Huolla suksesi

Perinteisen hiihdossa hyvä pito on kuntoilijalle kaiken lähtökohta, mutta pitkällä laturetkellä kannattaa satsata myös luistoon. Eikä suksen voitelu ole vaikeaa, vaikka se maallikolle usein näyttäytyykin poppamiesten salatieteenä. Jo muutamalla perustaidolla ja viisaasti valitulla voiteella pääsee pitkälle.

Käytä huoltoa

Jos kuumavoitelun opettelu ei innosta, kannattaa luistovoiteet laitattaa huollossa kerran tai kaksi kaudessa. Sama koskee uuden suksen pohjustusta. Huoltojen välillä voit käyttää nestemäisiä pikavoiteita. Ne eivät imeydy pohjaan, mutta lisäävät luistoa hetkellisesti. Likainen tai kuivunut suksenpohja ei melkein millään luista, jolloin tiedät sen tarvitsevan huoltoa.

Vaihda vapaalle

Pitovoitelun kannalta vaikeimmat kelit sijoittuvat nollan ympärille. Perinteisen ongelmakelit ovat kuitenkin liukkaimpia luistelukelejä. Kovalla pakkasella luisto käy puolestaan nahkeaksi, mutta pitovoitelu on helppoa. Moni hiihtää pakkasella perinteistä ja suojasäällä vapaata. Lähes jokaiseen keliin löytyy kuitenkin toimiva pitovoitelu ja tähän voitelija oppii kokeilemalla välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen.

Pitovoitelu

Perinteisen suksen voitelussa marssijärjestys on aina seuraava: Aloita puhdistamalla pitoalue. Kun pitoalue on puhdas, aloita suksen luistovoitelu. Voitele luistopinnat loppuun ennen kuin aloitat pitovoitelun. Perinteisen suksen voitelussa tulee olla tarkkana siitä, että pitovoiteita ei pääse voitelussa luistoalueelle. Pitoalueen rajat voi esimerkiksi merkata maalarinteipillä.

  1. PUHDISTA suksi vanhoista voiteista, ensin siklillä ja lopuksi voiteenpoistoaineella.
  2. KARHENNA pitoalue hiomapaperilla, jonka karkeus on 100–150.
  3. VOITELE. Alimmaiseksi kannattaa laittaa kerroksen pohjavoidetta. Pohjavoidetta levitetään ohut kerros. Pohjavoide on usein niin kovaa, että sitä kannattaa lämmittää raudalla tai kuumailmapuhaltimella levityksen yhteydessä. Levityksen jälkeen lämmin pohjavoide tulee tasoittaa korkilla. Anna pohjavoiteen jäähtyä ennen pitovoitelun jatkamista.
    1. PURKKIVOIDE: Varsinainen kelivoide laitetaan useina ohuina voidekerroksina pohjavoiteen päälle silloin kun voitelu tehdään purkkivoiteilla. Voidetta levitetään ohut kerros ja tasoitetaan korkilla.
    2. LIISTERIÄ tarvitaan märällä ja jäisellä kelillä. Myös alkukauden tykkilumi vaatii usein liisterivoitelun toimiakseen. Liisterivoidetta puolestaan laitetaan pohjavoiteen päälle pitoalueelle esim. peukalolla levittäen 1 kerros. Levitä peukalolla tai raudalla.

Voitelijan paras tapa oppia pitovoitelua on rohkea kokeilu. Lähde liikkeelle yksinkertaisista asioista ja ota käyttöön spesiaalikikat ja poppakonstit vasta myöhemmin.

Luistovoitelu

Suksien luistovoitelu tehdään luistelusuksessa koko suksen alueelle ja perinteisen suksessa luistoalueelle, eli suksen kärkeen voidepesän etupuolelle sekä kantaan voidepesän takapuolelle. Mikäli edellisestä luistovoitelusta on aikaa, kannattaa luistopintojen voitelu tehdä seuraavanlaisesti: Puhdista ensiksi luistopinnat pehmeällä luistovahalla/huoltovahalla. Voitele tämän jälkeen puhdas suksi kulutuskestävällä, kovalla luistovahalla, esim. sinisellä tai vihreällä luistovahalla. Tämä vaihe tuo sukseen kulutuskestävyyttä. Lopuksi voitele suksi varsinaisella kelivoiteella, jonka valitset vallitsevien keliolosuhteiden mukaan. Itse suksen kuumavoitelu tapahtuu seuraavanlaisesti:

  1. PUHDISTA epäpuhtaudet harjaamalla pohjan kuvio auki messinkiharjalla
  2. SULATA raudalla ohut kerros parafiinia suksen luistoalueille ja anna jäähtyä.
  3. SIKLAA ylimääräinen voide akryylisiklillä kärjestä kantaan. Ota kaikki mikä lähtee.
  4. HARJAA pohjan kuvio näkyviin nylonharjalla. Harjaa reilusti.
  5. Voit toistaa vaiheet 2-4 uudestaan, mikäli haluat laittaa useamman kerroksen verran kelivoitelua.

