Syvenny lajiin

Maastopyöräilijän etiketti – huomaavaisen maastopyöräilijän ohjeet

Ennen kuin lähdet maastoon, tutustu lajin hyviin tapoihin ja suosituksiin. Lataa ja tulosta etiketti, esim. yhdistysten käyttöön tai tapahtumissa jaettavaksi.

Lähde poluille!

Löydä polku ja sukella metsän siimekseen. Omiin lähimaastoihisi tutustut parhaiten tutkimalla, mihin mikäkin polku vie. 

Löydä toisten maastopyöräilijöiden käyttämiä polkuja ja reittejä
jälki.fi -reittipalvelusta voit hakea reittejä, katsella niitä kartalla ja ladata omaan laitteeseesi seurattavan gpx-jäljen.
Maastoon merkittyjä virallisia maastopyöräilyreittejä löytyy Metsähallituksen Retkikartta.fi -palvelusta ja kuntien liikuntapaikkoja koostavasta Liikuntapaikat.fi -palvelusta.

Lue lisää Fillari-lehden artikkelista

Taustaa maastopyöräilystä

Alkujaan maastopyöräily on kotoisin Kaliforniasta, missä se kehittyi 1970-luvulla, itse rakennetuilla pyörillä vuoripolkuja alas ajaen. Sittemmin laji on siirtynyt monenlaisiin maastoihin, mutta vuoristoon viittaa edelleen maastopyöräilyn kansainvälinen lajinimi MTB (mountain biking).

Suomeen maastopyöräily rantautui 1980-luvun loppupuolella ja laji koki kasvukauden jo 1990-luvun loppupuolella. Nyt luontoympäristössä pyöräileminen elää taas vahvaa nousukauttaan. Suomessa maastopyöräily on tyypillisimmillään pyöräilyä metsäpoluilla, siis sananmukaisesti polku-pyöräilyä. Perusmaastopyöräilyä kutsutaan cross country – eli XC–pyöräilyksi ja tavallaanhan se onkin eräänlaista ”murtomaapyöräilyä”, polkemista vaihtelevilla maastonmuodoilla ja erilaisilla kulku-urilla.

Maailmalla luonnossa liikkuminen ei ole yhtä vapaata kuin Suomessa, joten maastopyöräily keskittyy monissa maissa maastopyöräilykeskuksiin, kun meillä pyöräily on useimmille ennemminkin tapa ulkoilla lähiluonnossa.

Monta alalajia

Maastopyöräilyn nousevaan suosioon kautta maailman on vaikuttanut mm. pyörien tekninen kehittyminen sekä lajin jakautuminen moneen eri alalajiin. Meilläkin maastopyöräilyn kokonaisuuteen kuuluu polkuajon ohella myös useita sellaisia alalajeja ja kilpailumuotoja, joita harrastetaan rakennetuilla suorituspaikoilla ja lajityypillisillä pyörämalleilla. Näistä esimerkiksi alamäkiajoa (DH), freeridea ja maastopyöräenduroa ajetaan usein hiihtokeskusten rinteillä, ja BMX- ja dirt- pyöräilijät harrastavat lajia varta vasten rakennetuilla liikuntapaikoilla. Suomessa on myös Bike Park -pyöräilykeskuksia monipuolisine taitoharjoittelupaikkoineen, vauhtiratoineen ja maastoreitteineen.

"Metsäpyöräilyssä" eli cross country –tyyppisessä maastoajossa voi kuntoilla ja kilpailla kestävyyslajeissa. Virallisia kilpailulajeja ovat marathon-matkat (XCM) sekä lyhyemmillä ja teknisemmillä maastoradoilla ajettavat olympiamatkan ajot (XCO). Cyclo cross on vauhdikas kuntoilu- ja kilpailulaji, jota ajetaan yleensä teknisesti helpommilla reiteillä. Pyöräsuunnistus, maastotriathlon ja erilaiset seikkailukisat ovat maastopyöräilyn rinnakkaislajeja.

Maastossa pyöräily on oivallinen myös talviliikuntalajina. Varsinkin leveärenkaiset fat bike –läskipyörät sopivat ajeluun lumeen tallautuneilla poluilla, mutta myös auraamattomilla ulkoilureiteillä ja pikkuteillä. Hoidetuilla hiihtoladuilla ei tule pyöräillä, mutta ladun saa ylittää. Talviseen työmatkapyöräilyyn maastopyörä on usein paras vaihtoehto.