Huolla suksesi

Perinteisen hiihdossa hyvä pito on kuntoilijalle kaiken lähtökohta, mutta pitkällä laturetkellä kannattaa satsata myös luistoon. Eikä suksen voitelu ole vaikeaa, vaikka se maallikolle usein näyttäytyykin poppamiesten puuhasteluna. Jo muutamalla perustaidolla ja viisaasti valitulla voiteella pääsee pitkälle.

Käytä huoltoa

Jos kuumavoitelun opettelu ei innosta, kannattaa luistovoiteet laitattaa huollossa kerran tai kaksi kaudessa. Sama koskee uuden suksen pohjustusta. Huoltojen välillä voit käyttää nestemäisiä pikavoiteita. Ne eivät imeydy pohjaan, mutta lisäävät luistoa hetkellisesti.

Vaihda vapaalle

Pitovoitelun kannalta vaikeimmat kelit sijoittuvat nollan ympärille. Perinteisen ongelmakelit ovat kuitenkin liukkaimpia luistelukelejä. Kovalla pakkasella luisto käy puolestaan huonoksi, mutta pitovoitelu on helppoa. Moni hiihtää pakkasella perinteistä ja suojasäällä vapaata.

Pitovoitelu

  1. PUHDISTA suksi vanhoista voiteista, ensin siklillä ja lopuksi voiteenpoistoaineella.
  2. KARHENNA pitoalue hiomapaperilla, jonka karkeus on 100–150.
  3. VOITELE JA TASOITA korkilla. Alimmaiseksi voi laittaa kerroksen pohjavoidetta. Varsinainen kelivoide useina ohuina kerroksina.
  4. LIISTERIÄ tarvitaan märällä ja jäisellä kelillä. Levitä peukalolla tai raudalla.

Luistovoitelu

  1. PUHDISTA epäpuhtaudet harjaamalla pohjan kuvio auki messinkiharjalla
  2. SULATA raudalla ohut kerros parafiinia suksen luistoalueille ja anna jäähtyä.
  3. SIKLAA ylimääräinen voide akryylisiklillä kärjestä kantaan. Ota kaikki mikä lähtee.
  4. HARJAA pohjan kuvio näkyviin nylonharjalla.

Voiteet

Kuntohiihtäjän pitovoitelu syntyy muutamalla oikein valitulla purkilla ja liisterillä. Pohjavoidetta voi suositella kaikille, sillä se edesauttaa kelivoiteen pysymistä. Kovatkin pakkaskelit hiihdetään yhdellä, pikkupakkaselle tarkoitetulla purkkivoiteella. Sen lisäksi tarvitaan nollan ympärille tarkoitettu purkki sekä vesi- ja jääkelin liisterit, joita voi tarvittaessa myös sekoittaa. Yleisluistovoiteeksi käy etelässä pikkupakkasen parafiini, pohjoisessa astetta kovempi. Fluoria sisältävät parafiinit ovat arvokkaampia, mutta hylkivät paremmin likaa. Suksen pohjustukseen käytetään useita kerroksia pehmeää kelivoidetta tai erillistä huoltoparafiinia.

Pitopohjista apua?

SUOMU. Mekaaninen suomupohja toimii satunnaisessa käytössä. Se on yleinen erityisesti lasten suksissa ja vaellussuksissa. Pykälät tarjoavat pidon useimmilla keleillä, mutta vievät luiston ja pitävät ääntä.

ZERO. Kapealle ongelmakelille kehitetty kilpasuksen pitopohja on nollakelin ympärillä voideltavan suksen veroinen. Harrastajalla se toimii lämpöasteilta pikkupakkasiin. Kumimainen pinnoite vaatii karhennusta ja jäänestoa.

NANO. Pohjamateriaalissa olevien nanopartikkelien synnyttämä kitka mahdollistaa sekä luiston että pidon. Kemialliseksi pitopohjaksi kutsuttu suomalaiskeksintö toimii laajalla kelialueilla, muttei tarjoa voideltavan suksen luistoa varsinkaan kylmemmillä keleillä.