Ota huomioon seuraavat asiat: Likainen suksi ei luista kelivoideltunakaan pitkään. Suksi tarvitsee tällöin puhdistavaa huoltoa. Aina ei tarvitse voidella pitkän kaavan mukaan, jo puhdistettu suksi luistaa kohtalaisesti, eli voit mennä hiihtolenkille pelkän huoltovahauksen jälkeen. Suksi likaantuu helpoiten märällä ja karkealla lumella sekä keinolumella. Vanha märkä keinolumi kuluttaa suksen pohjaa moninkertaisesti hienorakenteiseen uuteen lumeen verrattuna.

Voiteet

Kuntohiihtäjän pitovoitelu syntyy muutamalla oikein valitulla purkilla ja liisterillä. Pohjavoidetta voi suositella kaikille, sillä se edesauttaa kelivoiteen pysymistä. Kovatkin pakkaskelit hiihdetään yhdellä, pikkupakkaselle tarkoitetulla purkkivoiteella. Sen lisäksi tarvitaan nollan ympärille tarkoitettu purkki sekä vesi- ja jääkelin liisterit, joita voi tarvittaessa myös sekoittaa. Yleisluistovoiteeksi käy etelässä pikkupakkasen parafiini (esim. violetti luistovaha), pohjoisessa astetta kovempi (esim. sininen luistovaha). Fluoria sisältävät parafiinit ovat arvokkaampia ja hylkivät paremmin likaa. Mitä kosteampi lumi, sitä enemmän voide tarvitsee fluoria toimiakseen. Uuden suksen pohjustukseen käytetään useita kerroksia pehmeää kelivoidetta tai erillistä huoltoparafiinia.

 

Pitopohjista apua?

SUOMU. Mekaaninen suomupohja toimii satunnaisessa käytössä. Se on yleinen erityisesti lasten suksissa ja vaellussuksissa. Pykälät tarjoavat pidon useimmilla keleillä, mutta vievät luiston ja pitävät ääntä. Suomupohjaa ei kannata pitovoidella, sillä sen puhdistaminen on eritäin työlästä.

ZERO. Kapealle ongelmakelille kehitetty kilpasuksen pitopohja on nollakelin ympärillä voideltavan suksen veroinen. Harrastajalla se toimii lämpöasteilta pikkupakkasiin. Kumimainen pinnoite vaatii karhennusta ja jäänestoa kostealla kelillä. Zero voi olla räntäkelin pelastus. Zeron luistopinnat voidellaan normaaliin tapaan. Zero on hyvä täydentävä suksi voideltavan suksen rinnalle.

NANO. Pohjamateriaalissa olevien nanopartikkelien synnyttämä kitka mahdollistaa sekä luiston että pidon. Kemialliseksi pitopohjaksi kutsuttu suomalaiskeksintö toimii laajalla kelialueilla, muttei tarjoa voideltavan suksen luistoa varsinkaan kylmemmillä keleillä. NANO pitää erittäin hyvin märällä vesikelillä. NANOssa on huomioitava, että sitä ei tule voidella millään pito- tai luistovoiteella. Koskaan! Sen sijaan NANO tulee säännöllisesti puhdistaa voiteenpoistoaineella ja pyyhkiä puhtaaksi kuituliinalla. NANO on hyvä aloittelijan valinta.

KARVAPOHJA, eli SKINI. Pitokarvasukset ovat viime vuosien aikana jälleen yleistyneet suksenpohjissa, vaikka keksintö ei ole uusi. Karvapohjasuksissa pitoalueeseen asennettu pitokarva saa aikaan pidon. Karvapohjasuksella on huomattavasti Zeroa laajempi toimivuusalue. Se pitää käytännössä kaikilla keleillä. Karvapohjasuksen toimivuus on kuitenkin varsin yksilöllistä. Suksen pitoalueelle upotettu pitokarva asettaa erittäin tarkat vaatimukset suksen profiilin korkeudelle ja pituudelle. Itselleen toimivan Skiniparin löytäminen voi olla vaikeaa. Skinin biomekaaniset ominaisuudet aiheuttavat suksen tökkimistä helposti ladun vieressä, irtolumella tai tasatyönnössä, mikäli tasatyöntöön haetaan tehoa nousemalla päkiälle. Pitokarvoja ei tarvitse voidella, mutta ne kannattaa puhdistaa tasaisin väliajoin sekä tarvittaessa uusia. Likainen tai loppuun kulunut pitokarva ei enää pidä. Karvapohjasuksien luistopinnat voidellaan normaaliin tapaan. Karvapohjasuksi on monipuolinen ja käyttökelpoinen suksi, mutta ei pärjää suorituskyvyssä tai luistossa voideltavalle sukselle tai Zerolle nollakelissä. Karvapohjasuksi sopii hiihtäjälle, joka haluaa lenkille ilman voiteluongelmia ja on valmis tinkimään luisto-ominaisuuksista. Karvapohja soveltuu myös kiireiselle hiihtäjälle.