Ohjaaja esiin -haastattelu, Pekka Kinnunen
Lue, miten Espoon Ladun Pekka Kinnunen päätyi ohjaajaksi ja mitä monen lajin aktiiviohjaaja pitää ohjaamisessa kaikkein tärkeimpänä.
1. Nimi ja yhdistys
Pekka Kinnunen, Espoon Latu
2. Missä olet ohjaajana ja mitä ohjaat?
Olen ohjaajana Espoon Ladussa. Vuosien saatossa olen ohjannut melkein kaikkea mm. lumikenkäilyä, metsäretkiä, sauvakävelyä, lintu- ja sieniretkiä ja pyöräretkiä. Me tehdään myös paljon yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa. Esimerkiksi ollaan järjestetty eri maahanmuuttajaryhmille suunnattuja retkiä ja kaupunginosayhdistysten tapahtumissa ollaan vedetty paljon lajikokeiluja kuten frisbeegolffia.
Tänä vuonna olen ollut ohjaamassa lumikenkäretkiä, linturetkiä ja metsäretkiä Nuuksion metsissä. Sauvakävelyretkiä me vedetään säännöllisesti keväisin ja syksyisin.
3. Millainen olet ohjaajana?
Mukava tietenkin!;) Olen henkilönä välitön ja se tekee ohjaamisesta helppoa! Ohjaamisessa päämääränä minulla on se, että kaikilla täytyy olla hauskaa! Osaan myös käyttää suutani ja pitää kuria. Meidän ohjaajien vastuulla on retkien turvallisuus, niin sen takia myös komennan ryhmää, jos siihen on tarvis! Vetäjä ei saa olla ihan helppoheikki, vaan ohjaajan pitää ottaa vastuu ryhmästä. Ohjaajana olen suora, mutta reilu kaikkia kohtaan!
4. Miten päädyit ohjaamaan Suomen Ladun yhdistykseen?
Tässä on ihan hauska tarina takana. Kun menin ensimmäistä kertaa Espoon Ladun kokoukseen, minut valittiin saman tien yhdistyksen puheenjohtajaksi. Se oli vuosi 2000. Puheenjohtajuuden mukana tuli paljon velvollisuuksia ja hoidettavia hommia ja olinkin järjestämässä melkein kaikkea, mitä yhdistys silloin teki. Puheenjohatuuskauteni jälkeen yhdistyksessä ymmärrettiin jakaa vastuita paremmin. Oman pj-kauteni jälkeen olenkin sitten toiminut yhdistyksessä ohjaajana vähän joka lajissa, paitsi hiihdossa. Esimerkiksi lumikenkäilyohjaajaksi ryhdyin, kun hankittiin 30 paria lumikenkiä yhdistyksen käyttöön. Ensin kokeilin itse ja kun se oli mukavaa puuhaa, niin sitten aloin vetää lumikenkäretkiä muille
5. Mikä on parasta ohjaamisessa?
Ihmiset, eihän ohjaamisesta tulisi mitään, jos ei olisi ihmisiä joita ohjata. Latuyhdistyksissä on se juttu, että niissä on mukana helkkarin mukavia ihmisiä ja sen takia sitä itsekin on mukana tässä. Meillä ei ole turhaa nipottamista, vaan me nautitaan luonnosta ja yhdessä olemisesta. Retkellä täytyy olla mukavaa yhdessä!
6. Mikä on haastavaa ohjaamisessa tai missä haluat kehittyä ohjaajana?
Olen jo sen ikäinen, ettei tässä enää olla kehittymässä. No ei, kyllä kaikkia erityistaitoja on aina mukava oppia, esimerkiksi saada lisää tietoa vaikka sienistä ja linnuista. Yleistä erätietämystä on jo aika paljon kertynyt ja nuotiot saan syttymään sateella!
7. Mikä on viimeisin oivalluksesi tai ideasi ohjaajana, jonka haluat jakaa muille ohjaajille?
Painotan sitä, että kaikilla täytyy olla hauskaa! Myös ohjaajalla itsellään, kun ohjaajalla on hauskaa, niin se välittyy myös ryhmään. Hyvän tunnelman lisäksi tärkein asia on turvallisuus ja siitä vastuu on ohjaajalla. Ohjaaja ei saa unohtaa vastuutaan ryhmästä.
8. Mikä nauratti viimeksi?
Kaikkein parasta on se tilannekomiikka, mille aina nauretaan retkillä. Eikä se haittaa, vaikka itse ohjaajana aiheuttaisin niitä hauskoja tilanteita. Olen välitön ihminen, niin minua ei haittaa, jos minulle nauretaan.
9. Mitä terveisiä haluat lähettää muille ulkoilulajien ohjaajille?
Ohjaajan vastuulla on tehdä retkestä miellyttävä. Tärkeää on se, että retkien taso ja vauhti ovat sopiva kaikille. Monesti syy sille, ettei lähde uudestaan mukaan on se, että on joutunut pinnistelemään, että pysyy muiden perässä, jos taas on huomannut, että oma kunto riittää ja jaksaa hyvin kiertää lenkin muiden kanssa, niin se motivoi ja haluaa lähteä uudestaankin retkelle mukaan.
Loppuun vielä korostan sitä, että minun motto on: jos teillä ei ole hauskaa, niin ei ole pakko osallistua, ei nämä vapaaehtoishommat ole niin vakavia. Tämä pätee siis myös ohjaamiseen. Ei tätä vapaaehtoistoimintaa tehdä hampaat irvessä, vaan mukavaa täytyy olla!