Tekniikka haltuun

Hiihtämään oppii kuka tahansa, mutta hyvän tekniikan hallitseminen vaatii hieman harjoitusta. Hyvä tekniikka takaa, että kaikki lihasryhmät työskentelevät tehokkaasti. Maastohiihto jaetaan perinteiseen ja vapaaseen tyyliin – eli luisteluhiihtoon. Aloittelijalle perinteinen tyyli on helpompi. Vauhdikkaampaan vapaaseen tyyliin voi siirtyä kunnon kohottua, ja suksien hallinnan parannuttua.

Hiihdossa olennaista on taito seistä suksella: hiihtäjän vartalo on suorassa linjassa liukuvan suksen päällä. Kummassakin hiihtotyylissä hyvän tekniikan oppiminen edellyttää tasapainon hallintaa, joten harjoittelu kannattaa aloittaa hiihtämällä ilman sauvoja.

Tekniikoiden oppimisen jälkeen oleellista on harjoitella hyödyntämään niitä oikeissa maastonkohdissa ja vauhdeissa eli lukemaan latua. Vauhdin kiihdyttäminen vie aina enemmän voimia kuin sen ylläpitäminen, joten tekniikoiden sujuva vaihtelu maaston mukaan on avain taloudelliseen ja tehokkaaseen hiihtoon.

Perinteinen tyyli

Vuorohiihto

Vuorohiihto muistuttaa liikkeiltään hyvin pitkälti kävelyä ja juoksua, siksi se onkin yleisin tyyli, jonka lapset ja aloittavat harrastajat omaksuvat ensimmäisenä. Vuorohiihto on loivien ja jyrkempien mäkien tekniikka, jota ei kannata tapailla tasamailla. Tasamaan vuorohiihto usein jopa heikentää tekniikkaa, koska potkusta tulee kiihtyvän vauhdin takia hätäinen. Vuorohiihdossa tulee kiinnittää huomiota eteenpäin pyrkivään ylävartalon asentoon, tasapainoiseen yhden suksen liukuun ja hyvään rytmiin. Potkuun saa voimaa, kun paino tuodaan riittävästi liukuvan suksen päälle, mikä onnistuu tuomalla lantiota ylös ja eteen. Kädet rytmittävät liikettä. Yleisin virhe on kahden suksen liuku, jolloin suksi läpsähtää latuun liian taakse ja hiihtäjä liukuu hetken matkaa kahdella suksella, eikä tästä syystä uuteen potkuun saada koko vartalon painoa. Lähetä potku matkaan heti toisen suksen palautuessa sen vierelle. Parhaiten harjoittelet tehokasta potkua hiihtämällä sauvoitta.

Tasatyöntö

Tasatyöntö on nopein tasamaan ja loivien alamäkien tekniikka. Klassinen tasatyöntö on oikein hallittuna taloudellinen ja tehokas etenemismuoto, jossa liikeradat ovat laajoja ja voimaa tuotetaan kiihtyen koko työnnön ajan. Työntö lähtee edestä kyynärvarsien ollessa hieman koukistuneina. Sauvat isketään lumeen hieman siteiden etupuolelle. Pidä huoli, että liike ei lähde ennen kuin sauvat ovat lumessa. Liike aloitetaan painamalla vatsalihaksilla sekä pitämällä kyynärpäissä ja yläselässä tiukka pito, älä anna käsillä periksi! Seuraa työnnön alussa katseella nyrkkejä ja paina leukaa rintaan, jotta vatsalihakset aktivoituvat oikein. Työnnön lopussa katse voi nousta eteenpäin, pään, ylävartalon ja käsien ollessa samassa linjassa. Tuo vartalo ylös samaan aikaan käsien mukana, ei ennen. Älä jää istumaan - vaan nosta lantio ylös, jotta saat vartalon painon mukaan uuteen työntöön.

Yksipotkuinen vuorohiihto

Yksipotkuinen vuorohiihto on oikea tekniikka loiviin ylämäkiin ja tasamailla, kun tasatyöntö käy raskaaksi. Nimensä mukaisesti tyylissä vuorojaloin tehtävä potku ja tasatyöntö vuorottelevat, liikkeiden tapahtuessa osittain samanaikaisesti. Tärkeintä on, että kaikki vaiheet tehdään rauhallisen rytmikkäästi ja hätäilemättä. Tasatyönnön jälkeen potku lähtee samanaikaisesti käsien palautuessa eteen. Oikea ajoitus on, kun kädet ohittavat reisilinjan eli käsillä ikäänkuin heitetään eteenpäin, joten älä kiirehdi potkun kanssa vaan tee se synkroonissa käsien liikkeen kanssa. Potkuun saa paremmin voimaa, kun liukuvaiheessa ponnistavaa jalkaa tuodaan päkiän verran toisen edellä, eli potku tapahtuu vartalolinjan etupuolelta. Oikein ajoitetun ja suunnatun potkun vaikutuksesta lantio nousee käsien mukana ylös uudelleen tapahtuvaa tehokasta tasatyöntöä varten. Samanaikaisesti työnnön kanssa potkun tehnyt jalka palautuu eteen rauhalliseen liukuvaiheeseen.

Haarakäynti

Haarakäynti on jyrkkien ylämäkien tekniikka, joka muistuttaa rytmikästä kävelyä. Liike tapahtuu ristikkäisen käden ja ristikkäisen jalan yhtäaikaisella askelluksella. Suksien kulmaa muutetaan mäen jyrkkyyden mukaan.

