi, vaan jatkaisin lenkin vetämistä ja kohta tunnistaisin, missä kohtaa olemme. Mutta tuona kertana tutussa metsässä oli pakko pysähtyä nauramaan, että nyt en kuulkaas ymmärrä missä kohtaa nyt olemme.

Kaikki tällaiset pikku kommellukset luovat ryhmään juuri sopivanlaista kevyttä ja hauskaa tunnelmaa.

9.  Mitä terveisiä haluat lähettää muille ulkoilulajien ohjaajille?

Minusta olisi tosi tärkeää, että Suomen Ladun ohjatut ulkoilulajit olisivat ns. matalan kynnyksen toimintaa. Kevyille yhteislenkeille on kysyntää. Rauhallisesta vauhdista ei ole haittaa kovemmallekaan treenaajalle ja useat tavalliset kuntoilijat liikkuvat helposti aina liian kovilla sykkeillä. Meidän poluillamme käy myös kestävyyslajien harrastajia, jotka kaipaavat vauhdikkaampien treenien rinnalle rauhallisia peruskuntolenkkejä. Olemme saaneet paljon kiitosta toimintatavastamme!