Vapaa hiihtotyyli

Perusluistelu

Perusluistelu, eli kansan suussa kuokka, on luistelutekniikka, jonka hiihtäjä tavallisesti oppii ensin. Kuokka -nimityksen se on saanut käsien hieman kuokkivasta liikkeestä. Kokeneemmat hiihtäjät käyttävät tekniikkaa lähinnä ylämäissä tai hitaalla kelillä. Kuokassa sauvatyöntö tehdään vain toiselle puolelle. Sauvat ja työntöpuolen suksi osuvat lumeen samanaikaisesti siten, että työntöpuolen sauva on hieman edempänä. Työntö suuntautuu suoraan ja lähtee korkealta, vatsalihasten voimalla. Ylimääräistä vartalon kiertoa kannattaa välttää. Hiihtäjän paino siirtyy liukuvan suksen päälle. Liu’un lopussa tehokas potku siirtää painon työnnöttömälle puolelle.

Mogren

Mogrenissa sauvatyöntö tehdään perusluistelun tapaan joka toiselle potkulle. Tasaisessa maastossa tekniikka on huomattavasti perusluistelua nopeampi ja taloudellisempi. Olennainen ero on siinä, että Mogrenissa työntö tehdään jo liu’ussa olevaan sukseen. Tuloksena on pidempi, rauhallisempi ja voimakkaammin eteenpäin suuntautuva tasatyönnön omainen suoritus. Voimantuotossa hyödynnetään kehon ylös-alas suuntautuvaa liikettä. Ennen potkua ja työntöä, lantio ojentuu suoraksi, jotta ponnistus päästään tekemään ylhäältä.

Wassberg

Wassberg on täysin symmetrinen luistelutekniikka. Työnnön ajoitus on sama kuin Mogrenissa, mutta se tehdään jokaiselle potkulle. Tekniikkaa käytetään usein loivassa ylämäessä ja kiihdytyksissä. Se vaatii hyvää tasapainoa ja rytmiä. Kuten Mogrenissa, suksi pyritään tuomaan mahdollisimman lähelle keskilinjaa. Näin alkava liuku saadaan suuntautumaan suoraviivaisesti eteenpäin. Vartalo nousee liukuvan suksen päältä tasatyöntöön ja potkuun, jota tehostetaan painamalla polvea eteen.

Laskeminen

Laskeminen on niin ikään tekniikkalaji. Välineiden hallinta tuo varmuutta, ja rento laskuasento antaa elimistölle aikaa palautua. Huonolla tekniikalla lihakset työskentelevät turhaan myös alamäessä. Tärkeintä on opetella seisomaan suksella rennosti ja tasapainoisesti. Matalassa laskuasennossa ilmanvastus on pieni. Jalat ovat lähes 90 asteen kulmassa. Kyynärpäät nojaavat kevyesti polviin, ja sauvat ovat vaakatasossa. Polvet joustavat ja tasoittavat ladun epätasaisuuksia. Asentoa nostamalla vauhtia saa tarvittaessa alas ja reaktioaika lisääntyy. Korkeaa asentoa käytetään erityisesti mutkaisissa laskuissa. Kaarteessa painoa siirretään sisäsukselle ja tarvittaessa laskulinjaa korjataan muutamalla askeleella. Askeltamalla taitava hiihtäjä säilyttää vauhtinsa mutkasta ulos tullessaan.

Ota toiset huomioon

Lähtökohta kaikelle laduille menemiselle on se, että latu on kaikille yhteinen ja muut tulee ottaa huomioon, oli sitten lapsi, ikäihminen, kunto- tai kilpahiihtäjä. Kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen kuuluvat hiihtämiseen ja ohittamiseen. Tilaa riittää kaikille. Pääsääntöisesti nopeampi ja vahvempi väistää hitaampaa ja heikompaa hiihtäjää. On kuitenkin kohteliasta väistää, jos se on sinulle helpompaa.

Ladut ovat joko kaksi- tai yksisuuntaisia. Yksisuuntaisten latujen suunnat on joissakin paikoissa merkitty tavalla tai toisella osoittamaan hiihtosuuntaa. Hiihtäjän kannattaa aluksi tarkistaa, onko latuun liittyvät suunnat ja vaikeustaso merkitty. Hiihtämisessä käytetään oikeanpuoleisen liikenteen periaatetta. Samaan suuntaan hiihtävien ohittaminen tapahtuu vasemmalta ja tällöin nopeampi ohittaa edellä menevän hitaamman hiihtäjän. Yksikaistaisilla kapeilla laduilla nopeamman takana tulevan hiihtäjän on vaikea ohittaa edellä hiihtävää. Tällöin hitaampi edellä hiihtävä voi hyvin väistää ladulta pois oikealle kuullessaan nopeamman hiihtäjän lähestyvän. Herrasmiehet ja nuoret ymmärtävät väistää naisia, pieniä lapsia ja ikähiihtäjiä.

Alamäkeä hiihtävät ovat etuoikeutettuja laskemaan alas kapeaa latua pitkin. Tällöin ylämäkeä kiipeävät väistävät ladun sivuun oikealle. Jos hiihtäjä kaatuu, niin hänen tulee pyrkiä nousemaan ripeästi ylös. Latu korjataan, jos siihen on aiheutunut sellaisia vahinkoja, jotka voivat kaataa seuraavan hiihtäjän. Hiihtäjien tulee säilyttää riittävä etäisyys edellä hiihtäviin. Erityisesti alamäissä etäisyyttä kannattaa pitää enemmän, sillä laskunopeuksissa ero voi olla erittäin suuri riippuen taidosta, painosta, voiteluosaamisesta ja välineistä. Hiihtäjä on velvollinen auttamaan muita hiihtäjiä.